[Taustaa]
[Suojelu retuperällä?]
[Kunnostukset ]
[Kalastuskulttuuri]
[Keskustelu]
[Kehitys]
Taimeninstituutti ry ja lohikalatoiminta v. 1992-2002
Käymme näillä sivuilla läpi viimeisen 10 vuoden tapahtumia Taimeninstituuttiin ja sen
toiminta-ympäristöön liittyen. Tämä ei ole vain TI:n
sisäinen näkemys, eikä edes virallinen
sellainen,
vaan aktiivisimpien toimijoiden kokemus asiasta. Olemme pyytäneet kommentteja ja
näkemyksiä eri sidosryhmiltä. Kerro sinäkin mielipiteesi!
Taustaa
Lähtökohdiltaan on olennaista mm. huomata, että vielä 10 vuotta sitten kun esim. puhuttiin
taimenen tai lohen elvyttämisestä, tarkoitettiin sillä istutuksia. Tänä päivänä istuttamisen
merkitys luonnonsuojelutyönä ymmärretään toisin. Istuttamisella saatetaan elvyttää lyhyellä
tähtäimellä saaliita, samalla kun vierasperäiset istukkaat sekoittuvat luonnonkantoihin ja
heikentävät niiden perimää.
Kymmenen vuotta sitten käsin tehdyille kunnostuksille naurettiin ja sanottiin, ettei niillä
mitään muutoksia saa aikaan. Kuulemma pitäisi olla konevoimaa, jotta toimenpiteet tuntuisivat.
Tänä päivänä ymmärretään, ehkä pikemminkin niin, että muutokset pitää tehdä mahdollisimman
hellävaroen. Lukuisista talkookunnostuksista ollaan myös päästy käsinkunnostuksen
vaikuttavuutta vähättelevästä ennakkoluulosta eroon.
Vielä 1990 -luvun alussa viranomaiset ja tutkijat olivat tiukasti pääuoma sekä järvi- ja
meritaimenkeskeisiä. Ajateltiin että vain isoilla virroilla on taimenelle merkitystä.
Eräskin maamme johtava kunnostusasiantuntija väitti kivenkovaa, että tämä purojen merkitys
taimenen lisääntymisalueena on "Kettusen suuri harha". Purojen luontaisia taimenkantoja
ei juurikaan oltu välitetty edes tutkia.
Samat asianomaiset jotka vielä 10 vuotta sitten herjasivat purojen puolesta puhuvia, julistavat
nyt purojen merkitystä ikään kuin he sen olisivat keksineet. Onneksi purovedet eivät enää ole
taimenvesien tarkastelun ulkopuolelle, sillä niissä piilee ehkä taimenkantojen arvokkaimmat
geenipankit ja lastenkammarit. Jossain esiintyy yhä tammukkavihamielisyyttä. Asenteet
muuttuvat eri puolilla Suomea hyvin eri tavalla. Kalalaji on kaikkialla kuitenkin sama,
taimen, eli Salmo trutta.
Tämä purojen merkitys tai taimenen muuntuvainen olemus ei ole mikään uusi asia. Ei viimeisen
10 vuoden aikana ole keksitty mitään ihmeellistä. On vain palautettu mieleen se mikä on aina
tiedetty. Totuus ja tietoisuus on aika subjektiivinen ja viestinnällinen juttu. Tietoa on
löydetty ulkomailta sekä vanhasta tutkimuskirjallisuudesta. Viime vuosisadan loppupuolella
käsitys totuudesta on hämmentynyt harjoitetun kalatalous- ja tutkimuspolitiikan takia.
Osansa asioiden kulkuun on myös kaupallisilla medioilla ja heikolla kalatalousneuvonnalla.
Johdanto
Taimeninstituutti tunnetaan näkyvästä toiminnastaan. "Yhdistys jossa on nuoria hyvin koulutettuja
vihaisia miehiä", niin kuin eräs kalatalousjohtaja kerran vuosia sitten asian määritteli. Usein Taimeninstituutti
on liitetty taimenen elvyttämiseen, purokunnostuksiin, alan tutkimukseen, julkisuuteen, kala-keskusteluun sekä
kestävän kalatalouden edistämiseen. Toiminta on lopetettu ja yhdistys onkin jo historiaa. Virallinen
siunajaistilaisuus on tarkoitus pitään ennen joulua 2002.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on toiminnan merkityksen ja vaikutuksen kautta peilata kalatalouden kehittämistä
ja muutosta. Toivottavasti tulevat sukupolvet saisivat dokumentista, opeista ja kokemuksistamme paremmat
eväät kestävän kalatalouden edistämiseen - riippumatta siitä, missä tai kuka toimintaa jatkossa harjoittaa.
Ei ole täysin oikeata tai väärää toimintaa. On vain heikommin tai paremmin oikeilla jäljillä olevaa toimintaa.
Toiminta harvoin sinänsä on mitään tavoiteltavaa, itseisarvoista - päinvastoin. Olennaisempaa on asia,
pyrkimykset ja saavutettu muutos. Tekeminen on myös oppimista. Osaltamme voimme todeta, ettei muutos
synny itsestään, vaan siinä pitää mitä suurimmassa määrin laittaa itsensä likoon. Noin lyhyesti sanottuna
voidaan todeta Taimeninstituutin saavuttaneen tavoitteensa. Ollaan toiminnallamme monella eri tavalla
kyenneet edistämään kehitystä ja antaneet sille mielekkään suunnan.
Varsin pian, jo toiminnan alkuvaiheissa saimme kritiikkiä liiasta Helsinki -keskeisyydestä. Ilmeisesti alkuinnostus
osallistua talkoisiin oli niin kova, että yksi jos toinen olisi halunut äkkiä saada kotijokensa
kunnostettua. TI laajentui tasapuolisemmaksi, muttei maastotöiden osalta. Pikemminkin irtauduimme
talkoiden tusinatuotannosta, koska koimme tärkeämmäksi oppia tekemään asiat oikein. Liika innostus
voi olla pahasta. Siksi keskityimme viime vuosina korostuneemmin asiakysymyksiin ja toimintamallien
kehittelyyn.
Valitettavasti TI ei itse saanut riittävästi tukea toiminnalleen. Kävin päinvastoin kuin odotimme.
Jouduimme loan heiton ja puukotuksen kohteeksi. Monet perinteiset asiantuntijat ja auktoriteetit, jotka ovat
luoneet tai ovat vähintään osasyyllisiä nykyisen kestämättömän kalastuskulttuurin tilaan, raivostuivat toiminnastamme.
Heidän arvovaltaansa ja uskottavuuttaan oli uhattu. Tämä ei ollut mitenkään tarkoitus. Joka tapauksessa TI:n
toiminnan vastareaktiot olivat monella tavalla kirjavat. Merkittäviltä osin vastareaktiot olivat primitiivisiä
ja perusteettomasti epärakentavat.
Tavallaan kateus vei viimeisetkin rippeet (voimat) Taimeninstituutin toimijoilta. Se oli näiden primitiivireaktioiden
ja ilkeiden puheiden tarkoituksin. Vertaa vastaavaan sanontaan kaloista ja kalavesistä. Toisaalta omasta
mielestämme projekti nimeltä Taimeninstituutti oli saavuttanut tavoitteensa paremmin kuin olisimme alussa
mitenkään voineet odottaa.
|
|
|
