[Taustaa]
[Suojelu retuperällä?]
[Kunnostukset ]
[Kalastuskulttuuri]
[Keskustelu]
[Kehitys]
Taimeninstituutti ry ja lohikalatoiminta v. 1992-2002
Keskusteluun voi olla monta eri syytä. Jos on kyse asiakysymyksistä, haetaan niihin usein ymmärrystä.
Asioita yritetään käännellä ja väännellä, jotta niistä opittaisiin mahdollisimman paljon.
Keskustelussa on myös kyse hoksottimista. Usein keskustelussa on omat paradigmansa, perususkomukset,
arvostukset ja periaatteet. Aiemmat paradigmat on rajoittavuudessaan helppo havaita, kun samalla
oma ajattelu näyttää vapaalta ennakkoehdoista ja paradigmojen vallasta?
Kalastuskeskustelu monella foorumilla ja tasolla
Keskustelu voi olla asiallista, epärakentavaa tai pohdiskelevaa.
Useimmille kalastuksenharrastajista keskustelu on viatonta viihdettä.
Taimeninstituutissa olemme ymmärtäneet, että se voi myös olla sitä.
Keskustelu voi parhaimmillaa olla myös paljon muuta.
Provosoiminen, provosoituminen siinä missä suvaitsevaisuuskin kuuluvat keskusteluun. Jos liian
monta keskusteluosapuolta on liian herkkänahkaista, ei keskustelua tahdo syntyä. Vuorovaikutus
on taito, johon tarvitaan monenlaisia ominaisuuksia, ei pelkästään taitoa, taitoa, motivaatiota
ja sopivaa foorumia. Tarvitaan vähän kaikkia näitä, itsetuntoa sekä tietenkin jonkin verran aikaa.
Siinä keskustelussa mitä TI on yrittänyt ja vienytkin eteenpäin, on ensisijainen kohderyhmä on
ollut asiantuntijat, muut avainhenkilöt ja kriittiset toimijat. Tätä keskustelu on käyty
tavanomaisilla keskustelufoorumeilla. Tämän kielteiset seuraukset on tiedostettu.
Parempiakaan foorumeita näillä resursseilla ei ole ollut tarjolla.
Jos ei ole tahto keskustella tietystä asiasta, ei vuorovaikutusta synny. Tietyt keskusteliat
voivat myös ärtyä siitä, että toiset pitää epämiellyttäviä asioita esillä. Turhautuminen ja
hämmennys voivat myös olla edellytyksiä uuden oppimiselle.
Se, että joku yksittäinen toimija ei ole sisäistänyt asiaa, ei ole mikään menetys. Oikeamminhan
asiat menee sillä tavalla, että ensiksi toiminnasta herää vastareaktiot, jossa ongelma kielletään.
Tätä seuraa ongelman tunnustaminen, mutta toimijan arvovalta kyseenalaistetaan. Vasta tämän jälkeen
aletaan hissuksiin painotus siirtyy toimijan kyseenalaistamisesta ongelman hoitoon. Tässä tapauksessa
Taimeninstituutti on ollut aktiivinen toimija.
Se, että on joku joka uskaltaa ravistella asioita ja nostaa kissan pöydälle johtaa automaattisesti
siihen, että tämä ikävän uutisen kertoja hirtetään. Se, että TI:n on käynyt niin kuin kävi, oli ehkä
väistämätöntä. Ei tätä ikinä ole haluttu kasvattaa isoksi. Silloin meidän olisi pitänyt mielistellä
ja jättää kaikki tärkeät asiat sanomatta. Oikeasti tämä räväkkä linja on jouduttu valitsemaan siksi,
koska ne asianomaiset (kalaviranomaiset ja tutkijat) joille kysymykset kuuluu, ovat suurimmaksi osin
poliittisia pelinappuloita - kädet sidottuna ja suu tukittuna. Samasta syystä kehitystrendit ovat mitä ovat.
Keskustelun synnyttäminenkin edellyttää jossain määrin provokaatioita ja väärinkäsityksiä. Siksi
keskustelunherättäjä saa aina ruikuttajan maineen. Jos riittävän moni toisistaan
riippumaton henkilö ottaisi keskustelun-herättäjän rooli, ei leimautuminen olisi niin totaalista.
Aloitteen tekijästä tulee tässä suhteessa usein samalla vastuunkantaja. TI:n voi sanoa kaatuneen
liiallisen vastuuntaakan alle.
Pintapuolisessa ja kapea-alaisessa tarkastelussa asiat voi toki saada näyttämään vaikka minkälaisilta.
Siksi ymmärrys asioista edellyttää pitkäjänteistä suhtautumista sekä taustojen tuntemista. Tiedostamisen
ja tuntemuksen kautta voidaan virheistä oppia. Ilman keskustelua eivät edes parhaat itsestäänselvinä koetut
asiat toteudu. Keskustelu on tapa mahdollistaa eri osapuolten osallistuminen kalaharrastuksen kehittämiseen.
|
|
|
