Olen Eeva-Liisa Peltonen – Ewenä minua on puhuteltu murkkuajoista asti. Olen kotoisin Keminmaan Lautiosaaresta. Akkunus-joen varressa kasvanut, Kemi-yhtiön ja Veitsiluodon höyryissä lannoitettu - siellä vietin lapsuuteni ja nuoruuteni, kävin koulut ja aloittelin työsarkaa.
Helsinkiin rantauduin 10 vuotta sitten (HUH-HUH!) muutaman mutkan kautta eli 'parikymppisenä' käväisin ison meren toisella puolella. Lähdin aupairiksi, ensin muutaman kammottavan kuukauden Seattlessa; aupairin painajaisen jälkeen sain uuden perheen ja muutin Kalifornian auringon alle, San Josen ja San Franciscon lähituntumaan; Cupertinoon. Vuosi venyi puoleksitoista.... itkun ja +20 kg:n kanssa palattiin kotiin (ne kilot eivät muuten olleet matkatavaroista).
Palattuani Suomeen työskentelin hetken ja haaveilin takaisin Amerikan-maalle menosta, mutta löysinkin itseni Jalasjärveltä -Pohjanmaalta- kurssilta ja jatkot Brysselissä. Brysselissä olin muutaman kuukauden, minulle siinä oli muutama kuukausi liikaa... Suomeen paluu oli enemmän kuin mieluista ja siitä parin kuukauden kuluttua muutin Helsinkiin.
Työsarkaa ehdin tehdä Helsingissä useamman vuoden, mutta fyysisen sairastumisen vuoksi, olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle.
On ollut pakko opetella kuuntelemaan omaa jaksamistaan – enää ei tunnu hirveältä jos on pakko nukkua kesken päivää tai jokin askare jää huomiselle, että jätänkin nykyään paljon tekemistä huomiselle...tai ensivkoon... tai no jos joskus... Olen myös pyrkinyt muuttamaan 'sitten kun' ajattelua 'nyt kun' ajatteluksi; se tosin onnistuu vähän vaihtelevalla menestyksellä.
Haaveitakin on....mummonmökki luonnonniittyineen – pienen puutarhan kera... siellä rihveleillä olisi hyvä temmeltää ja minäkin pääsisin työntämään käteni multaan – vaikken puutarhoista ja niiden hoidosta mitään tiedäkään, jostakin syystä se lapsena maailman kamalimmalta tuntunut pottupellon kitkeminen ei ole enää kamalaa ollenkaan... tai haravoiminen... tai kolaaminen tai...!
Ai niin, että miksi 'rihveli'... muutamia vuosia ennen Tytyn tuloa, näin elokuvan 'Elämä on ihanaa' jossa sivuroolissa showta pyörittää pikkuinen rihveli ja minä olin myyty... Otin rodusta enemmän selvää - enkä enää voinut muuta rotua ajatellakaan; enkä ole päivääkään valintaani katunut – nuo ötökät antavat niin paljon sisältöä elämään, nuo hassut, ilmeikkäät ja jääräpäiset ilopillerit.
Tulen siis jatkossakin jakamaan rihvelikuulumiseni kanssanne! Tämä riittäköön itse emännästä ainakin toistaiseksi.
