[Taustaa]
[Suojelu retuperällä?]
[Kunnostukset ]
[Kalastuskulttuuri]
[Keskustelu]
[Kehitys]
Toiminnasta opittua
Erään näkemyksen mukaan kalastus on vallankäyttöä. Kalastaja haluaa valtaa saaliskalaan.
Lopulta yksittäisen kalastajan vallankäyttö huipentuu siihen mitä kalastaja tekee saaliin kanssa.
Myös toiminta kalastusjärjestöissä on hyvin pitkälle politisoitunut, jossa järjestöt
kilpailevat päätösvallasta, arvovallasta ja rahasta. Suurilta osin peli on äärimmäisen kovaa ja rumaa.
Valitettavasti Taimeninstituutin perustajat eivät tienneet mitään kyseisistä järjestöelämän
realiteeteistä ja voimakkaasti taustalla vaikuttavasta kalastajien kateudesta. Kyllähän
tästä kateudesta on toki puhuttu, mutta että se ilmenee näinkin voimakkaana tuli yllätyksenä.
Emme varmaankaan olisi ryhtyneet mihinkään, jos olisimme etukäteen tieneet asian tilasta.
Kalatalouden nurja puoli on visusti pidetty pimennossa. Tämä saa monen innokkaan kalanuoren
suunnittelemaan hakeutumista alalle. Yllätys onkin suuri, kun jo opintojen aikana monelle
selviää asioiden oikea tila. Ala rapakunnossa ja työpaikat kiven alla. Toisaalta, mitä muuta
kestämättömälle pohjalle rakennetulta kalataloudelta voi odottaa.
Koska useimmilla Taimeninstituuttilaisilla on ollut mahdollisuus valita tulevaisuudestaan, ovat
uravalinnat pääosin suuntautuneet muualle kuin kalatalouden pariin. Alan on todella epätoivoisessa tilassa ja
siirtymässä ojasta allikkoon. Se on tekijöidensä näköinen. Valitettavasti Taimeninstituutti
on alusta pitäen ollut liian pieni toimija, mutta olemme ylpeitä siitä minkä teimme.
Ehkä jos joku jatkaisi kovapäisesti ja pitkäjänteisesti itsenäistä puurtamista kaikista
selkäänpuukottamisista ja haukkumisista huolimatta. Tämä tosin edellyttäisi aika
paljon parempaa tukea, kuin minkä Taimeninstituutti sai. Tulevaisuus on laajan ja
synkän myrskyrintaman peitossa, joka on vasta voimistumassa.
|
|
|
