Taimeninstituutti. Kaikki alkoi v. 1994 Taimen Takaisin -projektilla

[Taustaa] [Suojelu retuperällä?] [Kunnostukset ] [Kalastuskulttuuri] [Keskustelu] [Kehitys]

Vuosi 1994: Kaikki alkoi Taimen Takaisin -projektilla

Taimen Takaisin -projekti käyntiin. Sen tarkoituksena oli kokeilla ja kehittää purovesiin soveltuvaa ennallistamis-toimintaa sekä etsiä ja innostaa ihmisiä muutenkin konkreettisiin tekoihin kalavesien puolesta. Osin halusimme yrittää innostaa kalastajia myös kalavesien hoitajiksi. Kalastuksen harrastajat kun tahtovat helposti ajatella, ettei kalavesistä ja -kannoista huolehtiminen kuulu heille, vaan kalavesien omistajille.

Taimen Takaisin -projekti sai osin alkuinnostuksen Keski-Suomen kalaviranomaisten taimenten puroistutushankkeesta, jota lehdessä uutisoitiin silloin otsikolla "purot turhaan vailla jalokalaa". Taimen Takaisin -projektin tarkoituksen oli ottaa selvää kunnostusmenetelmistä, käynnistää purokunnostuksen mallikohteita, levittää tietoa ja koota yhteen kunnostusasioista kiinnostuneita.

Vuoden alkupuoliskolla Luonto-Liitto kokosi myös kestävä kalatalous -työryhmän, joka yhdessä muiden kala-alan järjestöjen kanssa kokosi maamme ensimmäisen kestävän kalatalouden linjapaperin. Työryhmän linjauksia olivat mukana tekemässä kaikkien kalastus- ja kalatalousjärjestöjen edustajat, kalanviljelijöistä ja ammattikalastajista lähtien. Maa- ja metsätalousministeriö ei silloin pitänyt asian määrittelyä ja edistämistä tarpeellisena, vaan halusi sivuuttaa sen. Ministeriön nuivasta suhtautumisesta huolimatta eri asianomaiset alkoivat tämän jälkeen sulatella ajatusta kestävästä kalataloudesta ja sen edistämisestä.

Luonto-Liiton resurssien rajallisuuden takia järjestössä keskityttiin konkreettiseen tekemiseen ja käytännössä taimeneen. Varsinaista kalatoiminnan rahoitusta Luonto-Liitolla ei kalatoiminnalleen ollut. Toiminta pohjautuikin jo tästä lähtien ihmisten aktiivisuuteen. Toimijat joutuivat alusta lähtien järjestämään taloudellista ja toiminnallista tukea eri sidosryhmiltä. Eräs ajatus olikin osoittaa, että myös vähällä rahalla voi asioita edistää, jos vain tahtoa ja asennetta on. Tämä asenne -kysymys näyttikin jo alusta pitäen olevan rahoitusta olennaisemmin toimintaa rajoittava tekijä. Ehkä yksi merkittävä asia oli osoittaa vanhan linjan kalatoimijoille, että asioita voi ja pitää muuttaa.

Taimen Takaisin -projektin käynnistäneessä Luonto-Liitossa nähtiin taimen vain yhtenä sopivana suojelukohteena johon liittyen järjestöstä löytyi jonkin verran osaamista. Taimen otettiin kohteeksi vähän niin kuin kokeeksi. Toiminta koottiin projektiksi, jotta se voitaisiin jossain vaiheessa lopettaa tai muuttaa toiselle tasolle, jos saamamme tuki ja palaute sen sallii. Taimen koettiin haasteellisena lajina, koska se on sekä taloudellisesti, että luonnonsuojelullisesti merkittävä. Osin Luonto-Liitto keskittyi juuri taimeneen, koska muilla ympäristöjärjestöillä oli jo ennestään toimintaa ja linjauksia lohen osalta.

Taimenesta ei suinkaan tiedetty kaikkea, mutta jonkin verran ilmeisesti riittävästi. Ymmärsimme jo alusta pitäen, että lajista on vielä paljon opittavaa. Koko Taimen Takaisin -projekti oli enemmän sellainen kokeellinen oppimisprojekti, jonka tekemisestä tiedotettiin alusta lähtien aktiivisesti. Tarkoituksena oli osin täydentää viranomaisten toimintaa, joka oli keskittynyt lähinnä pääuomiin ja suurimpiin koskivesiin.

Vallallaan oli voimakas kolmijakoinen ajattelu taimenen eri ns. roduista ja että myös taimenvedet jakautuvat tämän mukaan. Ehkä piittaamattomuus purovesistä selittyykin sillä, ettei ns. purotaimenella tai sellaiseksi kuvitelluilla kalakannoilla ajateltu olevan taloudellista merkitystä. Kalaviranomaisten tutkimukset Uudeltamaalta ja havainnot muualta päin maailmaa viittasivat voimakkaasti sen suuntaa, että purovedet ovat aina olleet merkittäviä järvi- sekä merivaelluksen tekevien taimenten lisääntymisalueita.

Jo projektin alusta lähtien toiminta sai ristiriitaisen vastaanoton. Monet olivat sitä mieltä, ettei käsivoimin kunnostamalla saa mitään aikaan - että kaivinkone on ainoa käypä työkalu. Toiset taas naureskelivat sille, että työ puroissa valuu hukkaan, koska siitä hyötyisivät lähinnä arvottomat purotaimenet. Eräs kolmijakoiseen taimen-ajatteluun pohjaava tutkija jopa uskalsi esittää, että purokunnostukset elvyttäisivät lähinnä tammukoita, jonka voimistuminen kiihdyttäisi järvi- ja meritaimenen tuhoa.

Syksyn 1994 aikana Helsingissä järjestettiin taimenen palauttamiseen ja talkookunnostuksiin keskittynyt yksipäiväinen intensiivikurssi. Kurssilla kävimme läpi taimentoiminnan periaatteita sekä Uusmaalaisilla mallikunnostuskohteilla opittuja asioita. Halusimme jakaa kokemuksia ja innostaa asianomaisia toimintaan myös muualla päin Suomea.

Tiedostimme jo melko varhaisessa vaiheessa tietämättömyyden merkittäväksi ongelmaksi. Asianomaiset suhtautuivat liian pinnallisesti ja välinpitämättömästi asioihin, eikä keskustelua kaivattu. Itse lähdimme siitä liikkeelle, että asioita on hieman ravisteltava. Kissa on nostettava pöydälle.

Talkoista tiedottamisen ohella ryhdyimme syksyllä 1994 tekemään Jokiluonto & Jalokalat -nimistä tabloid-lehteä. Lehden tekijät löytyivät taimen -kurssiin osallistuneiden joukosta. Lehdestä päätettiin toistaiseksi tehdä vain yksi numero, josta kaksi kolmasosa jaettiin Luonnonsuojelu-liiton jäsenlehden välissä. 20 000 irtonumeroa jaettiin eri yhteyksissä lähinnä kalastuksenharrastajille. Ympäristöjärjestölle kala-asiat olivat varsin outoja. Lehti herättikin kiinnostusta lähinnä yksittäisten kalastajien keskuudessa.

Sidosryhmämme puhuivat osin halveksuvaan sävyyn ekosankareista jotka pusikoissa hääräsivät soraämpäreineen. Osin toimintaa selvästi vierastettiin koska sitä veti ympäristöjärjestö, ei kalastusjärjestö. Kalastusjärjestöt olivat kyllä aiheesta kiinnostuneita, mutta kukaan ei konkreettisesti aihetta tai hankkeita tukenut. Kalastajat ovat luonteeltaan kateellisia. Monet järjestöt pekäsivät osin se puolesta, että toiminta tuleekin samoille rahalähteille, jotka perinteisten kalastusjärjestöjen mielestä ovat muutenkin pahasti ehtymässä.