Taimeninstituutti. Kommentteja toiminnasta.

Kommentteja toiminnasta 2 / 1

Tervehdys!

Tietenkin TI:n kehittäminen ja sen uudelleen synnyttäminen olisivat tavallaan hyvin tärkeitä tekoja maamme villin kalatalouspolitiikan jarruttamiseksi. Yhdistyspohjalta toiminta ei kuitenkaan juuri milloinkaan ole kovin pitkäjänteistä ja edes uskottavaa, valitettavasti. Erityisen hienoa on tuo vajaa kymmenvuotinen, jonka Taimeninstituutti jaksoi olla kalatalousammattilaisten harmina. Se, mitä sinä aikana saatiin aikaan julkisella sektorilla, on varmasti jäänyt useiden mieliin. Käytännön toimet ehkä ovat jääneet merkityksettömämmiksi seikoiksi resurssien, niin taloudellisten kuin voimavarojenkin puutteen takia. Eihän TI voinut koko maamme kalataloutta muuttaa ja pelastaa, ehkei se ollut aivan tarkoituskaan.

Karuja tosiasioita on kaikessa TI:n kaltaisessa toiminnassa useita: Talouden niukkuus, sitoutumisen puute ja uskon puute niin omassa väessä kuin kannatusjoukoissa ja viranomaisissa. Nyt viimeaikoina on juuri alettu puhua hankkeiden ja projektien järjettömyydestä ja siitä, että ihmiset alkavat kyllästyä hankkeisiin ja kehittämiseen. Olisi saatava aikaan jotakin pysyvämpää ja rakentavampaa. TI on ollut eräänlainen projekti tai hanke, joka sitten vain loppui. Loppu vain ei ollut kunniallinen, sillä armoton tekohengitys karkoitti osaa väestä, osan kyllästyessä hommaan muuten vaan. Se, mitä raunioille jäi, on kultaakin kalliimpaa, tällä tarkoitan niitä harrastajia, jotka eri foorumeissa yhä kantavat TI:n aatetta puhuen ja edistäen kestävää kalataloutta omilla saroillaan.

Ihmisiä ei enää saa mukaan hankkeisiin ja projekteihin takavuosien tapaan. Talkoita ei paljoakaan enää tehdä, koska nykykäsityksen mukaan työstä tulee maksaa. Talkoilla ja vapaaehtoistyöllä ei paljoakaan tämän maan kalataloutta edistetä nykyistä enempää, koska se väki joka tämän maan kalataloudesta vapaa-aikanaan vastaa tekevät jo työtä palkattomana valtavan määrän. Käytännössähän tämän maan kalatalousasiat pyörivät vapaaehtoisvoimin kalastusseuroissa ym. istutuksia ja nuottauksia tehden. Se ukkoontunut väki, joka kalastusseuroissa istuu, on niin kalatalousorganisaatioiden vietävänä, ettei niiden päitä uudet huuhaa-toimet muuta. Valitettavasti.

Varmasti moni meistä on huomannut muissakin yhteyksissä kuin kala-asioissa tai TI-vainaan aikana , että viranomaiset eivät juurikaan harrastajajärjestöjen toimista perusta, eivätkä myönnä niiden tarpeellisuutta tai ammattitaitoa. Tämä on ongelmana kala-asioiden lisäksi selkeästi luonnonsuojelutyössä. Jotkin viranomaistahot kyllä ovat valmiita vastaanottamaan kaiken selvitetyn tai kerätyn tiedon hyllyihinsä ilmaiseksi tai joidenkin selvitystöiden yhteydessä yhdistyksille maksetaan kipurahana pikkusummia kalliiden konsulttiselvitysten sijaan ja säästetään näin valtaisia määriä rahaa. Mutta neuvoa tai mielipidettä ei milloinkaan kukaan kysy, se on vain sanottava jos asiaa on ja poltettava siltoja mukanaan jos asia sitä vaativat. Yhdistystoiminnassa tämä siltojenpoltto vielä onnistuu, koska "ei ole mitään menetettävää", kukaan ei saa leipäänsä ko. toiminnalla, joten on vara sanoa asiansa.

Yhdistyssektorilla alan harrastajien joukossa on oman alansa todellisia huippuasiantuntijoita. Kyllä laji kuin laji hioo osasta ammattilaisia. Kuinka paljon maassamme on saatu aikaan kaavoitusasioissa, ympäristöä kuormittavissa hankkeissa, säännöstelyjupakoissa ym. ym. pelkästään harrastajavoimin. Monenko suon linnusto on kartoitettu harrastusvoimin. Montako luonnonsuojelupäätöstä on tehty harrastajajoukon ajamana ym.? Yhdistysten ongelmana on vain talous ja pitkäjänteiseen toimintaan lähtevien henkilöiden resurssipula. Mikäli yhdistyksillä olisi ammattilaistason laitteet, yhteydet, tiedostot ja määrärahat, saisi niillä erittäin, erittäin paljon hyvää aikaan.

Sitoutuminen joihinkin hankkeisiin vaatii kuitenkin monilta liian paljon. Jos pari kolme henkeä vetää jonkin ison projektin, seuraa burn-out. Riskit ovat liian suuria, sillä mikäli taimensektorilla aikoo näkyä ja saada asiaan uusia tuulia, on oltava isoilla linjoilla matkassa. Välttämättä asennekasvatusta varten ei tarvita miljoonaa tonnia soraa ja tuhansia talkoolaisia, vaan on "iskettävä" viranomaistoimintaan uudelleen ja entistä kovemmalla volyymillä. Kunnostuksesta ja taimenkantojen elvyttämisestä on tehtävä markkinataloudellisesti kannattavaa ja businessihmisiä houkuttelevaa toimintaa. Se on markkinoitava heille. Muuten homma ei isoilla linjoilla tule koskaan vetämään mihinkään suuntaan. Siis istutukset on korvattava paikallisten kalakantojen viljelyllä ja tuki-istutuksilla elvyttävään toimintaan. Puroluonnon palauttaminen pitää saada maanrakennustoimintaan verrattavaksi ammattimaiseksi työksi jne?. Mutta kuka sen kaiken maksaa ja mistä saadaan ne ihmiset, jotka todella tietävät mitä ollaan tekemässä? Useissa hankkeissa olen nähnyt kuinka paikalliset maanrakennusihmiset ovat hetkessä alan ammattilaisia ja sutta tulee ja sekundaa. Hyvin usein varmaankin jopa purotalkoissa on kovin suurpiirteisesti nostettu työmoraalia taimenten elinolojen paranemisella ja kalakantojen palautumisella. Valitettavasti oppitahoja on maksettu joka puolella maata, kun puroilla on tehty valitettavan turhaa työtä taidon ja tiedon puutteen takia. Toiminnasta on puuttunut järjestelmä jolla olisi voitu kehittää osaamista ja miten virheistä olisi voitu oppia.

Syynä tähän "päänsä seinään hakkaamiseen" on selkeästi liian hajanainen systeemi, niin kuin yhdistystoiminnassa aina on. Joku tekee jotakin ja joku muu jotakin muuta. Tieto ei kohtaa tarvitsijaansa eikä kokemuksia kirjata mihinkään ylös muiden luettavaksi.

Tämä siis iankaikkisesta ja samantapaisesta marmatuksesta, joten asiaan: Siis jokin kalakantojen puolta ajava taho voisi kyllä herätä henkiin, olisiko se parasta että esim. SLL:ssä rakennettaisiin kasaan kalataloutta ajava "jaosto", vai eikö homma toimisi sittenkään. Meneekö homma liian "suojelukeskeiseksi" eli onko toimiva taho nimeltään väärä? Siis olihan TI:kin aikanaan erittäin suojelukeskeinen, puhdas luonnonsuojeluyhdistys, että siltä kannalta ajatellen asia ei paljoa muuttuisi. SLL:n etuja vain olisi jo valmis olemassa oleva verkosto ja kohtalaisen toimiva systeemi. Talouspuoli kala-asioissa sitten onkin ongelma. Postitus ja WWW-toimisivat kohtalaisen pienellä lisäsatsauksella, mutta käyttöpääomaa on hankalampi saada kasaan, kun SLL:n varat ovat muutenkin vähäiset.

Jotenkin kummallista kyllä on, että maassamme on luontojärjestöjä ja -yhdistyksiä, lintujärjestöjä ja muita siivekkäiden etuja ajavia ryhmiä, mutta kalatalouspuolelta vain ja ainoastaan kalatalousviranomaisia ja niiden talutusnuorassa olevia virkistyskalastusjärjestöjä. Puuttuva aukko tulisi saada umpeen. Yksinkertaisimpana näkisin kyllä jo kauan sitten ehdottamani SLL:n, sillä jokin uusi ja tyhjästä syntyvä nimetön poppoo ei vakuuta ketään, joskaan ei synnytä ennakkoluulojakaan. Onko tässä mitään menetettävääkään?

Teemu Tuovinen

Pari vuotta sitten, kun TI lopettamisesta puhuttiin ensimmäisen kerran ponnekkaasti, oli yhtenä ajatuksena mahdollisuus sulautua Luonnonsuojeluliittoon eräänlaiseksi jaostoksi. Liiton aiempi valtuuston puheenjohtaja Vesa Heinonen oli nimittäin kerran kysynyt minulta, että miksei Ti voisi olla osa Luonnonsuojeluliittoa. Sitä en tiedä, että kuinka vakavasti hän asian heitti. Osin hänen puheiden innoittamina kun TI mahdollinen lopettaminen nousi ensimmäisen kerran pari vuotta sitten pintaan, lähetimme asiasta tiedustelun silloiselle Luonnonsuojeluliiton hallitukselle. Viestissä teimme melko selväksi, että jos minkäänlaista yhteistyön tiivistämistä tai sulautumista ei tule kyseeseen, on hyvin todennäköistä että toiminta loppuu.

Luonto-Liiton edustaja Pennanen kertoi minulle kokouksen jälkeen, ettei Liittohallitus tehnyt aloitteemme suhteen minkäänlaista päätöstä. Asiasta oli kuulemma kyllä käyty jonkin verran keskustelua. Liiton johtava kala-asiantuntija oli ollut sitä mieltä, että Taimeninstituutista on suomalaisessa kalataloudessa enemmän harmia kuin hyötyä. Tämän tiedon sain Luonto-Liiton Luonnonsuojeluliiton hallituksessa istuvalta edustajalta. Harmillinen näkökulma liitolta, joka kala-asioissa on ollut valitettavan passiivinen, sanon minä. Minkäänlaista yhteydenotto liitto ei luonnollisestikaan ottanut Taimeninstituuttiin päin.

Ilmeisestyi liiton puolesta, kuten varmaan monella muullakin suunnalla toivottiin, että TI yksinkertaisesti nuukahtaisi pois. Silloin TI työtä arvostaneita ei liitosta ilmeisesti löytynyt. Mitään toisenlaista signaalia en ole vieläkään liitosta kuulunut.

Henkka

Koskenkylänjoen kalastusalue on tehnyt paljon yhteistyötä Taimeninstituutin kanssa, ja on saanut paljon sellaista apua ja tietoa mitä olisi melkkein mahdotonta saada muualta. Alkuaikoina, kun aloittelin kalastusalueaktiivina, niin harva otti tosissaan, että Koskenkylänjoesta voisi tulla taimen- ja rapujoki. Taimenistituutin alkuunpanemalla innostuksella lädettiin tätä toteuttamaan. Ja nyt asia on todellisuutta. Kiitokset suuresta työpanoksesta.

Mats Lönnfors
Koskenkylänjoen kalastusalueen puheenjohtaja

Taimeninstituutilla on julkisuuskuvassa niin hyvää kuin huonoakin. Yleinen käsitys on se, etä TI.n väki kunnostaa puroja C&R pyyntiä varten itsekkäistä lähtökohdista ilman todellista suojelutarkoitusta. Tämä aiheuttaa vastareaktion, jossa hukkuu myös hyvät aikaansaannokset. TI.n pitäisi enemmän korostaa pienvesien lastenkamariluonnetta ja merkitystä kestävän kalalakannan muodostumiseen.

Suurin osa purovesistä tulisikin käytännössä rauhoittaa täysin taimenen pyynniltä lukuunottamatta selviä tammukkapuroja.

Työtä on ja tekojen sovittaminen olemassa oleviin realiteetteihin nin ilmapiirin kuin tekijöidenkin kanssa teettää paljon työtä.

Olen hengessä mukana mutta en liity jäseneksi siitä syystä, että säilyttäisin riippumattomuuteni.

Juhani Skogberg
Kalastaja, liikkeenharjoittaja

Virtavesien puolesta puhuminen jatkuu

TI on tehnyt vaikuttavaa työtä asiansa ja sanoisinko uskonsa eteen, ja siinä onnistunut. Työtä on toki vielä jäljellä nyt ja tulevaisuudessa. Ja toki on muistettava, että kalatalous ei ole vain virtavesiä eikä vain lohikaloja. Itse kalatalouden toimialan kiinteistöbisnekseen äskettäin vaihtaneena koen kuitenkin muutoksessa myös mahdollisuuksia.

Edelleenkään pienten virtavesien ja niiden taimenkantojen tulevaisuus ei ole riittävästi turvattu virallisessa eikä epävirallisessa Suomessa. Yksittäisillä kohteilla tilanne toki vaihtelee. Ja vaikka asenteissa on tapahtunut myös kalatalouden ammattilaisten parissa suuria muutoksia, eivät muutokset kaikilta osin ole vielä riittäviä. Ja vaikka olisivatkin, kyse on kehittämisasioiden priorisoinnin lisäksi myös resursseista sekä ammattilaisten että luottamusmiesten (lue talkoolaisten) parissa.

Pääuoman ja sivu-uoman merkitystä on viimeksi meillä arvioitu mm. Lieksanjoella Pielisen Järvilohi Lieksanjokeen projektin kautta. Eivätkä eri osapuolten tieto, näkemykset ja uskomukset asiassa täälläkään aina kohtaa. On totta, että pääuoman määrällinen merkitys on huomattava, mutta monimuotoisuuden näkökulmasta tarkastellen ei voi olla huomioimatta pienten sivujokien merkitystä. Tämä pätee taimeneen, mutta kiistaton ei ole ajatus sen merkityksestä myöskään järvilohelle. Aika näyttää kuinka suureen arvoon sivujoet Lieksassa nousevat.

Itse jatkan työtä kalatalouden hyväksi, vaikka se ei päätoimeni enää olekaan. Yksi teema on virtavedet ja niiden kalasto. Toivon, että Taimeninstituutissa mukana olleet jatkavat kukin työtä virtavesien hyväksi ja toivon siinä työssä voimia ja menestystä moniksi tuleviksi vuosiksi.

Toivo Korhonen
Ruunaan kalastusalueen isännöitsijä, www.jarvilohi.net
puheenjohtaja, Kalamiehet ry,
kalatalousneuvoja evp Pohjois-Karjala

Terve,

Teette kyllä todella hienoa työtä. Toivottavasti tulette huomaamaan lähiaikoina kun yritän vähän kovistella tätä taimenasiaa (lähinna meritaimenta), joka on minulle tärkeää. Koettakaa jaksaa..

Sain käsityksen, että taimeninstituutti loppuu ? Se on valitettavaa. Kävin läpi sivunne, ja siellä oli paljon hyvää asiaa, joihin voi yhtyä.

terv : pasi

Hyvä, että verkossa on vielä jotain asiaa asiasta. Olet varmaan oikeassa, että TI-projekti on saavuttanut tavoitteensa. Uskon, että moni asia menee jatkossa eteenpäin vääjäämättä - ja suunta on paljolti TI:n viitoittama.

Kari Pasanen
Outokumpu

Moi,

Harmillista, että Taimeninsituutin toiminta on loppumassa. Itse tutustuin Taimeninstituutin toimintaan aikanaan nettisivujen välityksellä. Nettisivut olivat mielestäni parhammat suomenkieliset kalastusaiheiset sivut mitä netistä löytyi. Informaatiota oli niin paljon, että sen sulattaminen kerralla oli mahdotonta, mutta tulipahan eräänkin kerran sivuilta luettua asiantuntevia artikkeleita sekä seurattua keskusteluita.

On yllättävää on että TI on saanut nuinkin paljon "kakkaa niskaan" eri tahoilta. Tässä taannoin lueskelin Trout Unlimited:in webbisivuja (www.troutunlimited.net) ja näyttää siltä että tuolla valtameren takana ymmärretään taimenen suojelun päälle huomattavasti enemmän ja vastaavaan järjestöön suhtaudutaan myötämielisemmin kuin täällä "siperiassa". TU:llahan on sponsorinakin iso joukko suuria kalastusvälinevalmistajia kuten Orvis, 3M, Cortland, Hodgman ja ilmeisesti siis kyseiseistä järjestöä arvostetaan. Luulisi että myös täällä Suomessa, onhan tätä sanottu sivustysvaltioksikin, ymmärrettäisiin taimenen suojelun merkitys, mutta ei näytä siltä ei.. :(

Tuntuu kuitenkin siltä, että TI on saanut aikaan aika paljonkin, ja ennenkaikkea keskustelua, sitähän täällä tarvitaan joku nostamaan "kissa pöydälle".

Hyviä jatkoja ja jaksamista hyvän asian puolesta.

terveisin

Masi Hast

Yllätyin, kun näin seuramme sivuilla viestisi. Luulin, että olet saanut tarpeeksesi kaiken tapahtuneen jälkeen. Minun arvioni TI:stä on vähän kevyellä pohjalla. Kun minulle selvisi tällaisen TI:n olemassaolo ja toiminta, se kuivuikin, kuin purot viime kesänä.

Kaiken kaikkiaan on loistavaa, että on olemassa ihmisiä, jotka viitsivät vapaaehtoisesti tehdä työtä taimenen ja virtavesien hyväksi. Puhujia, vaatijoita ja arvostelijoita riittää. Kun on talkoitten aika, ei näy paikalla muita, kuin pari "vakiojäsentä". En kyllä pysty omaa osuuttani kehumaan: vain pari kertaa olen osallistunut kunnostustalkoisiin.

Mitä tulee kunnostusten vaatimiin resursseihin, niin Mika Pitkänen tämän tietää tarkalleen ja on sen monessa yhteydessä tuonut esille. Yksistään vapaaehtoisresursseilla ei tosiaan suuria asioita pystytä toteuttamaan. Mutta onneksi joskus löytyy ilonaiheitakin. Esim. Vaikkojoella (Pohjois-Karjalan ja Savon rajamailla, jos joku ei tunne) on saatu hyviä tuloksia.

Älä Henkka kuitenkaan ota TI:n asiaa niin henkilökohtaisen vakavasti,että se vaivaa sinua loppuikäsi. Ei näitten kala-asioitten takia ! Olet varmasti tehnyt parhaasi. Minun mottoni on tällaisiin tilanteisiin: Meneepä hyvin tai huonosti, aina se on opiksi !

Positiivista jatkoa kaikille

Heikki Makkonen

Saalistusbuumi ja istarit

Joskus 80-lupussa tuli tämä tämä saalistusbuumi. Kalaa on saatava mihinkä hintaa tahansa, ja paljon. Kalastuskunnat alkoivat laitaa istareita, ja poikasistukset loppuivat.

Esimerkiksi Kuhmossa taidetaan laittaa istareita nykyään joka puroon. Luonnonmukaiseen kalavesien hoitoon ei ole enää kiinnostusta. Kuhmossa olisi paljon mahdollisuuksia luonnonmukaiseen hoitoon, sillä kosket ovat pysyneet aika hyvin kunnossa, jos ei oteta huomioon tukinuitto perkauksia ja yhtä vesivoimalaa. Koskia myös löytyy todella paljon.

Nykyisin myös rauhoitusaikojen kumoaminen ei tehnyt "luonnonkannoille" hyvää. Samoin täkyräksillä kalastus tuntuu olevan koskilla muodollisesti sallittua. Täky kyllä saa apaattisemmankin kalan ottamaan. Olen kokeillut joskus laittamalla siimanpäähän norssin ilman koukkua. Varsinkin koskeen syömään tulevat kalat ottavat täkyyn varmasti ja nämä ovat juuri ikävä kyllä niitä taimenia, jotka ovat oppineet elämään luonnon ehdoilla.

Pikkupuroja tuhotaan kai "toivottavasti" monesti vahingossakin. Edellisenä kesänä ajaelin mökillä tutulle purolle katselemaan taimenia. Näky sai kyllä äänen kimeeksi. Puroa ei enää ollut olemassakaan. Oli hieman isomman puron sivujoki, joka tuotti isompaan puroon kaloja. Onneksi maisemissa on vielä 4 pientä taimenjokea, jossa elää ainakin jossakin määrin alkuperäistä kantaa...vielä.

Jotenkin tuntuu, että nykyään kalastuksessa mättää jokin pahasti. Ihmisillä ei ole aikaa olla luonnossa, rentoutua tai kiinnostusta kunnioittaa kaloja / kalastajia. Toivottavasti olen pahasti väärässä.

t.Pekka

Tere!

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten ole paljoa Taimeninstituutin asioita seurannut. Mutta tämän lopetusjutun noteerasin ja kävin lukemassa.

Ajattelin kirjoittaa tähän jonkin fiksun ja osaaottavan kommentin, mutta ei siitä näköjään mitään tule. Mutta, sen verran sanon kuitenkin, että olette törmänneet siihen samaan asiaan, johon tässä maailmassa kaikki hyvä kompastuu! Nimittäin siihen, että yleisesti ottaen ihmiset ovat helvetin yksinkertaista sakkia!

Terveisin HarHa

Tervehdys

Ohoh! Yllätys oli suuri kun kerran kuukaudessa käy jollain keskusteelu palstalla vilkaisemassa, ja Taimeninstituutti oli tuoreimpana listan kärjessä.

TI:n suhteen ei ole moneen kuukauteen tullut mietittyä juurikaan yhtään mitään, liekö ollut suuri helpotus omalta osalta. Hetkellisesti kävi taannoin mielessä vain se että onkohan se jo lopetettu? Kun mitään ei ainakaan ole jäsenistölle hihkuttu. Jotain itseni piti toimittaa TI:n suuntaan, en vain muista mitä?

Kaikki ne asiat joita TI:n toimesta pidettiin esillä on suurelta osin itseltäni jäämässä kaiken muun varjoon. TI:n myötä monet asiat pysyivät enempi tai vähempi ajankohtaisina itselläni. No on omaa saamattomuuttaan kun näin ei enää ole. Siinä mielessä TI:llä oli paikkansa ja olisi vieläkin paikkansa tässä sillisalaatissa.

Kaikki se loan heitto, ilkeät puheet ja vähättelyt, jota TI ja sen aktiivit kertovat kokeneensa, on kyllä mennyt "täysin" ohi (jos ei lueta mukaan keskustelupalstan näennäisestä hoidosta tullutta "mielenkiintoista" palautetta). Syy tähän lienee mitään sanomaton, mutta jokseenkin oleellinen kun ajatellaan TI:n ongelmia eli liian vähäinen aktiivisuus asioissa. Tähänkin voi löytää näennäisen tekosyyn eli riittävän aktiivisen "toiminnanjohtaja" jolloin omat hommat "tuntuvat turhilta" kun joku toinen paahtaa kymmenkertaisella vaudilla.

Joten voiko liika aktiivisuus olla joskus "huono" asia?

Ehkei jonkun tietyn asian eteenpäin viemiseksi, mutta koko yhdistyksen kannalta seuraamukset ovat aina samat, riippumatta millainen yhdistys on kyseessä. Ennemmin tai myöhemmin tämä yksittäinen aktiivisuus loppuu ja jäljelle jäänyt aukko on tilanteesta riippuen eri suuruinen. TI:n kohdalla se taitaa (lue taisi) olla ratkaisevan suuri.

Kuitenkin se, että asioihin on pystytty vaikuttamaan TI:n itsepintaisen tiedoitustoiminnan myötä on hieno asia. Sillä ei sinänsä pitäisi olla väliä kuinka paljon eri osa puolet jatkossa keksivät "uusina" asioina TI:n toitottamia "vanhoja" juttuja. Se kertoo vain sen että tehdyillä teoilla on sittenkin ollut vaikutusta, vaikkei se heti siltä vaikuttaisikaan.

TI:n kohdalta ainoa asia joka todella jää vaivaamaan on se ettei asioista koettu riittävän tarpeelliseksi julkaista painettua materiaalia (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Sillä kaikki materiaali, joka pyörii vain netissä ennemmin tai myöhemmin myös katoaa sieltä, ja ennemmin tai myöhemmin myös unohtuu kokonaan. Tämän takia en itse näe että TI olisi valmis kuopattavaksi, koska joskus se kuitenkin olisi sieltä kaivettava esiin.

Oskari Härmä
Taimeninstituutin jäsen, kunnes toisin päätetään

Tervehdys Merikarvianjoen toiminnanjohtajalta

Luin viestin Taimeninstituutin lopettemisesta. Ymmärrän uskoakseni toiminnan lopettamiseen johtaneista syistä ainakin osan. Kaikesta huolimatta olen pahoillani siitä, että toiminta ainakin ko. Nimen alla loppuu.

On se kuitenkin nimenä ja toimintana pitänyt tärkeää asiaa vähimmilläänkin ihmisten mielessä ja herättänyt keskusteluja. Mielestäni asiat eivät vieläkään ole näissä asioissa tarpeeksi hyvässä vaiheessa, ei ainakaan sellaisessa, että voitaisiin olla tyytyväisiä taimenkantojen nykytilaan ja hoitoon ja tietämyksen täydellisyyteen. Tyytyväisiä voidaan toki olla aina jokaisesta näitä asioita eteenpäin vieneistä suurista ja pienistäkin asioista.

Nykytilaan on mielestäni tultu siksi, että tällaiseen tilaan päädytään, kun ei oikeasti tehdä juuri mitään, vaan annetaan asioiden tapahtua. Meillä ei ole käytännössä riittävän tehokkaita sääntöjä ja toimenpiteitä, jotta kalastuslain pääsanoma pääsisi toteutumaan. Valtiovallalta, Maa- ja metsätalousministeriöltä, on mielestäni puuttunut poliittista rohkeutta hoitaa tiettyjä perusasioita kuntoon, vaikka tutkittua tietoa päätöksentekoon on ollut jo pitkään riittävästi.

Vaikkapa lohikalojen alamitat ja sallittavat pyyntitavat harrastelijakalastajilla eivät tue kalastuslain tavoitetta suurimmasta pysyvästä kalaveden tuotosta. Mieluummin annetaan kaikkien seisoa korviaan myöten kusessa, koska muutos parempaan aiheuttaa heti vastarintaa myös niissä, jotka tilanteesta eniten kärsivät. Kyse on mielestäni jonkinasteisesta laiskuudesta ja mukavuudenhalusta päättäjillä.

Toinen tapa muuttaa asioita on propagoida ja odottaa , että yksilöt alkavat toimia vastuuntuntoisemmin. Tätä osaltaan tapahtuu koko ajan, mutta se on hidasta, eikä kenties koskaan saavuta kunnollista tasoa.

En tunne tilannetta niin hyvin, että pystyisin antamaan mielekkäitä arvioita toiminnasta. Luulen kuitenkin, että jos minkä tahansan toimivan organisaation taloudellinen toimintapohja on heikko, niin pitkällä juoksulla sillä on huono vaikutus odotettavissa oleviin tuloksiin. Ei kukaan jaksa/pysty tekemään täysipäiväistä duunia tehokkaasti, jos talous ei ole mitenkään turvattu.

Myös minkään muun laajan toiminnan, missä tarvitsee tehdä käytännön asioita, toteuttaminen on mahdotonta ilman taloudellisia voimavaroja. Valitettavasti. Ihan niinkuin täällä merikarvianjoellakin, talous on saatava kuntoon, jotta voidaan merkittäviä toimia tehdä kalastonhoitoon. Olen valittaen pannut merkille, että tässä ajassa talkootoiminta ei riitä kuin hyvin vähäisten parannusten tekoon. Niin voidaan parantaa puron kalastoa, mutta koko maan kattavaan toimintaan se ei yksin mielestäni riitä. Riittäisi, jos kaikki olisivat "meitä" päätä seinään hakkaavia tulisieluja, mutta useimmille on mukavuudenhalu se joka vie voiton. Tästä seuraa, että puheissa ollaan mukana, mutta ei käytännön toiminnassa.

T: Mika Pitkänen

Ps. Pää pystyyn ja usko asiaasi. Jos usko menee, niin mitään ei jää jäljelle.

Näin "taimenmaakunnan" (= järvitaimen on Keski-Suomen maakuntakala) edustajana minusta on ikävää, että TI on lopettelemassa toimintaansa. Minusta instituuttion tehtyt todella arvokasta valistus- ja ohjaustyötä taimenen elinkierto-ongelmien esilletuomisessa sekä pienvirtavesien kunnostustapojen levittämisessä.

Reilu tunnustus ja kiitos tästä toiminnassa kaikille instituutin jäsenille ja sen vetäjille, sekä kaikkea hyvää tulevaisuudelle!

Anssi Eloranta

Kommenttia sivustosta

Joitakin on asianomaisia sapettanut suuresti, se että tällaista sivustoa ylipäätään tehdään. Tällaisten kommenttien antajat ovat kuitenkin haluneet pysytellä anonyymeinä.

Jos monille on tyypillistä, että he selän takana puhuvat vähän mitä sattuu, niin TI puhuu asiat suoraan, eikä ole sortunut selän takana puukottamiseen. Siksi nämäkin sivut saattavat näyttää rujoilta. Monien mielestä tämä avoin ja vuorovaikutteinen suhtautuminen on asianomaisia ja asioita kohtaan oikeudenmukaisempi tapa, kuin että olisimme ulospäin positiivisia, mutta selän takan kaksinaamaisesti heti tikarit ojossa.