Haagan kauppalanpuistoa
Olemme asuneet syksyllä 2005 Etelä-Haagassa evakossa Herttoniemen
kodistamme. On ollut mukava tutustua tähänkin osaan Helsinkiä sisältä
päin. Täällä tosin asuimme ensimmäisen kesämme nuorena avioparina
vuonna 1975 jolloin Helsinki kuhisi maailman napamiehiä ETYK-kokouksen
vuoksi. Tämä Haagan torin seutu ei silloin kuitenkaan tullut tutuksi. Hyvin
viihtyisää täällä on.
Lähdetäänpä kävelylle!
Laskeudumme torilta Kauppalanpuistoon ja kävelemme etelään päin. Löydämme viehättävän kolkan, jossa puusilta vie Mätäpuron yli ja pieni koski liplattaa vauhdittaen vettä kohti Pikku-Huopalahtea. Istahdamme hetkeksi penkille katselemaan kuinka valo hohtaa metallisena Ukri Merikannon Tähystäjästä.
Sankaritieltä
Palaamme Mätäojan vartta pohjoisen suuntaan. Puro mutkittelee puistossa
ja puut kehystävät kauniisti tätä pientä virtaa. Nousemme Kylänevantieltä torin
luota portaita Sankaritielle ja näemme pian vasemmalla vanhan
taitekattoisen talon vankasti kalliolle rakennettuna. Kirjailija Joel
Lehtonen on asunut elämänsä ehtoopuolella tuossa talossa, jota
kutsuttiin Hörnebergiksi. Ei näytä Putkinotkolta.
"Kauppalantalo"
Kun olemme kääntyneet Sankarikujalle, näemme kohta oikealla tunnelmallisen alueen. Olemme tulleet ilmeisesti entiseen kauppalan keskustaan, sillä edessämme oleva pitkä, vanha, keltainen puutalo on ollut kauppalantalo ja sen takaa häämöttää Huopalahden punamultainen kirkko. Kauppalantalon, joka toimii nyt nuorisotilana, on rakennuttanut taiteilijapari Alex. Federley ja Sanny o.s. Hagelstam viime vuosisadan alussa.
Miksikähän suuri punamultarakennus on nimenomaan Huopalahden kirkko kuten junaankin paikkakunnalla noustaan Huopalahden asemalta? Nämä molemmat tuntuisivat olevan entisen Haagan kauppalan alueella. Huopalahden kuntakin on ollut olemassa, luullakseni nykyisessä Pohjois-Haagassa. Onkohan nimi haluttu säilyttää muistona rakennusten nimissä?
Idylli
Jatkamme matkaa Palokaivonaukion yli Kauppalantielle. Se johdattaa meidät toiselle nostalgiaa herättävälle alueelle, joka näyttää välähdyksen menneestä kuten kirkon seutu. Huopalahden uusi asema tai oikeastaan seisake on tehty ratojen luo vanhan aseman eteen. Se on siinä kuin kontrastina entisaikojen tunnelmaa henkivälle vanhalle puuasemalla, joka on takavuosina hyvin remontoitu, mutta ehtinyt taas rapistua.
Ehkä katsahdit vasempaan ennen kuin tulimme aseman läheisyyteen. Saatoit huomata idyllin, joka tuo mieleen lapsuuden jos satut edustamaan varttunutta polvea. Punainen tupa ja ulkorakennus seisovat siinä samanlaisina kuin ovat olleet joskus ennen. Puut pukevat kauniisti näkymää. Päärakennuksen muodosta päätellen tila on liittynyt jollakin tavalla asemaan. Olisikohan ollut asemapäällikön koti?
Asema
Vanha asema näyttää olevan käytössä. Asumisen merkkejä on näkyvissä kuten seinään nojaava pyörä. Kun kierrämme radan puolelle näemme ovessa tekstin, joka kertoo talossa olevan Meikki- ja stylistikoulun.
Kaarramme ison koulurakennuksen oikealta puolelta, sivuutamme metsikön ja saavumme isoon puistoon, joka johdattaa meidät toisen koulurakennuksen ohi kohti kolmatta - Suomalaista Yhteiskoulua. Moderni SYK:n rakennus kurkistelee koivikon läpi, kun lähestymme sitä puistosta.
Kierrämme koulun vasemmalta puolelta, kävelemme Isonnevantietä kohti Vihdintietä, jonka ylitämme sopivasta kohdasta päästäksemme Lapinmäentielle. Tämän ja sen eteläpuolella olevan Korppaantien risteyksessä huomaamme hautakiven. Tähän on kahden 24-vuotiaan saksalaissotilaan Kurt Seibtin ja Arthur Beukertin maallinen vaellus päättynyt Helsingin valtauksessa vuonna 1918. Punaiset ja valkoiset taistelivat aatteittensa puolesta, mutta mitkähän ovat olleet näiden keisarin lähettämien aatokset täällä sotiessaan.
Palaamme Vihdintielle jota kävelemme paloaseman ohi kääntyäksemme Kauppalantielle, joka tuo meidät takaisin Haagan torille. Onkohan torikahvila nyt pystyssä?
Kartta
Lisää sivuja:
Saaran nettikolumneja:
Muita sivuja:
Wroclaw - Breslau - Wratislawia
Piirustuksia Tyrnävältä ja Oulusta
Hesalaisten henkireikä - Kivinokka
Kuvakertomuksia:
Heikin blogeja:
Lisää sivuja:
"Latvian historiaa ja kulttuuria" -kirja