Taimeninstituutti ry. Koskien kunnostus, kosken ennallistaminen, kiveäminen? Ennaltaehkäisevä vesiensuojelu, elvytystutkimus?

[Taustaa] [Suojelu retuperällä?] [Kunnostukset ] [Kalastuskulttuuri] [Keskustelu] [Kehitys]

Taimeninstituutti ry ja lohikalatoiminta v. 1992-2002

Monet uskovat, että kun kosken kunnostaa, poistuu kalaston ongelmat kertaheitolla. Ajatellaan, että kunnostus on poppakonsti, joka saa kaiken ikävän katoamaan. Näin ei kuitenkaan ole. Oikein toteutettuna ja tuettuna kalastusrajoituksin, niistä voi olla iloa. Lopputulos voi olla jyrkästi päinvastainen, jos kunnostuksesta seuraa kalastus- ja istutuspaineen voimakas kasvu. Toimenpiteet pitäisi suunnitella tarkoituksemukaisesti, toteuttaa osaamisella ja sitoutumisella tarpeellisen kalastuksensäätelyyn.

Koskien kunnostus, ennallistamista, kiveämistä? Mitä ihmettä?

Alkuvaiheessa kun Taimeninstituutissa teimme talkoita, oli kiinnostus luonnonkantoihin ja talkoisiin vähäistä. Syytä toiminnan vähättelevään suhtautumiseen olivat varmaankin monet. Monet oli sitä mieltä, ettei kunnostuksista saada mitä suurempaa iloa. Niihin ei kannata ryhtyä, kun ne maksaakin niin paljon. Viranomaiskunnostuksia kuitenkin tehtiin, kun oli sitä niitä varten varattuja korvamerkittyjä rahoja. Usein näitä konekunnostuksia tehtiin ilman selkeätä päämäärään ilman perusteellisia kustannus-hyöty-laskelmia. Kunnostusten seurantaa ei useimmissa tapauksissa vieläkään tehdä.

Myös termien sekamelska kertoo jotain siitä, ettei tavoitteet ole selkeät. Aiemmin kun puhuttiin kunnostuksista tarkoitettiin sillä perkauksia. Tänä päivänä kunnostukseksi ymmärretään, se että asiantila palautetaan vähän sen suuntaiseen, mitä se oli ennen perkausta. Ennallistamisen -termiä käytetään silloin jos korostuneesti työ tehdään luonnonsuojelullisin perustein. Usein kunnostukset ovat kuitenkin ns kalataloudellisia kunnostuksia, missä tähdätään kalatalousarvon ja tuottavuuden kohentamiseen. Kalataloudessa matkailuasiat ja yrittäjyys on kuitenkin jo monilta osin mennyt vesien biologisen tuottavuuden ohi, mikä näkyy myös kunnostuksissa, kohteiden ja kunnostusmenetelmien valinnassa.

Kalaviranomaiset ja ympäristöhallinnon asiantuntijat tuomitsivat alkuvaiheessa talkootouhuilun mitättömänä näpertelynä. Monissa tapauksissa kalaviranomaiset jopa toppuuttelivat talkoista innostuneita sillä, ettei purojen talkookunnostuksista saada mitään pysyviä parannuksia. Ajateltiin, että vain konevoimalla tehdyt muutokset ovat riittävän suuria ja pysyviä. Ei se kyllä ihan näinkään ole. Kaikissa TE-keskuksissa suhtautuminen ei ole jyrkän tuomitseva. Kalaviranomaisten suhtautuminen on kuitenkin ristiriitainen ja varauksellinen.

Ensimmäisten vuosien vastoinkäymisten jälkeen kävi selväksi, ettei talkootoiminnan jatkaminen sellaiseneen ole kovinkaan järkevää. Piti keskittyä asiakysymyksiin ennen kuin talkookunnostusoiminta totaalisesti tuomitaan. Meillä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut tarkoitusta alkaa massatuottamaan talkoita. Olihan toimintamalleissa edelleen paljon kehittämisen varaa. Ilmeisesti toiminta antoi joidenkin mielestä vääränlaisia malleja. Eräällä tavalla olisi ehkä ollut helpompi toimia kaikkien purokunnostusten mallikohteiden ja muun toiminnan osalta täysin salassa. Eipä olisi herännyt mitään keskustelua, eikä oltais saatu talkoolaisia. Oltaisiin sellainen 30 hengen kokoinen salainen talkookunnostusklubi. Olisko se ollut parempi vaihtoehto?

TI:ssa eläteltiin ajatusta siitä, että jos kalastuksenharrastajat innostuisivat talkoista ja menetelmistä päästäisiin selvyyteen, olisi mahdollista kehittää toimintamalli, jossa ammatillinen osaaminen ja harrastajien panos yhdistyisi ainutlaatuisella tavalla taimenen elinympäristöjen hyväksi. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna tilanne talkookunnostusten ja purojen elvyttämisen osalta näyttää jäävän marginaaliseksi.

Suurilta osin purokunnostus on nykyisin parhaimmillaan talkoolaisten sielunhoitoa. Yksittäisten pienten purojen kunnostelu on pisara meressä, niin kauan kun vesiemme ojituksia tuetaan tuetaan valtion toimesta vuositasolla kymmenillä miljoonilla euroilla. Purojen talkookunnostukset saavat merkityksen vasta sitten kun toiminta yleistyy samanveroiseksi kuin mitä osakaskuntien ja kalaseurojen taimenten istutustalkoot tänä päivänä on. Se ei kuitenkaan taida olla realistista. Lyhyellä tähtäimellä suurin haasteena on kuitenkin purokunnostusosaajien ja kalaviranomaisten tuen puute.

Liian usein on viime aikoina nähty myös, että ryhdytään liian hätäisesti talkoisiin, ikäänkuin tekeminen olisi tärkeintä, eikä lopputuloksella ole väliä. Kyllä talkoiden onnistuminen on mielestäni olennainen asia, noin niin kuin pitkällä juoksulla. Siksi talkookohteet pitäisi pystyä valitsemaan tarkoituksenmukaisemmin. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman valuma-aluekohtaisia inventointeja. Tarkastelun piiriin pitäisi aina ottaa koko yläpuolinen valuma-alue. Monesti muualle yläpuoleista valuma-alueitta ei kuitenkaan selvitetä millään tavalla.

TI toteutti lähinnä mallikunnostuskohteita lähinnä toimintamallien kehittämistarkoituksessa ja edusti kunnostuskriittistä näkemystä. Kunnostusmenetelmissä on paljon parantamisen varaa. Olemme aina korostaneet myös muiden tekijöiden, kuten vesiensuojelun ja kalastuksen vaikutuksia. Kunnostus ei ole poppakonsti.

Kunnostuksissa pitäisi keskittyä taimenen osalta lisääntymis- ja poikas-tuotantoalueisiin. Kalastuskoskia ei välttämättä kannata väkisin tehdä pienpoikasalueiksi. Kunnostuksia voidaan helposti kehittää tarkoituksen-mukaisemmiksi, jossa vain halutaan. Monissa tapauksissa kunnostus on vain tapa pönkittää jonkin paikan tunnettavuutta ja arvostusta kalastajien silmissä. Valitettavasti kunnostusten kalataloudellinen parannus jää usein näennäiseksi. Lisäksi on syytä muistaa, ettei kunnostuksia tehdä vain kalaston elvyttämiseksi.

Mistäköhän johtuu, että viimeisen muutaman vuoden sisään on Suomessa puolen tusinaa tutkijaa innostunut väittelemään kunnostuksista. Aiemmin kunnostuksista kun ei vahingossakaan saanut sanoa mitään kielteistä. Kyllä tähän asiaan, kuin myös luonnonkantojen suojelukysymysten vakavampi suhtautuminen selittyy sillä, että eräät ovat pitäneet asioita esillä omaa positiivista julkikuvaa uhmaten. Toinen näkemys on se, ettei ympäristötutkimuksessa olla niin riippuvaisia RKTL:n ja kalatutkimuksen paragidmoista. Elinympäristötutkimuksen osa-alueiden osalta osaamista löytyy useista yliopistoista.

Virkamiestyönä on tehty pääuomakunnostukset. Konekunnostusten hyötyjen arviointi heijastuu myös siihen miten purokunnostusten hyötyjä arvioidaan. Tässä suhteessa on olennaista, että pääuomien konekunnostukset tehdään oikein. Olemme olleet niistä vähintään yhtä huolestuneita kuin purokunnostuksista. Onhan kyse noin karkeasti sanottuna samoista menetelmistä - samasta asiasta. Mittasuhteet, kustannukset ja hyödyt vain eroaa kohteen mukaan.

Osa tutkijoista on korostanut purokunnostuksia, jotta niissä voitaisiin testata tiettyjen menetelmien vaikuttavuutta. Tätä ei vieläkään ole kyetty missään isomman mittakaavan kohteessa osoittaa. Menetelmällisesti ollaan monessa suhteessa vielä lasten kengissä. Eikä kukaan vieläkään osaa oikein sanoa, minkälaista ekologisen kunnostamisen pitäisi olla. Tätäkin vasta tutkitaan. Olisi ehkä kannattanut ensiksi tehdä tutkimustyöt ja laittaa sen jälkeen yli 100 miljoonaa markkaa ns. kunnostuksiin ja alkaa vasta sitten kunnostamaan, eikä päinvastoin.

Vaikka kunnostustarpeessa olevat pääuoma alkavatkin yhden näkemyksen mukaan olla jo kunnostettuja, ei resursseja olla ohjaamassa pienempiin vesiin. Pikemminkin ministeriössä ollaan ajamassa kunnostusvaroja alas. Osin jo sen takia, ettei niistä ole saatu niitä hyötyjä miltä odotettiin. Nyt purokunnostus jää tavallaan kärsimään siitä, että kunnostustoiminta on kriisissä. Ehkä parempi niin, sillä purot on aika paljon herkempiä häiriölle. Kalastusmahdollisuuksia ja saalistettavaa kalastoa olisi monissa tapauksissa voitu edistää tehokkaammin kohdentamalla varat istutuksiin. Sitä kalaviranomaiset ilmeisesti harmittelevat.

Valitettavasti luonnokalat eivät ole kunnostuksissa useinkaan pääosissa, vaan kalastusolojen parantaminen ja pyyntikokoiset istukkaat. Tähän nähden on ymmärrettävää ettei purokunnostuksia ole juurikaan tulossa. Eihän niistä ikinä tule mitään kaupallisia kalastuspaikkoja.

Olemme pyrkineet puntaroimaan eri toimenpiteitä ja resursseja, niistä saataviin hyötyihin nähden. Purokartoittajina ja purokunnostajaina olemme puhuneet, mistä parhaiten tiedämme, eli taimenesta ja sen elinympäristöjen elvyttämisestä. Kriittistä suhtautumista on mielestäni oikeutettua esiittää siihenkin liittyen, että pitääkö edes kaikkia kunnostuksia tehdä taimenelle tai muille lohikaloille. Monesti latvapuroja olisi hyvä ennallistaa ja sen takia, että luonnontilaisenkaltaisilla pienvesillä on vedenlaatua parantava vaikutus. Mitä enemmän latvapuroja kunnostetaan, sen paremmin alempana vesistöä tehdyt kunnostukset saavat onnistumisen edellytykset.

Kaikkissa vesilakiin liittyvissä asioissa kalaviranomainen, voisi siinä missä kalaseuratkin ja omistajat edustaa kalataloudellista intressiä, ja valvoa kalatalouden etua vesioikeudellisissä käsittelyissä. Näin on kuitenkin äärimmäisen harvoin tapahtunut. Siksi useimmat ojittajat ja vesien likaajat pääsevät kalakantojen tuhoamisesta luikertelemaan kuin koira veräjästä.

Kunnostuksiakin olennaisempaa olisi ennaltaehkäistä kutualueiden liettymisiä ja torjua ojituksia. Tässä kohdassa kalaviranomaiset ovat mm. taimenen suojelusuunnitelman suhteen pesseet kätensä vetoamalla siihen, että vesilain soveltaminen ja luvattomien ojitusten torjunta kuuluu ympäristöviranomaisille.

Jos luonnontaimenia ja virtavesiluontoa haluttaisiin parantaa, pitäisi päähuomio kiinnittää ennaltaehkäisevään vesiensuojeluun, tiettyihin haitallisiin maankäyttömuotoihin, vesistöjen säännöstelyyn, käytöstä poistettuihin patoihin, erilaisten satunnaisten päästöjen torjuntaan sekä liikakalastuksen ja haitallisten istutusten torjuntaan.

Umpeutuneiden metsäojien ns. kunnostusojitukset ovat hyvin ajankohtaisia. Jos niitä ei vielä ole tehty, niin niitä todennäköisesti kuumeisesti suunnitellaan. Mitään todellista luonnontaimenia turvaavaa ennaltaehkäisevää ja olennaista vesiensuojelun tehostumista ei ole näköpiirissä. Moni paikka missä taimen yhä sinnittelee, saattaa piakkoin olla entinen taimenvesi.

Katso "Kunnostukset & seurannaisvaikutukset" LINKKI