[Taustaa]
[Suojelu retuperällä?]
[Kunnostukset ]
[Kalastuskulttuuri]
[Keskustelu]
[Kehitys]
Mikä oli Taimeninstituutti?
Taimeninstituutti oli joukko ihmisiä kunnostusten, vaikuttamisen, konsultoinnin ja tutkimuksen (mallikohteiden)
parissa. TI ei suinkaan ole vaan yhden asian liike. Pikemminkin TI oli ja edusti toisenlaista asennetta, näkemystä
kalastajan oikeuksista ja vastuusta kalavesillä. TI oli ensisijaisesti kestävän kalastuksen puolesta, jota
konkreettisesti sovelsimme esimerkinomaisesti taimenen osalta.
TI:ssa on ollut monenlaisia vaiheita, painotuksia ja ihmisiä. Joku voisi sanoa sen olleen kansalais- ja
neuvontajärjestö sekä tutkimuslaitoksen välimuoto. Monilta osin se on ehkä kuitenkin ollut lähempänä projektia
kuin järjestöä. Tiettyjen asioiden ja muutosten toteuttaminen lyhyellä tähtäimellä koettiin tärkeämmäksi kuin
vankan ja hyväksytyn järjestön luominen. Tässä suhteessa yhdistys ei milloinkaan lähtenyt mielistelylinjalle.
Konkreettisilla talkookunnostuskokeiluilla lähdettiin liikkeelle. Ne olivat kuitenkin varsin pienimuotoisia,
eikä niihin löytynyt kunnolla resursseja. Talkoolaisia riitti vain muutamiin hassuihin kunnostuksiin, samalla
kun moninkertainen ala tuhottiin välinpitämättömyydellä tai luvattomin ojituksin. Kunnostusten tusinatuotantoon
yhdistys ei ikinä edes harkinnut lähtevänsä. Se ei olisi elvyttänyt taimenkantoja.
Yritimme olla korostuneesti esimerkinomaisia, jos vaikka toiminta olisi herättänyt kiinnostusta.
Kalastuskäyttäytyminen sekä muiden asianomaisten tietämättömyys ja asenteet havaittiin pian merkittäväksi
ongelmaksi. Tämän takia TI on jo alusta pitäen pyrkinyt tiedottamaan ja vaikuttamaan asioiden käsittelyyn.
Melko pian TI siirtykin konkreettisesti kunnostamisesta yhä enemmän mallikunnostusten seurantaan ja
asiakysymyksiin. Jossakin vaiheessa oli suuntautumista siirtyä vallan konsulttihommiin. Puhuttiin
liiketaloudellisin periaattein toimivan konsulttifirman perustamisesta, paitsi että olis TI ja
vapaaehtoistoiminta siinä tapauksessa loppunut pystyyn. Se, että näin tapahtuu ei vieläkään ole liian myöhäistä.
Vielä joku vuosi sitten ymmärsimme, että tiedottaminen ja neuvonta olisivat niin tärkeitä asioita,
ettei toimintaa saisi vaarantaa innostumalla kaupallisella konsulttitoiminnalla. Toisaalta käytetäänhän
kunnostuksiin vuosittain kohtuullisen isoja summia, eikä näitä ainakaan käytetyllä virkamies-osaamisella saada
useinkaan onnistumaan. Käytännön neuvontatyössä samaiset virkamiehet pitivät huolen siitä, ettei TI päässyt
viemään virkamiesten bisneksiä. Huhuja levitettiin siitä, että Ti olisi jotenkin uhka koko kalataloudelle.
Ilmeisesti tarkoitettiin sitä, että Ti uhkaisi horjuttaa sitä yhteistä illuusiota, jossa monet kala-alan
laitokset, järjestöt ja lehdet elivät (lue elävät).
Talkoisiin innostamisestakaan ei välttämättä ole iloa, jos se saa asianomaiset puuttellisella suunnittelulla
ja osaamisella ryhtymään ns. kunnostuksiin. Yli-innostumisen talkookunnostuksiin saattaa johtaa pikemminkin
kielteiseen lopputulokseen. Tässä suhteessa pitäisi pikemminkin toppuutella asianomaisia toiminnassa.
Neuvonnasta ei ole hyötyä, jos se järjestöjen ja alan lehtien puolesta systemaattisesti vaiennetaan
höpöhöpö -juttuina.
Miksi ottaa harteillee sellaisia asioita, joita varten on jo olemassa tukuttain ministeriön ja TE-keskusten
tukemia järjestöjä. Miksi TI pitäisi ottaa päänsärkyä siitä, että muut ovat niin epäpäteviä ja lähinnä
pönkittävät omaa asemaansa? Taimeninstituutti ei ole haluttu juuri tukea. Yhdistyksen perustaminen
tuli ehkä pahimpaan mahdolliseen rakoon, missä järjestöjen taloudellinen kriisi ja verinen kilpailu
rahoituksesta muutenkin kaikkein verisin. Oli jännää nähdä miten tehokkaasti perinteiset instituutiot
onnistuivat torjumaan kaikki vähäisimmätkin mahdollisuudet päästä neuvontarahoihin kiinni. Kuitenkin
samat asianomaiset samaan aikaan kiittelivät, että onpas hyödyllistä toimintaa.
TI:n alkuvaiheessa useat eri kalastusjärjestöt ensiksi kosiskelivat TI:ia yhteistyöhön, samalla kun he
mollasivat muita järjestöjä, tyyliin että "Ei niistä ole mihinkään. Vedä ne vessan pöntöstä alas."
Sitten jossain vaiheessa ääni kellossa muuttui täysin, kun kalastuksen harrastusjärjestöt liittäytyivätkin
yhteen TI:ia vastaan. Ilmeisesti tietyt avainhenkilöt havahtuivat ymmärtämään olevansa kuitenkin melkon
samanlaisia kalastuskulttuurin konservatiiveja, esim. Taimeninstituuttiin verrattuna. Osin harrastusjärjestöjen
vetäytyminen lupaavalta näyttäneen yhteistyön alusta selittyy sillä, että kun Ti oli kuitenkin tiukasti kiinni
kunnostusasioissa, olimme tottuneet toimimaan omistajien kanssa ja väistämättä myös profiloituneet sen mukaan.
Liika kuppikuntaisuus, pinnallinen ja lyhytjänteinen suhtautuminen asioihin ei edistä kehitystä.
Verkottuminen, kokemustenvaihto ja opitun asian kumuloituminen olisi olennaista. Vaikka Taimeninstituutti
on aina avoimesti pyrkinyt jakamaan tietoa, ovat monet asianomaiset surutta puukottaneet toimintamme selkään.
Harvassa ovat sellaiset tahot, jotka eivät olisi puhuneet ilkeyksiä ja sopineet asioista siten, ettei nämä
purokunnostusaktiivit saa asioilleen julkisuutta.
Taimeninstituutista puhutaan edelleen monenlaista ja paljon täysin perätöntä. Ilmeisesti kala-alan
asianomaiset kaipaavat narria, jota vapaasti voi sättiä. Ilkeät puheet ovat osaltaan karkoittaneet
asialliset toimijat yhdistyksestä, järjestöistä tai kokonaan alalta. Se mikä näissä olosuhteissa on
voitu saavuttaa on toteutunut. Se ei kuitenkaan muuta tosiasiaa miksikään siitä, että kalatalous
on suuressa kriisissä.
Kestävää kehitystä, pätevää neuvontaa ja keskustelua tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin.
Oikeammin kyse on kaikkein eniten tahdosta. Ovatko järjestöt, laitokset ja lehdet valmiita muuttumaan.
Onko kalastuskulttuurilla enää toivoa sopeutua luonnon reunaehtoihin, eikä päinvastoin. Jos kehitys
jatkuu samaa rataa, seuraa kehityksestä huomattavia ongelmia, eikä vain taimen- ja lohikannoille.
Näiden tilan kehittyminen indikoi kalastuskulttuurin laajemmista muutoksista.
Taimeninstituutti oli oma-aloitteinen ja edusti toisenlaista kestävän kalatalouden mukaista asennetta
ja arvomaailmaa. Se tyrehdytettiin, eikä siihen ole yhtä syyllistä. Paljon olisi koitenkin voinut tapahtua.
Tuleva kestävän kalatalouden ja lohikalakantojen elvyttäminen jääkööt muiden järjestöjen tehtäväksi.
Vaikka tuskin siitä mitään tulee. Meille selvisi kalatalouden ja valtaa pitävien toimijoiden olemus,
eikä saamamme kuva ole mitenkään imarteleva. Päinvastoin. TI on osaltaan missionsa kuitenkin toteuttanut!
Vastuu palautuu niille kaikille, jotka ovat toivoneet pääsevänsä Taimeninstituutista eroon.
|
|
|
