Taimeninstituutin tiedotteet ja lausunnot v.1995-2002
Taimeninstituutin lausunto Uudenmaan vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelmasta:
Kehittämisohjelma on varsin ristiriitainen paperi. Toisaalta puhutaan trendikkäästi kestävästä kehityksestä ja toisaalta todetaan tilanteen olevan peruslähtökohdiltaan vääristyneen. Jo uskottavuuden säilyttämiseksi olisi sanan "kestävä kehitys" sisältö määriteltävä kunkin ohjelmahankkeen yhteydessä, muutoin kyseessä on vain sanahelinä. Lienee syytä myös muistuttaa, että uhanalaisten kalojen suojeluvastuu on kalaviranomaisella, asia joka vaatisi erityistä painottamista myös kehittämisohjelmassa.
Nykykäytäntöihin kalavesien hoidossa ja hyödyntämisessä sisältyy runsaasti kohtia, jotka ovat selvästi ristiriidassa kalakantojen kestävän hyödyntämisen , kalastuslain 1. §:n ja MMM:n luonnonvarastrategian kanssa. Seuraavassa keskeisiä ongelmia ja korjausehdotuksia niihin.
Verkkokalastus tuottaa vapaa-ajankalastajien saaliista valtaosan, suurimman saaliin jakautuessa vain harvojen kalamiesten hyödyksi. Kyseistä pyyntimuotoa harjoitetaan tavalla joka ratkaisevasti heikentää istutusten tuottoa . Samalla on aiheutettu Uudenmaan patoamattomien jokien taimenkantojen tammukoituminen. Verkkokalastuksen säätelyssä tarvitaan silmäkokorajoituksia, volyymin rajoittamista, alueellista ja vuodenaikaista säätelyä sekä nousuväylien rauhoittamista. Koska aihe on ilmeisen vaikea ja kalaviranomaisella ilmenee haluttomuutta puuttua asiaan, olisi järkevää toteuttaa esim silmäkokorajoitukset riittävän suuruisina , ettei niitä tarvitse uudelleen pian muuttaa. On muistettava, että oikein toteutettuna rajoitukset hyödyttäisivät kaikkia kalastajaryhmiä ja järkevöittäisivät kalavarojen hyödyntämistä suuresti.
Riittävän leveät kalaväylät on perustettava kaikkien niitten jokien edustoille, joissa luonnonvaraista taimenta esiintyy.
Verkkokalastuksen säätely ei saa johtaa särkikalojen pyynnin vähenemiseen. Päinvastoin, särkikalojen pyyntiä on syytä kaikin keinoin edistää niin järvi- kuin merialueillakin. Erityisen suositeltavaa on erilaisten rysien ja nuottauksen käyttö tällaisessa hoitokalastuksessa.
Alamittajärjestelmän tarkistaminen on perusteltua. Kuhan kohdalla alamitan nosto ilmeisesti parantaisi lisääntymistulosta, kasvattaisi saaliskalan keskimääräistä kokoa ja kannan tuottoa sekä lisäisi kuhan arvostusta kalastuskohteena. Taimenen kohdalla istutusten tuotto kasvaisi tuntuvasti. Alamitaksi on ehdotettu 50 cm:ä, se voisi olla korkeampikin esim 60 cm, edellyttäen, että vastaavat rajoitukset verkkopuolella saadaan aikaan. Luonnonvaraisen vaeltavan taimenen suojelemiseksi alamitan nosto ei ole riittävä toimenpide. Koska mereen vaeltaminen on nykyisin vähäistä, olisi syytä rauhoittaa luonnonkala kokonaan, siksi kunnes kannat elvytystyön tuloksena jälleen kestävät kalastusta. Istukkaille olisi tällöin tehtävä rasvaevän poisto. Myös taimenen poikaset olisi saatava alamittajärjestelmän suojiin. Virtavesissä tavattavalle taimenelle on saatava alamitta, joka suojelee kalaa vaelluskokoon, esim 25 cm. Nykykäytäntöhän on, että joesta tai purosta saatava taimen kulkee nimellä "tammukka". Valitettavasti edes
tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, mitä tarkoitetaan sanoilla purotaimen ja meritaimen. Tavallisella kalastajalla on siis edessään ylivoimainen tehtävä pohtiessaan pilkullisen kalan mahdollista tulevaa vaelluskäyttäytymistä.
Taimenen istutustoiminta on Uudellamaalla kestämättömällä pohjalla. Merialueen istutukset tehdään lähes täysin Isojoen taimenella. Isojokelaista myös yritetään kotiuttaa jokiin, pontevimmin Vantaanjokeen. Nykyisiin massaistutuksiin ja niiden edellyttämään viljelytoimintaan liittyy selvittämättömiä tautiriskejä, laitostumisriskejä ja kantojen sekoittumisriskejä. Tutkija Ari Saura on tuoreeltaan todennut tapaus Kilonojan yhteydessä, että merelle istutetut isojokiset todella nousevat virtavesiin, aiheuttaen sekoittumisvaaran luonnonkantoihin. On suositeltavaa siirtyä istutuksissa Ingarskilan kantaan siihen asti, kun pienhautomoilla saadaan tuotettua riittävän kattava valikoima uusmaalaisia taimenia.
Uudellamaalla tiedetään olevan runsaasti luonnonvaraisia ja geneettisesti eriytyneitä taimenkantoja. Taimenen istutustoiminnan olisi pohjauduttava näiden kantojen viljelyyn. Pienhautomot olisi perustettava kaikkiin jokivesistöihin missä sopivia taimenkantoja esiintyy. Hautomon pyörittäminen sopisi sivuelinkeinoksi jokivarren asukkaille, esim maanviljelijöille. Mädin hankinnan voisivat hoitaa pääosin ammattilaiset.
Ensi vaiheessa tulisi uhanalaisia taimenkantoja levittää laajemmalle omissa vesistöissään lähinnä sivupuroihin, samalla toteuttaen vesistökohtaisia kunnostussuunnitelmia. Seuraavassa vaiheessa poikasmateriaalia pystyttäisiin tuottamaan enemmän ja käyttämään sitä taimenesta tyhjien vesien kotiutusistutuksiin. Myös smoltti-istutuksiin voitaisiin tätä poikasmateriaalia jatkokasvatettuna käyttää. Tosin pienpoikasena istuttaminen on selvästi edullisempaa ja tuottaa sekä määrällisesti että laadullisesti paremman saaliin vähäisellä kalatautiriskillä.
Pienhautomoiden tuottama poikasmateriaali mahdollistaisi Uudenmaan virtavesien poikastuottopotentiaalin ottamisen hyötykäyttöön. Sen on arveltu Uudenmaan merkittävimpien virtavesien pääuomien osalta olevan 228 000 smolttia vuodessa (Marttinen -97). Pienvedet tähän lisättynä oltaisiin kenties kaksinkertaisessa luvussa. Näin toteutettu viljely- ja istutustoiminta olisi oleellinen osa taimenkantojen suojelua ja elvyttämistä ja tukisi niin joki-, järvi- kuin merikalastustakin paremmin kuin nykyinen käytäntö. Ja mikä parasta, antaisi oikeuden puhua kestävästä kehityksestä hyvällä omallatunnolla.
Kunnostustoiminnan selvä keskittäminen suurimpien jokien pääuomiin tukee istuta ja ongi-tyyppistä kalastusta. Vääristyneen perustilanteen korjaaminen tosin edellyttäisi satsauksia nimenomaan taimenen lisääntymisalueiden kunnostuksiin. Sivulla 21 on todettu aivan oikein, että " kunnostukset tulisi pyrkiä suunnittelemaan ja toteuttamaan entistä selkeämmin kokonaisuuksina, joissa vesistöjen pääuomat kunnostetaan lähinnä kalojen nousulle ja kalastukselle, sivu- ja latvapurojen kunnostusten tähdätessä pääasiassa arvokalojen luonnonvaraisen poikastuotannon parantamiseen ja lisäämiseen." Mielestämme oikea järjestys kunnostustyössä on ensin elvyttää kalakanta laajamittaisilla kunnostuksilla pienvesialueilla yhdessä pienhautomotoiminnan ja sitä hyödyntävien istutustusten kanssa. Seuraavassa vaiheessa on purettava vaellusesteet ja tehtävä kalastusjärjestelyt sekä niiden edellyttämät kunnostustyöt. Kaikki voitava olisi myös tehtävä maa- ja metsätalouden haittojen minimoimiseksi. Vantaanjoella on edetty päinvastaisessa järjestyksessä, tällöin ajaudutaan väistämättä istuta ja ongi-tyyppiseen ratkaisuun. Ehdotamme jonkin uusmaalaisen pienen joen ottamista kokeilukohteeksi, jossa toteutettaisiin edellä kuvatun kaltaista kunnostusjärjestystä. Tutkittaisiin mitä on saatavissa aikaan, jos valuma-alueen kaikki pienvedet otetaan käyttöön, myllypatoihin tehdään kalatiet ja pienhautomotoiminta aloitetaan. Sopivia vesistöjä olisivat esim Mankinjoki tai Espoonjoki. Pienvesien kunnostamiseksi suosittelemme vastaavan ammattilaisryhmän perustamista, kuin järvienkin kunnostamiseksi toimii.
Pienvedet joissa taimen lisääntyy, on syytä rauhoittaa kalastukselta. Pienten jokien pääuomissa voidaan mielestämme harjoittaa säädeltyä kalastusta, tällöin intressi niiden hoitoon säilyy parhaiten.
Kehittämissuunnitelman tavoitteet tulisi kirjata selkeinä ja konkreettisina puhuen asioista niiden oikeilla nimillä. Kestävästä kehityksestä puhuminen edellyttää tähänastisen linjauksen selkeää muuttamista. Voisi olla hyödyllistä ottaa alan järjestöt laatutiimin kaltaiseen työryhmään yhdessä muotoilemaan ohjelmaa. Kestävä kalatalous ja uudet ratkaisumallit lähtevät luovasta kehittämistyöstä ja kalastusmatkailualan yrittäjähenkisyydestä. Alalle tarvittaisiin koulutusta ja yrityshautomoita.
Kalastus on hyvä harrastus, sanotaan. Vielä paremmaksi se muuttuu ympäristötietoisuuden lisääntymisen myötä, kun harrastajat heräävät huomaamaan luontaisesti uusiutuvien kalakantojen arvon ja ettei heidän harrastuksensa sittenkään perustu kalanviljelyyn ja tankkiauton käynteihin. Tämänkaltaisen tietoisuuden lisäämistä toivomme myös T&E-keskuksen tukevan.
Taimeninstituutti ry
Henrik Kettunen
puheenjohtaja
Hannu Yli-Karjanmaa
varapuheenjohtaja
|
|
|
