Nyt se alkoi

Nyt se alkoi ...

Nyt se alkoi. Lähes kuukauden myöhässä. Kaivuri tonkivat nurmet rikki, talojen perustuksista on osa esillä, läjä maata kasassa talon kulmalla.

Kaupungilla asioidessani saan viestin ”Sähköt poikki, kaapeli rikottu”. Ensimmäinen huoli on pakastin. Kuinkahan kauan siellä pakasteet säilyy, tuleeko päivälliseksi kana rintapaloja ja jälkiruuaksi jäätelöä, yöpalaksi kermaperunoita ja taas jäätelöä päälle. Ja leipää joka välissä …

Palattuani tilanne ei ole sen kummempi. Miestä ja maalaamista ei sähköt haittaa, mutta nuori mies ja nettisivujen teko ei voi hyvin. Itsekin jo mietin läppärin kantamista naapuritaloon ystävän luo. Minunkin leipäni on kiinni sähköstä.

Nuori mies ehdottaa sähköjen vetämistä roikalla käytävästä, mutta sekään ei onnistu. Vain hissi toimii. Suurimpaan hätään keitellään retkikeittimellä kahvit parvekkeella. Ja samalla huomaan, ettei ruuan valmistus taida onnistua keittimen avulla. Pakastimen sisältö leipiä ja jäätelöä lukuun ottamatta on armotta heitettävä roskiin.

Monet synkeän harmilliset ajatukset risteilevät päässä. kuinkahan monta vastaavaa tilannetta on edessä. Mielessäni kiitän tätä vuodenaikaa. Onhan meillä pihalla grilli ja puitakin talon puolesta.

Pyykit likoavat pysähtyneessä koneessa. Likapyykkivuori odottaa vuoroaan päästä pyörimään. Soittaisiko huoltomiehelle ja pyytäisi ilmaista pesutupavuoroa yhtiön naapuritalosta.

Ensimmäinen päivä ja vastoinkäymiset alkavat heti. Eikä miehen miestä näy pihalla, ei alakerrassa. Pakoonko ne tilannetta lähtivät.

Paluu pääsivulle