Taimeninstituutti. Viehekortti. C&R. Asianomaiset: RKTL, TE-keskus, ympäristökeskus, kalatalouskeskus, SUKL

[Taustaa] [Suojelu retuperällä?] [Kunnostukset ] [Kalastuskulttuuri] [Keskustelu] [Kehitys]

Asiakysymyksiä viimeisen 10 vuoden ajalta

Valtaa pitävät järjestöt ja lehdet määrittävät osaltaan mistä ja kuinka keskustellaan. Pienemmässä mittakaavassa jokainen virkamies, tutkija ja tavallinen kadun-tallaajakin vaikuttaa keskusteluun omalla foorumillaan. Monet vaikuttavat keskusteluun myös sillä ketä he hyväksyvät foorumiin tai mihin foorumiin pyrkii. Keskustelua voidaan käydä hyvin erilaisissa yhteyksissä kahvipöytäkeskustelusta ja virallisista kokouksista, kansainvälisiin seminaareihin.

Taimeninstituutti ei ole mielestään tuputtanut asioita. Olemme jakaneet tietoa ja olleet siellä, missä meitä on kaivattu. Tältä osin asiakysymykset ja tieto on mennyt ilmeisesti tarpeeseen. Samalla olemme myös tiedostaneet ketkä ovat kokeneet esiin tuomamme asiat uhkana tai ongelmana. Esim. Erä-lehti ei ole julkaissut ensimmäistäkään juttuamme. Metsästys- ja Kalastus -lehti on uutisoinut yhden vaiko kaksi tiedotettamme.

Selityksen M&K -lehdestä on kerrottu, ettei nämä asiat kuulu ko. lehteen, koska kalavesien hoito on omistajien vastuulla, ei kalastajien. Kalakantoihin liittyvät asiat eivät ilmeisesti kuulu kalastajille. Taimeninstituutin näkökulmasta tämä on vääränlaista asennetta, mikä toisaalta selittää osin myös kalastajien käyttäytymistä sekä kalakantojen nykytilaa. Helsingin Sanomat on sen sijaan saattanut uutisoida jopa toista tusinaa juttua per vuosi.

Kalajulkisuuden voi ymmärtää sillä tavalla, että asianomaiset on opetettu tietyille tavoille, missä vain vaaditaan kalastusoikeuksia ja helppoa saalista. Eihän tällaisessa kulttuurissa kuulu puhua tai kirjoittaa harrastuksen varjopuolista, siitä miten kestämättömän kalastuskulttuuri vääristää kalastoa ja hävittää tiettyjä arvokalakantoja sukupuuttoon.

Taimeninstituutin epävirallinen näkemys asiakysymyksistä on pikemminkin ollut se, että kirjoittakoot kalastuslehden mitä haluavat. Omalla esimerkillään he osaltaan luovat kalastuskulttuuria massoille. Samalla heidän ja muiden liikakalastusta pönkittävien tahojen velka uhanalaisille kalakannoille kasvaa. Jokainen tekee omat valintansa ja kärsikööt sitten sen mukaisesti myös seurauksista. Toisaalta asian voi myös nähdä niin, että niin kauan kun lehdet näyttävät korostuneesti kestämättömän kalastuksen mallia, on muiden marginaalisempien toimijoiden yrittää olla vastuullisia.

Niin kauan kun suomalainen kalastuskulttuuri kumartaa guruille jotka vähät välittää kalakannoista, ei Taimeninstituutti tarvita. Toiminnan henkiin herättäminen voi tulla ajankohtaiseksi vasta sitten kun kalastustoimittaja ja etenkin päätoimittajakunnassa on tapahtunut sukupolven vaihdos.

Kalastuslehdet ja -järjestöt ovat tehneet selväksi, ettei Taimeninstituutti tarvita. Tämän he tekevät asiakysymys- ja näkökulmavalinnoilla. Ensimmäinenkään järjestö tai kala-alan lehti ei ole tehnyt minkäänlaista esittelyä Taimeninstituutista. Yleensäkin lehdet haluavat mielummin kertoa siitä miten kalakannat mahdollisimman tehokkaasti pyydetään pois.

Yhtä oikeata tietoa ja asiaa ei ole. On vain erilaisia näkemyksiä ja osatotuuksia. Virallista Taimeninstituutti ei tarvita, jos vain yksittäiset asiantuntijat raottaisivat tietopääomaansa hieman aiempaa enemmän. Valta on niillä jotka ymmärtävät asiakysymysten päälle ja huomioivat tämän omassa toiminnassaan.

Virallisilla kannanotoilla ei välttämättä ole merkitystä. Vaikka esim. kaikki Suomen kalastus- ja luontojärjestöt vaatisivat taimenen alamitan nostamista merialueella. Maa- ja metsätalousministeriö voi vaivatta torpedoida hankkeen. Yleensä kalastusjärjestöjen yhteisymmärrystä ei tahdo löytyä, siksi sen löytämiseen kuluu enemmän resursseja kuin mitä siitä hyötyisi. Monilta osin järjestöt ovatkin puolustuslinnakkeita.

Taimeninstituutin Agendalla olleita asiakysymyksiä

*purojen merkitys istutusvesinä, geenipankkeina ja kunnostuskohteina

Talkookunnostuksiin Ingarskilanjoella ryhdyttin vuonna 1994. Sitä ennen ympäristöviranomaiset olivat kyllä muovanneet uomaa, istuttaneet kaloja, mutta eivät tehneet taimenille kutu-paikkoja. Tarkoituksena oli kunnostaa kutusoraikot ennen kuin istutetut poikaset palaavat emoina takaisin. Heti ensimmäisten talkoiden jälkeen omistaja-tahoista eräät levittivät huhuja siitä, että Taimen Takaisin -projektin vetäjä olisi luvatta liikkunut toisten pelloilla ja jopa kunnostellut ilman lupaa. Tämä väite ei missään nimessä pidä paikkaansa.

Fiskarförbundetin edustaja kertoi koko hässäkän syyksi kulttuurien törmäyksen. Omistajia kismitti kun "luonnonsuojelijat" sai tästä niin myönteistä julkisuutta. Monet maanomistajat ilmeisesti toivoivat ettei taimen jokeen enää palaisi. Tämän jo keväästä 1995 alkaneen panettelun takia Taimen Takaisin -projektin osalta vetäydyimme Ingarskilanjoelta. Selvitkööt kalaviranomaiset ja omistajat omin voimin, kun eivät vaivautuneet lainkaan puolustamaan herjattua. Emme toimi alueella, jossa toimintamme ei ole tervetullutta. Vähän samalla periaatteella koko yhdistyksen toimintaa nyt kuopataankin.

*mallikohde Espoossa / kunnostusmenetelmien vaikuttavuus

Monikonpuron mallikohteen kehittelyyn ja Ingarskilan taimenen kotiuttamiseen alettiin panostaa heti sen jälkeen kun Ingarskilajoelta alkoi tuleen takapakkia. Vesistö oli luonteeltaan hyvin samanlainen missä ko. taimen oli elänyt. Monikonpuron osalta vuorostaan kalaviranomaiset eivät omien sanojensa mukaan korviansa edes lotkauta kohteelle ja kotiutetulle kalalle. Tämä korostuneesti kalaviranomaisten välinpitämätön suhtautuminen vaikutti olennaisen kielteisesti Monikonpuron rakentamisen lopputulokseen. Kalaviranomaisen kielteinen asenne on heijastunut laajalta myös muihin hankkeisiin. Käytännössä vaikeuksista huolimatta Monikonpurolla on nollasta saatu kotiutettua ihan kohtuullinen taimenkanta. Tavoite saavutettu, vaikka sitä eräät tahot tiukkaan yrittivät vesittää.

*koskenkunnostuksen kielteiset seurannaisvaikutukset katso (LINKKI)

Alkuvaiheessa eräät ympäristöhallinnon kunnostusasiantuntijat vastustivat jyrkästi kritiikkiä. Monet oli sitä mieltä, ettei kunnostuksia saisi lainkaan kritisoida. Sanottiin myös ettei kunnostuksissa ollut mitään vikaa. Oltiin sitä mieltä, että tulokset tulevat ajan kanssa. Seliteltiin petokaloilla, mateilla ja syyteltiin liikakalastusta. Vasta ihan viime aikoina ollaan hyväksytty valuma-alueajattelu ja vedenlaadun merkitys. Nyt ollaan palattu pohdiskelemaan kunnostamisen syitä ja koskivesien käytön tarpeita. Koskia ei ehkä pitäisi kunnostaa vain taimenelle ja kalastukselle. Toisaalta kunnostuksia ei ehkä aina pitäisi tehdä konevoimalla ja kovalla kädellä. Sammalkasvillisuudella, puuaineella ja muulla orgaanisella "roskalla" on oma merkityksensä. Tämä on selvinnyt useissa väitöstutkimuksissa, joita kunnostuskriittinen ajattelu on ruokkinut.

*käsin kunnostus - vastapaino pääuomien konekunnostuksien ylistävälle näkemykselle

Ongelma ei ehkä niinkään ole se, että missä ja miten kunnostetaan. Kunnostuset aiheuttavat aina myös häiriötilan, siinä missä ojiuksetkin. Kunnostuksilla ei saada tuloksia, jos samalla valuma-alueella yläpuolella ojitetaan. Kunnostaminen onkin aina jossain määrin kilpajuoksua ojitustoiminnan ja muun ympäristön pilaamisen kanssa. Kunnostukset, toteutettiin niitä sitten pienemmässä tai isommassa mittakaavassa, tulisi ne suunnitella muiden vallitsevien ympäristöolosuhteiden mukaan, ei vain kalastuksellisten intressien pohjalta. Pienelläkin kunnostustoimenpiteellä voidaan saada huomattava hyöty, jos sillä puututaan luonnontuoton pullonkaulaan. Usein tulokset jäävät kuitenkin heikoiksi, koska alkuselvitykset ja kunnostuksen seuranta ja jälkihoito on olematonta.

*viehekortti / mato-onginta vs. luontaiset taimenkannat. katso (LINKKI)

Totesimme lakipykälän lohi- ja siikapitoisuus -luokituksen puutteelliseksi. Viehekorttiuudistuksen myötä viranomaiset joutuivat määrittämään alueen selkeät rajat, joiden ulkopuolelle jäi viehekorttikalastukselle, onginnalle ja pilkinnälle merkittäviä taimenpuroja tai niiden osia. Esimerkiksi Monikonpuroa ei esim. haluttu luokitella lohi- ja siikapitoiseksi, kun esitimme asiaa kalaviranomaisille. Meille sanottiin, että jo heinäseipäätkin nauraa, jos tällainen päätös tehtäisiin. Kalastuksen helpottaminen koetaan monissa TE-keskuksissa paljon kalakantojen turvaamista tärkeämpänä asiana - ikään kuin liikakalastuksen hävittämät kalakannat voitaisiin aina korvata istukkailla.

Kalastusjärjestöt suuttuivat niin viehekortti- kuin matongintaa koskevista tiedotteista. Järjestöjen mielestä kalastus ei voi olla mikään uhka taimenkannoille. Monet virkistyskalastusjärjestöt haluaa ajatella, että vain verkkokalastus on uhka. Kysymys ei ehkä ole siitä millä kalat pyydetään, vaan kuin pyyntiä harjoitetaan.

Kalastusjärjestöt ovat muutenkin osoittaneet hyvin vähän kiinnostusta taimenkantojen suojeluun. Sitäkin innokkaammin ne ovat vuosien varrella toteuttaneet istutuskampanjoitaan, joissa vierasperäisiä istukkaita levitellään alueille, missä tavataan uhanalaisia alkuperäiskantoja. Suomenlahden alueella esim. meritaimentoimikunta on iät ja ajat vähätellyt suojelun tarvetta ja toiminnan merkitystä.

*Hiitolanjoki - tuki lohikalahankkeen käynnistämiseen

Hiitolanjoen kalataloudellisessa kehittämisessä TE-keskus ja muut kalatalousjärjestöt ovat taas kerran osoittaneet mihin lepsuilu ja tahdonpuute johtaa. Hiitolanjoen Suomen puoleisille osuuksille hakeutuu jonkin verran Laatokan luontaisia järvilohia, taimenia ja toutaimia. Suomen puolelta joki on kuitenkin valjastettu voimalaitoksiin. 1990 -luvun puolivälissä voimalaitokset oli myynnissä. Vaikka ympäristöjärjestöt ja eräät kalajärjestöt esittivät voimalaitosten lunastamista ja koskien palauttamista, ei kalaviranomaiset osoittaneet asialle minkäänlaista kiinnostusta. Silloin voimalaitokset olisi saatu halvalla. Nyt kun voimalaitoksia on kunnostettu, haluavat kalaviranomaiset rakentaa niihin kalatiet ja on valmis maksamaan portaisiin tarvittavat vedet. Summa on suurin piirtein sama kuin millä voimalaitokset olisivat saaneet lunastettua. Ongelma on vain se, ettei Suomen puolella ole lohikaloille soveltuvia kutuvesiä. Kosket on valjastettu patoihin.

*tuki Kemijoen lohikalahankkeen käynnistämiselle
*luonnonkalayksilön arvo - ennakkotapaus 30 000 markan järvilohesta. katso (LINKKI)

Uutisen jälkeen valikoivan kalastuksen vastustajat hiljentyivät, kunnes tieto emokalan arvosta unohtui.

*C&R ->istukkaisiin kohdistuva valikoiva kalastus. katso (LINKKI)

Perinteisessä suomalaisessa kalastuskulttuurissa kalat on tarkoitettu kalastettaviksi. Se, että saadaanko luonnonkaloja tai vastaistettuja ei monille merkitse mitään. Kunhan saalista tulee mahdollisimman paljon. Suomalaisen kalastuskulttuuriin ei kuulu luonnonkantojen suojelu, vaan kalavarojen hyödyntäminen. Vai pitäisikö sanoa riistäminen. Kalastuskulttuuriin kuuluu oikeus tappaa alamitan täyttänyt kala. Alamitatkin on tehty etupäässä istukkaiden suojaksi, jotta mm. vierasperäisten kalojen istutustopimenpiteet eivät valuisi hukkaan. Suomalaisen kalastuskulttuurin mukaan C&R tai vaikkapa luonnontaimenia suojeleva valikoiva kalastus on turhanpäivästä hömpötystä, C&R-kalastusta. Monia C&R-keskustelu ja aiheen ylläpito kismittää. CR-keskustelu jatkokoot niin pitkään kun maastamme yhä löytyy arvokkaita ja suojeltavia kalakantoja. Etenkin kalakantanäkökulmaa on korostettava.

Kalastusjärjestöjen mukaan kalastajat eivät tunnista luonnontaimenta istukkaasta. Jotta istukkaisiin kohdistuva valikoiva kalastus olisi mahdollista, pitää tunnistusta helpottaa istukkaiden rasvaevän leikkauksella. Tämä on jo pidempään tehty Tornionjoen lohen osalta, mutta vain tutkimustarkoituksessa. Kalastusjärjestöt ovat kuitenkin sitä mieltä, että istukkaiden rasvaeväleikkaamisesta koituu liian suuria kustannuksia. Puppua. Jos luonnonkaloja säästettäisiin, kasvaisi luonnontuotto kalojen merkkaamisen kustannuksiin nähden paljon suuremmaksi hyödyksi. Kysymys on siis periaatteellinen. Halutaanko luonnonkaloja suojella, vai ei?

*kolmijako - myös "paikallisten" kantojen suojelulle huomiota

Kolmijako vääristää niin hoitoa, kalastusta sekä viljelyä ja haittaa taimenvesien tarkoituksenmukaista käyttöä ja hoitoa, vrt alamitta, tammukan lainsuojattomuus ja hoidon kohdistuminen suhteessa lisääntymis- ja poikastuotantopotentiaaliin. Kysymys lienee kalanviljelypoliittinen. Tutkijat kyllä taipuvat taimeninstituuttilaiseen näkemykseen. RKTL:n johto kuitenkin haraa vastaan.

Vantaanjoella, Karjaanjoen vesistössä, Iijoella, Kemijoella ja lukuisissa muissa maamme vesistöissä elää omia alkuperäisiä kantoja, joista osa lähtee järvi- tai/ja merivaellukselle. Silti näihin vesiin istutetaan etupäässä vierasperäisi kaloja. Vääristävän kolmijakoisen tarkastelun mukaan ajatellaan, että koska puroista, joista ja koskista on löytynyt joitain paikallisia emoja, oletetaan koko populaation olevan paikallisata. Nuorempien ikäluokkien vaelluskäyttäytymistä ei ole edes tutkittu. Tammukka-leiman takia ei esim. Ii- tai Kemijoen alkuperäisiä kantoja haluta suojella, vaan samoihin vesiin istutetaan massoittain keskisuomalaista vierasperäistä kalaa.

Viljelyksessä alkuperäisille luonnonkannoille ei anneta arvoa. Esim. Iijoen ns. meritaimen onkin samasta syystä pidetty laitoksessa. Josta emokalastoa silloin tällöin uusitaan jokisuulta pyydetyistä kaloista. Tosin silloinhan ne voivat periaatteessa olla mitä vaan. Laitoksissa oli taimenen alkuperä mikä hyvänsä, kasvavat ne samoissa oloissa ja luonnollisesti myös saman kokoisiksi. Kalanviljelijöiden fiksaantunut ajatus on että vain isoista emoista saadaan jälkeläisiä jotka kasvavat mahdollisimman isoiksi. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Kalastusvalinta karsii viljelykaloista tiettyjä nopeakasvuisia ominaisuuksia. Luonnonvalinnan ansiosta juuri nämä ominaisuudet saattavat löytyä latvavesien ns. tammikoituneista luonnonkannoista, vaikka juuri niitä on kolmijakoisen ajattelun takia eniten syrjitty.

*Kuusamon vaiennettu gyro -kysymys v. -97. Vuonna 2002 Pistojoesta löytyi gyro
*VHS ja ministeriön hutilointi Kymijoen karanteenipäätöksen kanssa. katso (LINKKI)
*pyyntikokoisten istutusten hyötyjen ja haittojen arviointi

Pyyntikokoisten kalojen istutus levisi 80 -luvun lopulta hyvin mittavaksi toiminnaksi hyvin lyhyessä ajassa. Toiminnan taloudellisista ja ekologisista vaikutuksia on kuitenkin hyvin vähän tietoa, ikäänkuin asiaa ei saisi tai haluttaisia tutkia. Tämä muistuttaa vähän tilannetta kunnostusten suhteen, toiminnan alkuvaiheessa, jolloin kriittisiä näkemyksiä ei suvaittu lainkaan.

*kestävä kalatalous -työryhmä, kalatalouspoliittinen linjaus

Aihepiirin keskustelu aloitettiin Suomessa Luonto-Liiton koolle kutsumassa työryhmässä. Luonto-Liiton edustaja, (Taimeninstituutin perustaja) istui Valtioneuvoston Kestävän Kehityksen (KEKE) kansallisessa toimikunnassa ehdottamassa KEKE:n periaatteiden määrittämistä ja soveltamista myös kala-asioissa. Silloin maa- ja metsätalousministeriö tyrmäsi asian tarpeettomana. Heidän mielestä vanhat määritelmät toiminnan kehittämisen ja käytön suhteen olivat riittävät. Jonkin verran saimme kalastusjärjestöjä innostettua pohtimaan asioita. Ministeriön tylyn reaktion vuoksi pohdinnat jäivät vähäisiksi. Ilmeisesti ministeriössä nähtiin nykykäytönnön ja KEKE:n periaatteiden välinen ristiriita ja haluttiin välttää ongelmia.

Viime aikoina eri laitokset, viranomaiset ja järjestöt ovat kuitenkin alkaneet sisällyttää ohjelmiinsa ajatuksen kestävän kalatalouden edistämisestä. Missään ei kuitenkaan ole sanottu tai edes ehdotettu mitä se oman toiminnan osalta tarkoittaa. Näyttää siltä ettei mikään ole muuttunut. Kestävää kalataloutta käytetään pikemminkin keppihevosena milloin minkäkin oman asian ajamisessa. Usein vaaditaan lähinnä muilta muutoksia KEKE:en vedoten.

Kansainvälisestä kestävä kalastus on määritetty tarkoittamaan "sellaista kalastuksen harjoittamista tuottokyvyn rajoissa, ettei sillä aiheuteta palauttamattomia muutoksia, kuten lajien häviämistä tai niiden perinnöllisten ominaisuuksien pysyviä muutoksia, eikä myöskään pitkäaikaisia haittoja kalakannoille tai kalavedelle." Tähän tulkintaan nähden arvokalakantojen ja istutettujen kalalajien osalta käytäntömme ovat kaukana kestävästä kalastuksesta.

*KHO istuta & ongi vs kalastuslain 1 §, jonka kestävän kalatalouden osalta penkin alle

Enonkosken Pirttilahden tapauksessa TE-keskus rajoitti yleiskalastusoikeuksia kirjolohi-istutusten takia. TE-keskus piti kalastusmatkailutoimintaa priorisoitavana asiana. Korkein hallinto-oikeus katsoi menettelyn olevan lainvastainen ja olevan kalastuslain 1§ pykälän vastainen. Kalastuslain on aiemmin sanottu olevan yllättävän pitkälle kestävän kalastuksen hengen mukainen, se korostaa pyrkimystä mahdollisimman suureen pysyvään tuottoon ja vielä siten, ettei aiheuteta vahinkoa luonnon tasapinolle. KHO:n mielestä pyyntikokoisten kirjolohien istuttaminen ei ole lain hengen mukaista. KHO:n päätöksen pohjalta ministeriössä ryhdyttiin heti valmistelemaan lakimuutosta, joka mahdollistaisi istuta ja ongi -toiminnan jatkamisen luonnonvesissä, mitä myös kalastusjärjestöt tukivat. Monien mielestä tämä olisi ollut hyvä sauma siirtää pullalohet ja niiden onginnan takaisin lammikoihin mistä ne aikoinaan tulivatkin. Tätä järjestöt eivät kuitenkaan haluneet. Jälleen kerran lyhytnäköinen ajattelu, pikavoittojen tavoittelu ja kalastusmatkailuyrittämisen intressi jyräsi kestävän kalatalouden -periaatteet.

*turhan koukutuksen haitta / kalan todellinen kuolleisuus esim. korkeassa lämpötilassa?

Vapautettujen kalojen kuolleisuutta on tutkittu ihanteellisissa olosuhteissa (kylmässä vedessä), mitä se on kun kaloja käsitellään oikeaoppisesti. Tästä on osin saatu tuloksia, jotka puhuvat voimakkaasti C&R-kalastuksen puolesta. Sitä vastoin mitkään tutkimukset eivät ole selvittäneet mitä kuolleisuus on normaalissa kalastuksessa esim. lomakuukausina järvessä tai koskessa.

Kesäkalastuskauden aikana pintavesi järvissä kuin myös koskissa vesi lämpiää helposti yli 21 asteen. Näissä olosuhteissa iso kala ei viihdy lainkaan, tai lakkaa syömästä. Sen sijaan alamittaisten kalojen osuus saaliissa kasvaa. Todennäköisesti alamittaisen koukutetun kalan kuolleisuus on yli 22 asteen lämpötilassa kohtuullisen suuri. Tästä ei kuitenkaan ole keskusteltu, koska ei ilmeisesti haluta vaarantaa koskikalastus-paikkojen ja järvien lupamyyntiä lomakuukausilta. Kaikkien kannalta olisi ehkä kuitenkin parempi rajoittaa kalastamista ylilämpöisen veden aikaan. Otettavaa saalista tulee äärimmäisen vähän. Alamittaisi kyllä tulee, mutta niiden vapauttamisestakaan ei välttämättä ole juurikaan iloa, jos ne eivät palaudu.

Kyseinen ongelma ei ole innostanut asianomaisia edes keskusteluun, saati tekoihin ongelman ratkai-semiseksi. Ilmeisesti haitallisen ja epätarkoituksenmukaisen C&R -kalastuksen vähentäminen ei kuiten-kaan ole kiinnostanut kalojen vapauttamista vastustavia tahoja. Alamittaisten kalojen kohtalo tuntuu olevan näille samantekevää. Tämä vahvistaa käsityksen siitä, ettei C&R:n vastustaminen ole eläinsuojelu-kysymys, vaan periaatteellinen asia, jossa vallitsevan kalastuskulttuurin edustajat puolustavat oikeutta itse päättää mitä pyytää ja kuinka kalastusta harjoittaa. Ei haluta muiden puuttuvan omiin asioihin.

*hometaimenet ja kuturauhoituksen kumoaminen luontaisen taimenen kutukoskissa

Tämän em. kysymyksen myötä Taimeninstituutin Pohjolan Perhokalastaja -lehden tiet erkanivat.

*alkuperäkysymys ja perinnölliset tutkimukset - tilanne yhä auki

RKTL ylläpitää kalakantoja, joita se pitää alkuperäisinä ja arvokkaina. Tarkkoja DNA tutkimuksia on tehty lähinnä viljelykalakaloista. Tämäkin on osittanut etteivät kannat ole niin puhtaita kuin mitä aiemmin on annettu ymmärtää. Pelkkien viljelykantojen tutkiminen ei kuitenkaan vielä anna riittävää selvyyttä kalakantojen sukulaissuhteista ja kantojen arvosta. Luonnonkannat ovat yhä lähes kokonaan tutkimatta. Näitä tutkimuksia ei ole haluttu tehdä, koska tutkimukset saattaisivat paljastaa ettei arvokkaina pidetyt viljelykannat ehkä olekaan niin arvokkaita ja ainutlaatuisia, että niitä viljelyä kannattaisi jatkaa. Jossain vaiheessa monet nykyisistä viljelykannoista saatetaan korvata rapauttavalta-kalastus-viljely-valinnalta säästyneisiin luonnonkantoihin.

Esim. Uudellamaalla on aikoinaan istutettu tanskasta tuotuja ns. purotaimenia. Näistä on saanut alkunsa useampi taimenkanta Keski-Uudellamaalla. Myös Ingarskilan taimenen epäillään saaneen alkunsa kyseisestä tulokastaimenista. Vertailututkimus kannan alkuperän selvittämiseksi olisi helppo tehdä. Näin ei kuitenkaan ole tehty. Joku tutkija on sanonut, että se olisi tutkimusta tutkimuksen vuoksi. Käytännössä tutkijat varovat vahingossakaan osoittavan että hyvin poikkeavaksi ja uhanaliseksi Suomessa rankattu taimen olisikin oikeasti tanskalaista-viljely-sekakantaa.

*luvattomat ojitukset ja vesilain soveltaminen - Sipoonjoen kutualueet katso (LINKKI) ja Monikon ojitus. katso (LINKKI)

On tuntunut todella pahalta, kun kalaviranomaiset on totaalisesti katsoneet läpi sormien kun maanomistajat mitättömin pienillä, mutta sitäkin kriittisemmillä kutualueen yläpuolisten vesien luvattomilla ojituksilla vesittää taimenen elvyttämiseksi tehdyn arvokaan työn. Kalakantoja ja vesien pysyvää tuottoa ei voida turvata vain istutuskeskeisellä jälkihoidolla. Elinympäristöistä ja niiden tuottavuudesta on huolehdittava kokonaisuutena. Siihen tarvitaan kokonaisnäkemystä, selkärankaa ja pitkäjänteisyyttä.

Muita kielteisiä kehitystredejä

Epäonnistunut C&R-keskustelu. Suu vaahdossa riehuminen ei auta, kun pitäisi argumentoida. Hiitolanjoen vesivoiman kunnostus, Monikonpuron ojitus, kutukoskien rauhoituksen kumoaminen, Rautlampelaistan istuttaminen Isojokeen. Mankinjoen myrkkyvuoto, joka tappoi erittäin uhanalaisen kalakannan. Kalaviranomaiset asian suhteen passiivisia.

Gyron löytyminen Pistojoesta - vaikutuksiltaa edelleen suuri arvoitus. Se voi pahimmassa tapauksessa lyödä laudalta kokonaisia kalakantoja. Kymijoen VHS, Imatran monnivirus, tammukoiden onginta- ja pilkintäinnostus, valtion kymmenkertaiset tuet ojitukseen kuin mitä kunnostuksiin myönnetään. Niin ja mites Kuusamon taimenten käy, jos Karjalan tasavalta rakentaa sen pumppuvoimalaitoksen.

Entä mitä Tenon vierasperäisille lohille tehdään. Niitä nousee koko ajan yhä enemmän. Viime kesänä Tenojoesta löydettiin uusi loinen, joka selvästi oli karkulais-istukkaiden mukana tullut. Tilanne Tornionjoella on synkkä.

Lohikalaprojektit ja puheet tekee vain haitta, jos niistä ei ole hyötyä. Se on vähän niin kuin istutukset. Useimmat kalahankkeet tähtäävät kuitenkin pikavoittoihin luonnonkalakantojen kustannuksella. Istutusten myötä saalismäärien kasvaessa kalastajat luulevat että luonnonkannat voi oikein hyvin. Sitten joku päivä herätään tajuamaan, että kaikki olikin pullalohia. Se on kehitysskenario, joka jo on hyvin pitkälle toteutunut. Kalastajat yhä elää illuusiossa, siitä että saalis olisi luonnonkalaa.

Irrallisina mikä tahansa asiakysymys tuntuu helposti merkityksettömältä. Olennaista onkin kokonaisuus, joka on monien eri tekijöiden summa. Jos asioiden merkityksiä ja yhteyksiä kokonaisuuteen ei halua ymmärtää, ei asiakysymyksistä ole mitään iloa. Asiat voi yhtä hyvin ymmärtää väärin.

Asiakysymyksissä ja keskustelussa on aina jossain määrin kyse myös arvoista. Mikään asia ei ole täysin objektiivista. Taimeninstituutissa nämä asiat on nähty kalastuksen intressinä. Kalat eivät itse tiedosta edustamansa populaation uhanalaisuutta. Kalojen kannalta on samantekevää miten populaation käy.

Kalakantojen elvyttämisellä ja turvaamisella on merkitystä lähinnä kalastajille. Siksi puhutaan, että kalakantojan pitää suojella, jotta niitä jatkossa voi kalastaa. Taimeninstituutin esiin nostamat asiakysymykset kuuluvat yhtä paljon kaikille tuleville kalastajille.

Kalatalous on sisäisesti näivettynyt ja byrokratisoitunut, mikä tarkoittaa sitä että tietyt toimijat sopivat vaihtokauppaperiaatteella keskenään asioista ja yhteisestä tulevaisuudesta. Asiakysymykset sivuutetaan ja keskustelu vaiennetaan, kun kaikki huomio pitää saada keskitettyä omaan intressiin. Kalatalouden yhteiset suuret intressit ovat jääneet toissijaisiksi.

Olisi kiinnostava kuulla missä ja miten tietyt toimijat ovat päättäneet hankkiutua eroon Taimeninstituutista. Eräskin kalavirkamies kerran sanoi, että voitaisiin yhtä hyvin hirttäytyä. Lopputulos on sama, ellei jopa parempi. Taimeninstituutista on ilmeisesti pidemmän aikaan haluttu päästä eroon. Nyt nyt tämä tavoite on saavutettu. Asiakysymykset, muttuvatko ne? Mihin suuntaan?