[Taustaa]
[Suojelu retuperällä?]
[Kunnostukset ]
[Kalastuskulttuuri]
[Keskustelu]
[Kehitys]
Taimeninstituutti ry ja lohikalatoiminta v. 1992-2002
Kalastuskulttuuri ja siihen liittyvät arvostukset ja tavat vaikuttavat
kalavesiin, niiden käyttöön ja kalojen kohtaloon. Kalastuskulttuuri
on asia, mihin kalalehdet, järjestöt ja kalakerhot vaikuttavat kollektiivisesti.
Muutokset tapahtuvat niin hitaammin tai nopeammin tahdon ja uskalluksen mukaan. Kulttuurin
kehityksessä on useita eri toimijoita - hyvin erilaisin roolein. Näistä keskeisimpiä ovat
ehkä laajalevikkisimmät alan lehdet.
Taimeninstituutti vs kalastuskulttuuri
Kulttuuri ei ole vain yksi tapa, näkökulma, arvostus tai normi. Pikemminkin suomalainen
kalastuskulttuureita on monia. Jokaisella eri harrastusmuodolla on enemmän tai vähemmän
oma suhtautuminen asioita, kaloja ja muita toimijoita kohtaan. Jokaisella mato-onkijalla,
ammattikalastajalla, tutkijalla ja päätoimittajalla on oma suhtautumisensa asioihin ja harrastukseen.
Joiltakin osin näkemykset poikkeavat. Monilta osin tapakulttuuri ja suhtautuminen kalaan on yhteinen.
Suomalaiselle kalastuskulttuurille on ollut tyypillistä suhtautua varsin välinpitämättömästi
kalavesiä kohtaan. Vastuu kalavesistä kuuluu lain mukaan kalavedenomistajalle, joka usein
on kuitenkin parjattu verkkokalastaja. Verkkokalastajat vuorostaan on haluttu leimata vastuuttomiksi
riistokalastajiksi. Monet kalastajat käyttäytyy itsekkäästi, koska ajattelevat
muiden kalastajien käyttäytyvän tietyllä tavalla itsekkäästi. Suomalaista kalastuskulttuuria
pitää oravanpyöränä, jossa kilpakalastetaan väheneviä arvokalavarantoja.
Kalastajat on opetettu vaatimaan oikeuksia. Ja, jos niitä ei saada, niin ne otetaan. Velvollisuuksista
ei juuri puhuta. Luvan lunastamisen jälkeen saa lain puitteissa tehdä mitä vaan. Ja, jos on kielletty asia, niin
sekin on sallittua, kunhan siitä ei jää kiinni, vrt. luvaton kalastus, alamittaisen ottaminen tai kalastus
rauhoitusalueella. Kuinka usein esim. esitetään kalastuksen-valvojalle tietämätöntä tyhmää, jos tiedetään että
hän sillä perusteella päästää menemään?
Moni meistä harrastaa jonkin sortin lainvastainen pyyntiä. Se on osa suomalaista kalastuskulttuuria.
Kuinka moni ajattelee tyyliin, että jos muutkin niin miksi en minäkin. Käsitys muiden
kalastuksesta perustuu usein kuitenkin vain kuulopuheisiin. Toisista asioista saattaa löytyä varmempaa tietoa.
Kalastuslaki esimerkiksi kieltää alamittaisen taimenen pyynnin sekä mato-onginnan lohi- ja siikapitoisen
vesistö koski ja virtapaikassa. Lapissa ns. tammukoiden onginta on kuitenkin maan tapa. Sitä
harrastetaan hyvin yleisesti. Lohikalojen rokastus on Etelä-Suomessa hieman vastaavanlainen ilmiö.
Tiukinkaan valvonta ei saa sitä kiitkettyä. Asiat on viime kädessä kalastajan moraalista ja
oikeuskäsityksestä kiinni.
Kalastuskulttuurin osalta Taimeninstituutti on vähän samanlainen toimija kuin mikä tahansa
kalaseura. Ei mikään merkittävä. TI eroaa muista kalaseuroista ehkä eniten siinä, että
yhdistys on voimakkaasti kritisoinut moni käytäntöjä, esim. istutuskeskeistä politiikkaa
ja pyyntikokoisten kalojen käyttöä. Taimeninstituutti on aktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan
arvostuksiin ja menettelytapoihin.
Joidenkin mielestä Taimeninstituutilla on ollut paljon annettavaa. Toisten mielestä Ti ei ole
yhtään sen suurempi toimija kuin millä tahansa kalakerholla. Monien mielestä kalastuskulttuuri on
mikä on, eikä sitä tartte muuttaa, koska sillä ei oikeammin ole edes väliä. Kalamies saa olla
kateellinen ja röyhkeä, jos se on kalastajan oikea luonne. Toisten mielestä nykyinen kalastuskulttuuri,
suhtautuminen kalavesiä, vesien ja kalakantojen suojelua kohtaan nakertaa kalastusharrastukselta
säilymisen edellytyksiä.
Julkista keskustelua käydään äärimmäisen säästeliäästi. Suomalainen kala-alan ei ole mikään demokraattinen
keskusteluyhteisö siinä mielessä, että suurista kysymyksistä käytäisiin laajaa ja avointa keskustelua ennen
päätöksen tekoa. Kaikkea muuta. Suomalainen kalastuskulttuuri nojaa vahvasti auktoriteetteihin ja muihin
vallanpitäjiin. Tällaisia ovat mm. ministeriön päättäjät, kalalehtien päätoimittajat sekä valtiohallinnon
korkeat virkamiehet.
Kalastajat on opetettu ihanoimaan istutuksia. Suomalaiset kalastuksenharrastajat on myös
opetettu pitämään julkisesti suunsa tukossa. Taimeninstituutti on jossain määrin
halunut murtaa tätä käsitystä. Suomalainen kalastuskulttuuri on TI:ssa pidetty pitkälti nykyisten ongelmien
syynä sekä ratkaisuna. Joko kalastuskulttuuria muutetaan, tai mikään ei muutu. Kulttuuri on osin kiinni siitä
minkälaiseen suuntaan auktoriteeti kehitystä omilla esimerkeillään vievät. Osin kalastuskulttuuri on kiinni tavallisten
kalastajien suhtautumisestaan kalastukseen.
Kalastuskulttuuri on se kehys, minkä puitteissa kaikki tapahtuu. Kalastuskulttuuri on sitä minkälaisille
tavoille harrastajat ja muut asianomaiset oppivat - opetetaan. Kalastuskulttuuri on myös sitä, että
tietystä käyttäytymisestä asianomaisia palkitaan - tietystä käyttäytymisestä rangaistaan.
Kalastuskulttuuria on myös se, miten mieltää oman roolinsa kala-kysymyksissä. Monet ajattelee, että
kalastus on vain harrastus, eli huvittelua. Kalastuskulttuuria on myös se miten kalastajat suhtautuvat
asioihin, esim. kalastuksensäätelyyn tai kestävän kalastuksen edistämiseen, tai miten asioista keskustellaan.
Kateus, juoruilu, salaisuudet ja vaiennettu julkinen keskustelu on suomalaiselle kalastuskulttuurille
hyvin tyypillisiä piirteitä. Ajatellaan ettei epäasiallisestakaan juoruilusta voisi seurata mitään ikävyyksiä.
Valitettavasti ikävät puheet tuppaavat leviämään moninkerroin tehokkaammin kuin asialliset ja hyödylliset asiat.
Sekin on yksi suomalaisen kalastuskulttuurin ilmiö. Siksi olemme juuri tässä tilanteessa.
Suomalaisen kalatalouden tulevaisuus on kalastuskulttuurista kiinni, jokaisesta meistä erikseen ja yhdessä.
Pitäisi vaan päättää tyydymmekö nykyiseen vai haluammeko jotain muuta. Taimeninstituutti yritti parhaansa,
mutta joutui kateuden ja herjaamisen uhriksi.
|
|
|
