Taimeninstituutin tiedotteet ja lausunnot v.1995-2002
Taimeninstituutti, 23.3.1999
Taimenen elvyttämisestä mäntyharjun -reitin koskialueilla
Taimeninstituutti on kovasti huolestunut Mäntyharjunreitin taimenkannan
suppeasta levinnäisyyden ja kanna tilasta. Tällä hetkellä taimenen
luontaista (säännöllistä) lisääntymistä tapahtuu lähinnä Puuskan- ja Ripatinkoskessa.
Satunnaista lisääntymistä tapahtuu tämän lisäksi mm. Pyhäkoskessa.
Konkreettiset keinot, joilla elinvoimainen taimenkanta voitaisiin
Mäntyharjun -reitillä turvata, tulisi pikapuolin selvittää.
Elinvoimainen taimenkanta ja kalastuslain ensimmäisen pykälän mukainen
"mahdollisimman suuri pysyvä tuotto" edellyttää luonnonkannoista huolehtimista.
Mitä pitäisi tehdä?
Jos Mäntyharjun reitillä halutaan varmistaa tulevat taimensaaliit,
tulee nykyiset luonnonesiintymät turvata ja kartoittaa potentiaaliset
poikasalueet, elvyttää vapaana olevat pienvedet taimenen poikastuotantoalueiksi.
Kestävä kalastus
Kestävä kalastus on maa- ja metsätalousministeriössä määritetty
kalastukseksi, joka ei aiheuta pitkäaikaisia tai pysyviä haittoja kalakannalle.
Kalastuspaine Mäntyharjun -reitilla ylittää moninkerroin taimenen
kestävän kalastuksen. Pikaisia toimia asian korjaamiseksi olisi
emokalojen turvaaminen esim ylämitta-, pyydä ja päästä kalastus
-säädöksin, istukkaisiin kohdistuvan valikoivan pyynnin avulla alueilla
joissa satunnaisia luonnonkaloja ja istukkaita esiintyy päällekäin.
Alueilla joissa luonnonkanta esiintyy säännöllisesti tulee istutuksista pidättäytyä.
Taimenen suurin uhka?
Maa- ja metsätalous ministeriön luonnonvarainstrategiassa on todettu,
että "taimenen, lohen ja siian suurin uhka on istukkaiden sekoittuminen
luonnonkantoihin" (MMM 1995). Maamme johtavat kalageneetikot pitävät
taimenen luonnonkantoja, niin harvinaisia, että jokainen esiintymä
pitäisi perimään katsomatta pitää uhanalaisena. Näin ollen kalaviranomaisen
pitäisi kyseisiin esiintymiin suhtautua EU:n luontodirektiin ja YK
biodiversiteetti-sopimuksen mukaisesti, eli toimia sen hyväksi että
kalapopulaatioiden suojelun suotuisa taso toteutuu.
Suojelun suotuisa taso, tarkoittaa riittävän laajalla alueella
esiintyvää ja elinvoimaista (uusiutumiskykyistä) luonnonkantaa.
Mäntyharjun -reitin taimen ei lähimainkaan täytä tätä tasoa.
Luonnontaimenkannat eriytyvät genettisesti luonnonvalinnan myötä,
jolloin sopeutuma ajan kanssa paranee. Jotta luonnonkannan
kalataloudellinen sopeutuman suhteellinen potentiaali ei
menisi hukkaan, tulee istutuksilta välttää sellaisilla
koskialueilla, joissa luonnonkantaa esiintyy. Rajoittuneissa
(virtavesissä), joissa luonnonkantaa esiintyy, vaikuttavat
istutukset usein kielteisesti kokonaistuottoon. (Hannu Lehtonen 1998).
Kriisi-ohjelma luontaisen taimenkannan elvyttämiseksi
Taimeninstituutti ehdottaa Mäntyharjun -reitin alueella
taimenkannan elvyttämiseksi kriisi-ohjelmaan. Tämä
edellyttäisi mm. inventointeja latvapuroilla, vaellusteiden
avaamista, purojen ja koskien kunnostuksia, valikoivaa pyyntiä,
verkkokalastusrajoituksia ja istutusten uudelleen harkintaa / kohdentamista.
Pidämme hyvin suositeltavana eräänlaisen kokonaissuunnitelman
laatimista. Tähän voisi koota konkreettiset keinot, alueella
esiintyvän taimenkannan elvyttämiseksi. Hyvien suunnitelmien
pohjalta monet vapaaehtoisryhmät voisivat talkoin kunnostaa
alueita ja elvyttää kalasaaliita. Näin on jo osiksi tapahtunut
ja tapahtuu jatkossa yhä korostuneemmin jos myönteistä kehitystä
halutaan tukea.
Henrik Kettunen
Taimeninstituutti ry
Puheenjohtaja
|
|
|
