Taimeninstituutin tiedotteet ja lausunnot v.1995-2002
Luonto-Liitto ry.
Suomen Luonnonsuojeluliitto ry
Suomen Kalastusmatkailun edistämisseura ry
Taimeninstituutti ry.
Lehdistötiedote
Julkaisuvapaa 22.8.2000
Istukkaat eivät korvaa luontaisia lohikalakantoja
Luontaiset lohikalakannat elpyvät parhaiten elinympäristöjä kunnostamalla, vesiensuojelua tehostamalla sekä kalastusta säätelemällä. Konkreettiset teot kalaston suojelemiseksi ovat jääneet kuitenkin hyvin vähäisiksi. Osin tämä johtuu siitä, että kalatalous- ja ympäristöhallinnossa kalalajien suojeluvastuu on edelleen epäselvä.
Järvi- ja merilohi, Saimaan nieriä, vaeltavat taimen- ja harjusmuodot sekä toutain kaipaavat pikaista elvytystä. Muuten ne uhkaavat korostuneemmin korvautua istukkailla. Nykyisistä luontaisista lohikaloista monet ovat jo istukkaiden jälkeläisiä. Luonnonkannat ovat heikentyneet siinä missä istutusmäärät ovat kasvaneet. Osin tämä johtuu siitä, että istutukset ruokkivat kalastusta enemmän kuin mitä ne elvyttävät luontaista lisääntymistä. Istutuksista seuraa myös luonnonkantojen geneettistä sekoittumista, joka johtaa perimän ja sopeutumiskyvyn heikkenemiseen.
Luonnonkalakantojen häviämistä ei voi korvata istutuksin. Vain murto-osa kaikista luonnonkannoista on otettu tilapäisesti turvaan kalanviljelylaitoksiin, joissa niitä vuorostaan uhkaavat kalataudit sekä perinnöllinen köyhtyminen. Ajan kanssa viljelykalat laitostuvat ja menettävät kyvyn sopeutua takaisin luontoon. Tämän takia tuottavat viljelykannat tarvitsevat rinnalleen elinvoimaisia luonnonkantoja, joista "uutta verta" voi ammentaa.
Alkuperäisiin luonnonkantoihin on varastoitunut mahdollisesti tuhansien vuosien ekologinen sopeutuma. Tämä takia kestävä kalanviljely edellyttää luonnonkantojen säilyttämistä, mikä pitäisi olla kaikkien kalamiesten sekä tutkijoiden yhteinen asia.
Maastamme löytyy satoja välittömässä katoamisvaarassa olevia lohikalakantoja
Luontaisia lohikalakantoja on kohtuullisen heikosti peruskartoitettu. Siksi nykytilasta ei ole tarkkaa tietoa. Kuitenkin tiedetään esimerkiksi Uudeltamaalta löytyvän kymmeniä uhattuja taimenkantoja. Koko maassa katoamisvaarassa olevia lohikalakantoja lienee satoja.
Viime syksynä viranomaistyönä valmistui Mankinjoen taimenen suojelusuunnitelma. Epäonneksi Espoon vesilaitoksen alumiinikloridipäästö tappoi kesäkuussa joen taimenkannan kaksi nuorinta poikasikäluokkaa sekä joen paikallisen (tammukoituneen) emokalaston.
Lukuisat luontaiset lohikalakannat ovat lähes yhtä heikossa tilassa kuin Mankinjoen taimen, ja tarvitsevat pikaista elvytystä. Myös Mankinjoen luonnonkanta on teoriassa vielä mahdollista pelastaa. Se vaatisi jokiympäristön kunnostamista, viimeisten emokalojen kutunousun turvaamista. Akuuteiksi suojelutoimiksi on myös ehdotettu luonnonmukaisempaa säännöstelyä sekä laskeutusaltaiden rakentamista kutupohjien liettymisen ehkäisemiseksi.
Kala- ja ympäristöviranomaiset ovat nyt laatimassa suojelu- ja käyttösuunnitelmaa Suomenlahden taimenkantojen elvyttämiseksi. Tätä on tervehdittävä tyydytyksellä, mutta projekti vaatisi kuitenkin jo nyt lisäresursseja. Suunnitelmien on myös muututtava konkreettisiksi toimenpiteiksi.
Lisätietoja: Taimeninstituutti, Henrik Kettunen, p.050-5949725, Uudenmaan TE-keskuksen, kalatalousjohtaja, Markku Marttinen, p.09-25342356, Uudenmaan ympäristökeskus, tutkija, Pasi Lempinen, 09-14888268 tai Espoo-Mankin kalastusalue, Tapani Kortelainen, p. 09-8066342.
|
|
|
