Tammisaari, torstai 19.6. 2003

Päivämatka 102 km
Keskiajonopeus 17.1 km/h

Pisarat napsavat teltan pintaan. -Illalla tai yöllä lounaasta jatkuvampaa sadetta, sanoi säämies ja oli kerrankin oikeassa. Tämä vastaa hyvin käsitystäni jatkuvammasta sateesta.

Nyt saa riittää kattoon syljeskely ja pallien raapiminen, päätin kevättalvella, ostin polkupyörän ja ryhdyin varustelemaan sitä suurta retkeä varten. Tässä nyt ollaan, Dragsvikin varuskunnan harjoittelualueella. Tarkoituksena on kiertää Suomi rannikkoa ja rajoja myöten viidessä viikossa.

Juhannuksen menoliikenne kohisee ohi märällä tiellä. Ramasee, jalat tuppaavat kramppaamaan. Lehtokurppa lentää soidinta metsän yllä. Otan hiukan lisää viskiä ja käyn nukkumaan.

Kemiö, perjantai 20.6, juhannusaatto

Päivämatka 75 km
Kokonaismatka 176 km
Keskiajonopeus 18.9/16.0 km/h

Matkaan lähteminen kestää aina ihmeen kauan. Tavaroitten pakkaamiseen ja erilaisten velvoitteiden hoitamiseen kului neljä päivää, ja vielä sittenkin piti käydä pyöräkaupassa ostamassa pumppu, paikkarasia ja mustekaloja.

Pyöräilykypärää on järkevä käyttää, mutta vihaan alati kiristyvää holhouslainsäädäntöä. Otin kypärän mukaan kaupunkiajoa varten ja koristeeksi. -Kypärä päähän, sanoo pyöräkauppias lähtiessäni. Hyvästelen ja alan mennä. -Kypärä päähän, ei se tavaratelineellä mitään auta, kuuluu takaani. Talutan pyörän kulman taakse jottei kauppias näe, kun laitan kypärän päähäni.

Tavaraa on niin paljon, että pyörän jalka vääntyy, sopivasti toisen pyöräliikkeen edustalla. Ostan ja asennan uuden jalan. Eikö tästä kaupungista pääse ikinä pois.

Olen vihdoin Espoossa. Aurinko paistaa ja maisemaa kansoittavan naiset kuin poutapilvet, vaaleina, kaarevina ja pehmeän näköisinä. Pehmeys päättyy kun pyörätie muuttuu sepeliksi ja takarengas lyö vanteelle. Taas vituttaa.

Aamiainen jäi niukaksi. Syön hampurilaisen ja mieliala kohenee heti. Elämä on joiltain osin yksinkertaista. Jatkan tuorein voimin kohti länttä ja Espoonlahden sillan jälkeen olen niin endorfiinihuumassa että moikkaan moottoripyöräilijää, joka vaikuttaa hämmästyvän.

Inkoossa pyörästä puhkeaa kumi. Renkaat on vaihdettu 50 kilometriä sitten. Käyn paikkaushommiin. Lasken, että tätä vauhtia joudun paikkaamaan kumeja 77 kertaa matkani aikana.

Käännyn Snappertunan maisematielle. Alkaa sataa. En näe muuta maisemaa kuin paikatun asfaltin ja lakin lipassa keikkuvan pisaran, joka koostuu sadevedestä ja hiestä.

Aamulla sade on tauonnut ja ajofiilis erinomainen. Käyn Tammisaaren torilla kahvilla ja ostan varalle uuden sisäkumin.

Kemiön jälkeen sisäkumi puhkeaa paukahtaen. Saatana! Tällaistako on elämä 2000-luvun Suomessa? Ulkorengaskin alkaa revetä. Paikkaan kumin. Parinsadan metrin päästä se puhkeaa taas. Kaivan esiin ostamani varakumin ja totean sen olevan väärää kokoa. Koetan silti ahtaa sitä sisärenkaaseen ja pumppaan siihen ilmaa. Uusi vääränkokoinen sisäkumi vuotaa ja tajuan, etten tule viettämään juhannusta ystävieni luona Pyhämaalla.

Paikkaan vanhan kumin tuplapaikalla, ristin käteni ja jatkan matkaa. Kumi puhkeaa sadan metrin päästä. Alan taluttaa pyörää kohti Paimiota, jonne on 30 kilometriä. Ukkonen nousee. Tämä on varmaan zen-oppitunti.

Viiden kilometrin kuluttua löydän leirintäalueen ja tiedän, miten vietän tämän juhannuksen. Tutustun parhaillaan oluen äärellä muihin lomalaisiin ja olen oikein hyvällä tuulella.

Ergotanko

Vehmaa, lauantai 21.6

Ajomatka 98 km
Kokonaismatka 274 km
Keskiajonopeus 17.1 km/h

Jumissa leirintäalueella. Isännällä saattaa olla pyörään sopivat sisä- ja ulkorengas, mutta hänellä on nyt muita kiireitä. Istuskelen tyhjän panttina ja haihduttelen kolmen oluen ja tarpeettomasti ostettujen savukkeiden synnyttämää krapula-apeutta.

Aamuyöllä unta tavoitellessani ihmettelin, miten humalaisten kommunikaatio ikään ja sukupuoleen katsomatta koostuu kirosanoista. Aamulla samat ihmiset kömpivät koloistaan vaiteliaampina. Kuka on hukannut kalsarinsa, kuka loukannut selkänsä nojatessaan ohi saunan seinän. Käsiin ilmaantuu tuoppeja ja elämä jatkuu. Kallion laella gettoblasteri soittaa teknoa karkottaen kaupunki-ikävää. Voisin jo mieluummin olla muualla.

Isäntä hakee kotoaan käytetyt renkaat ja lahjoittaa ne minulle. Värkkään pyörää ajokuntoon, kun Markku ja Päivi hurauttavat yllättäen Salosta paikalle mukanaan kahvia, vadelmatorttuja sekä paikkausvehkeitä. Tällaista tapahtuu vain unissa ja Tamminiemen leirintäalueella. Aurinko alkaa paistaa. Pääsen jatkamaan matkaa lähes minuutilleen vuorokauden kuluttua siitä, kun rengasongelmat jalkauttivat minut.

Navakka vastatuuli muuttuu vähitellen sivumyötäiseksi ja matka sujuu. Sauvossa on avoinna herttaisen tytön pitämä kahvio, josta saan tuoreita pasteijoita.

Ylitän Aurajoen ja ryhdyn ohittamaan Turkua. Pyöräilytien viitta sanoo kerran "Raisio", jonka jälkeen pyörätiet hajoavat kaikkiin suuntiin. Valitsen pääväylän ja havaitsen kohta horisontissa Turun Tuomiokirkon. Mikä siinä on, ettei kevyen liikenteen väyliä voi viitoittaa kunnolla? Kieltääkö sen laki? Pelätäänkö, että ihmiset sitten alkaisivat pyöräillä oikein tosissaan ja ryhtyisivät äänestämään vihreitä ja vasemmistoliittoa?

Ajan tyyntyneessä illassa kohti laskevaa aurinkoa. Ruisrääkkä narskuu pellossa, saunoja lämmitetään. Rengas on kestänyt. Tämän paremmin eivät asiat voisi olla. Vähän ennen puoltayötä pystytän teltan Vehmaan linnavuoren viereen.

Auringonlasku Vakka-Suomessa

Pyhämaa, sunnuntai 22.6

Ajomatka 57 km
Kokonaismatka 331 km
Keskiajonopeus 16.5 km/h

Lyhyt ajopäivä, vaan ei kevyt. Jalat ovat tukossa ja lämpenevät vasta, kun alan lähestyä ystävieni kesäpaikkaa Pyhämaalla. Suoraan ruokapöytään. Ottaako Erkki punaviiniä? Kyllä kiitos. Viiden kuukauden raittiuden jälkeen retki on alkanut kosteahkona. Kohotamme maljan kohtuukäytölle.

Päivä kuluu leppoisasti. Käydään kyläkaupalla, syödään jäätelöä ja nauretaan kovin inhimillisesti määkiville lampaille. Aurinko helottaa. Käyn uimassa kylmässä meressä ja heittelen voileipäkiviä kummityttöni kanssa. Tämän lähemmäksi perhe-elämää en varmaan koskaan ole pääsevä.

Lampaat

Yyteri, maanantai 23.6

Ajomatka 130 km
Kokonaismatka 461 km
Keskiajonopeus 16.7 km/h

Aamulla päätä jomottaa hivenen. Pyöräilen kaikessa rauhassa Raumalle ostamaan uuden ulko- ja sisärenkaan sekä syömään lasagnea La Bambassa. Värkkään renkaat paikoilleen pyöräliikkeen takapihalla asiakkaiden kysellessä, voisinko auttaa heidän pyöräongelmissaan. Edes matkatavaravuori pyöräni vieressä ei suista heitä pois vakaumuksesta, että kuulun henkilökuntaan.

Uusi jämäkkä Nokian takarengas alla suunnistan GT-pyöräilykartan reitille numero 8. Helppoa ja hauskaa pyöräilyseutua, hyvin hoidettuja taloja, söpöjä pihapiirejä ja peltoja. Postikorttisuomea. Luvialla kypärättömät mopopojat morjestavat.

Tänään minulle on vihdoin valjennut, mikä on alamäen tarkoitus. Se on välilihan lepuuttaminen. Mäen huipulle päästyä polkaistaan vauhtia, noustaan polkimien varaan, huokaistaan "ahh" ja toivotaan kestävän kauan, ennen kuin on taas istahdettava piinapenkkiin.

Ajan viimeiset kilometrit Yyteriin hyönteisiä parveilevassa vastavalotunnelissa ja syljeksin niitä sivuun. Perillä olen kohtalaisen poikki mutta rämmin silti dyynien yli rantaan ottamaan kuvia auringonlaskusta ja laineista rantahiekassa.

Takkahuoneessa mies näyttää kypsentävän pientä koiraa tulen äärellä. Koira rellottaa tyytyväisenä lämmössä. Milloinkahan sitä pääsee saunaan.

Koiraa kuivataan

Närpiö, tiistai 24.6

Ajomatka 124 km
Kokonaismatka 585 km
Keskiajonopeus 16.3 km/h

Pyöräilyhousut ja lepotauko, kaksi täysin yhteensopimatonta käsitettä. Heti kun vähän yrittää oikaista loikomaan, ovat hyttyset, paarmat ja nyt jo mäkäräisetkin pyrkimässä osille.

Juuri ennen Koivuniemen Herran kotieläintarhaa ajan alamäessä kyyn yli. Säikähdämme kumpikin. Käännyn katsomaan tuliko raatoa, mutta kimmoisena eläimenä kyy on jo livahtanut metsään selkäsärkyään parantelemaan.

Keskellä tietä on linnunpoikanen, ei sitä siihen voi jättää. Nostan sen käteen ja tutkin. Ruskean ja mustan kirjava, nokasta päätellen jokin kahlaaja. Olento on uupunut ja muurahaiset koettavat jo kiskoa sitä kuin pirut sieluparkaa helvettiin kirkkomaalauksissa.

Mitä tällaiselle tehdään? Parempi varjossa ojan penkalla kuin tiellä. Lähden viemään sitä ja vierestä räpsähtää lentoon lehtokurppa. Kolme muuta poikasta kyyhöttää sammalikossa yhtä avuttoman oloisina kuin tiellä istunut. Lasken sen sisarustensa viereen miettien, olinko enemmän avuksi vai vahingoksi, mutta luonnon kannalta asialla ei ole lopulta mitään merkitystä. Muurahaisia tietysti harmittaa.

Siipyyn kirkolla ojentaa jalkapuoli vaivaisukko kättään. Laitan siihen Merikarvialta ostamani kotimaisen kurkun ja otan valokuvan. "Giv de fattiga efter din förmåga", anna köyhille kykysi mukaan. Ukon ilme on niin nöyrän anova, että kadun pelleilyäni, pudotan sen rinnuksissa olevasta aukosta kolikon ja jätän toisen sen käteen.

Sisämaassa kumpuilee korkea pilvi ja kuuluu ukkosen kumua. Tuuli tyyntyy, maisema odottaa. Kun valaistus tummenee, vedän sadevarusteet päälle. Sade on hyvää ja sitä tulee riittävästi. Sateen tauottua helteen kuumentama tie höyryää lopun iltaa.

Närpiön lähestymisestä kertoo tielle pudonnut tomaatti. Alan katsella tienvartta yösilmällä ja löydän hienon sammalkuusikon nukkuakseni.

Den fattiga

Ukkonen Pohjanmaan yllä

Vaasa, keskiviikko 25.6

Ajomatka 110 km
Kokonaismatka 695 km
Keskiajonopeus 16.3 km/h

Lojun Matkustajakoti Olossa ja olen kovin väsynyt, vaikka suurta osaa päivän matkasta avitti myötätuuli. Jos peräkkäiset yli sadan kilometrin päivätaipaleet ovat minulle liikaa, joudun jossain vaiheessa palaamaan maitojunalla kotiin, ja se harmittaa.

Suomenruotsalaisella Pohjanmaalla on varmasti hienot puolensa, mutta päivästä ovat jääneet mieleen lähinnä satulan tuottama tuska ja palaneet olkavarret. Ostin Korsnäsistä aurinkovoidetta kun minua siitä sähköpostitse erikseen muistutettiin, mutta myöhäistä laittaa rasvaa kun iho jo savuaa.

Postikorttisuomi vaihtui vähitellen suopursusuomeksi ja suorat niin pitkiksi, ettei tehnyt mieli edes katsella. Täytyy olla huono kunto, kun ylämäet vetävät miehen piippuun jo Etelä-Pohjanmaalla. Käsivarren Lapissa odottaa ihan toisenlainen maasto.

Kaiken kaikkiaan aika tylsä ja raskas päivä. Näitä aina tulee, toivottavasti ei kovin useaa eikä peräjälkeen. Mutta tahtoahan tässä koetellaan kunnon lisäksi. Nyt on kumminkin kodikas olo Olossa, johon vuosien takaa liittyy hauskoja ja romanttisia muistoja.

Jos huomenna jaksaisi Luotoon (Larsmo) asti, voisi olla aivan tyytyväinen. Sinne on kartassa merkitty tulipaikka. Makkaraa.

Suomenruotsalainen Pohjanmaa