Sijoitusanalyytikko haalii heikot signaalit

Sijoitusanalyytikot ovat tietoammattilaisia. Heidän tiedonhankinnalleen ja tiedonkäytölleen on ominaista se, että perustietojen huolellinen hankinta ja käsittely on itsestäänselvyys - "kotiläksyt on tehtävä" - mutta se ei riitä, vaan varsinainen kilpailuetu, työn erityisarvo ja osaaminen syntyy vasta heikkojen signaalien ymmärtämisestä ja oikeasta tulkinnasta. Tässä artikkelissa kuvataan lähinnä pankkiiriliikkeissä ja pankeissa töissä olevien sijoitusanalyytikkojen työtä ja toimintatapoja.

Artikkeli perustuu pääosin Aktia Securitiesin pääanalyytikon, Sabah Samaletdinin Tietopalveluseuran järjestämässä "Tiedon ja päätöksenteon tuottava yhteys"-seminaarissa 13.3.2002 pitämään esitykseen.

Osta! Myy!

Pankkiiriliikkeissä ja pankeissa toimivien sijoitusanalyytikoiden tuotteet ovat esimerkiksi jonkin tietyn osakkeen osto- tai myyntisuosituksia tai tavoitehintoja, sekä yleisempiä, markkinoiden kehitystä kuvaavia ja ennustavia katsauksia. Yksittäinen analyytikko keskittyy yleensä muutaman alan tai minimissään jopa vain tietyn yhtiön osakkeiden hinnan kehityksen ennustamiseen.

Analyytikkojen asiakaskunta koostuu osto- ja myyntisuositusten (suorien vinkkien) osalta institutionaalisista sijoittajista (organisaatioista) sekä ennusteiden ja katsausten osalta myös piensijoittajista. Päivittäinen työ koostuu tiedonhankinnasta, tietojen analysoinnista sekä analyysien perusteella tapahtuvasta aktiivisesta asiakkaiden kontaktoinnista ja suositusten antamisesta. Analyytikko tekee analyysejä, mutta saa myös suosituksillaan aikaan osakekaupankäyntiä.

Analyytikko siis:

-         hankkii tietoa (perustietoja ja heikkoja signaaleja)
-         arvioi, johtaa tai valitsee käytettävät lähtöarvot
-         valitsee käytettävän laskentamallin ja suorittaa laskennan
-         tulkitsee laskennan tulokset
-         hyödyntää tuloksia (kontaktoi asiakkaitaan: osta/myy)

Tiedonlähteet

Analyytikkojen tärkeimmät tiedonlähteet ovat:

-         lehdet
-         * yleishyödylliset (esim. sanomalehdet)
-         * omat ammattilehdet (esim. Euromoney)
-         * toimialaspesifiset (esim. Chemical week)
-         * yritysten sisäiset lehdet ja sidosryhmälehdet
-         WWW-sivustot (esim. http://www.meatingplace.com/)
-         tietokannat/-pankit (esim. Reuters Business Briefs)
-         erillisjulkaisut ja sarjat (esim. tilastot ja yhteistyökumppaneiden tutkimukset)
-         yhtiöiden vuosikertomukset, kotisivut ja lehdistötiedotteet
-         sähköpostiuutiset, newsletterit
-         yhtiöiden johdon tapaamiset, yritysvierailut, tiedotustilaisuudet
-         huhut, juorut, tarinat ja vinkit

Monta muuttujaa

Yksittäisten osakkeiden ja osakemarkkinoiden muutoksia voidaan analysoida ja ennustaa monen erilaisen mallin avulla. Nämä matemaattiset mallit on syötetty esimerkiksi Excel-taulukkoon, jonka avulla saadaan tuotettua haluttuja lukuarvoja tai, kuten tavallisimmin, kuvaajia.

Analyytikko siis antaa mallille lukuarvot, joiden perusteella malli laskee tulokset. Näitä eri lähtöarvoja on samassa mallissa käytössä useita erilaisia. Pienikin muutos jossain lähtöarvossa saattaa vaikuttaa laskennan lopputuloksen etumerkkiin, siihen ennustetaanko jonkin osakkeen arvon laskevan vai nousevan. Kaiken lisäksi malleja on monia erilaisia, ja eri malleja käyttäen saatetaan saada samoilla lähtöarvoilla erilainen lopputulos!

Piste vai viiva?

Koska malleissa on mukana monia eri muuttujia, saadaan yksittäiseen kysymykseenkin monta erilaista vastausta. Ammattimaiset sijoittajat tietävätkin, ettei ole olemassa yhtä yksittäistä vastausta, pistettä, vaan analyysin tulos on itse asiassa kuvaaja, käyrä, jolloin vastaus riippuu valituista muuttujien arvoista. Ammattilaiset eivät usko yhden pisteen totuuteen, vaan haluavat analyysin läpinäkyvyyttä ja siten vastaukseksi kuvaajan. Piensijoittajat, jotka usein eivät ole kovin hyvin perillä analyysityön matemaattisesta puolesta taas haluavat yksinkertaisen ja yksiselitteisen vastauksen, joka on piste.

Jos kysymystä - ja siis myös vastausta - yksinkertaistetaan liikaa ja halutaan vastaukseksi piste, lopputulos on useimmiten heikko. Tästä syystä varsinkin piensijoittajat usein valittavat että "ennustukset ja analyysit menevät pieleen".

Ennusteiden ja analyysien osumatarkkuuteen vaikuttavat luonnollisesti myös esimerkiksi niiden aikajänne sekä kyseessä oleva toimiala tai osake - osa analyyseistä on melko luotettavia, osa taas ei edes voi liikkua kuin hyvän arvauksen tasolla.

Skuupin metsästys

(skuuppi = "jymyuutinen", merkittävä uutinen jota muut tiedotusvälineet eivät vielä tiedä)

Laskennallisen, numeerisen analyysin tuottaminen on siis vain osa analyytikon työtä. Pelkällä analyysillä ei ole kuitenkaan kovinkaan paljon käyttöä, vaan tarvitaan jokin uusi, tuore uutinen yhdistettynä sen vaikutuksia kuvaavaan analyysiin. Hyvä tarina antaa riittävästi aihetta ottaa yhteyttä asiakkaaseen: pitää olla kerrottavana "sellaisia hyviä uutisia joita muut eivät tiedä - ei saa puhua siitä mitä asiakaskin voi nähdä Reutersin uutispalvelusta."

Analyytikon työ muistuttaakin melkoisesti journalistin työtä: uutispäällikkö katsoo aikaisin aamulla mitä tiedostusvälineet uutisoivat, sekä kokoaa yhteen alkavan päivän tiedossa olevat tapahtumat ja pitää toimittajien kanssa aamukokouksen, jossa päätetään mihin sinä päivänä keskitytään. Analyytikotkin aloittavat päivänsä luomalla yleiskatsauksen tapahtumiin ja uutisiin ja pohtivat yhdessä mikä on "tämän päivän kova juttu", minkä tapahtuman tai tiedon vaikutukset ovat sellaisia, että niiden avulla voidaan - tai on syytä - lähestyä asiakkaita. Ja joka päivä pitää olla uusi tarina, mielellään skuuppi.

Tietokaaos

Analyytikon tiedonhankinnassa on yksi perustavaa laatua oleva ongelma: hänellä ei ole juurikaan mahdollisuuksia tietää miltä taholta ja millainen on seuraava osakkeiden hintoihin vaikuttava asia. Toisaalta jokin yksittäinen asia tai ilmiö saattaa vaikuttaa monella toimialalla ja siten monen eri yhtiön osakkeisiin (katso Case). Analyytikon pitäisi siis etsiä tietoa tietämättä mitä etsii.

Koska ongelmaan ei oikeastaan ole ratkaisua, jää ainoaksi vaihtoehdoksi rakentaa sellainen perustietojen ja seurattavien lähteiden kokoelma että taustatietämys on varmistettu. Tämän päälle aletaan sitten rakentaa sitä tietämystä ja kerätä niitä tietoja, joilla erottaudutaan muista analyytikoista. Käytännössä tämä tarkoittaa laajan kontaktiverkon rakentamista, "tuulien haistelemista", "käteen sattuvaan materiaaliin" perehtymistä ja niin edelleen.

Osaavalla sijoitusanalyytikolla onkin hallussaan yleisestä tiedosta yksittäistapauksiin johdettu tieto, sekä toisaalta "nippelitiedosta" yleistyksiin laajennettu tieto. Osaamisen lisäksi tarvitaan kokemusta, vaistoa ja - varmaan myös - hyvää onnea.

Imago

Kaikkein tärkein asia analyytikolle on luotettavan ammattilaisen imago. Asiakkaat saavat vinkkejä eri analyytikoilta ja heille muodostuu vinkkien ja ennusteiden osumatarkkuuden kautta mielikuva analyytikon ammattitaidosta ja luotettavuudesta. Aina ei voi osua oikeaan, mutta aina väärässä olevan neuvoja ei kuuntele kukaan.

 

Etiikka ja moraali

Jos analyytikko pelaisi räikeästi ja epärehellisesti omaan tai työantajansa pussiin, hänen imagonsa (ja ehkä vapautensakin) olisi mennyttä. Viime aikoina onkin taas nostettu esille ns. kiinanmuurin merkitys. Kiinanmuuriksi kutsutaan toimintatapoja ja mekanismeja, joilla esimerkiksi pankkiiriliikkeiden eri osastot pidetään erillään toisistaan jotta niiden eturistiriidat eivät pääse vaikuttamaan toimintaan - kun Corporate Finance -osasto valmistelee jonkin yhtiön osakeantia, sijoitusanalyysiosaston tulisi silti kyetä tekemään riippumattomat analyysit tuosta kyseisestä osakkeesta.

Kiinanmuuri edustaa rakenteellista, organisatorista pyrkimystä hallita tiettyjä moraalisia ja eettisiä kysymyksiä. Jokainen analyytikko joutuu lisäksi omalla kohdallaan pohtimaan ovatko esimerkiksi hänen suosituksensa ja niiden perusteet sellaiset, että hän itsekin aidosti uskoo siihen mitä hän aikoo asiakkailleen sanoa. Nuoremmille analyytikoille onkin annettu ohjenuoraksi, ikään kuin mittatikuksi, kysymys jonka voivat esittää itselleen: "Antaisinko isoäitini toimia omilla rahoillaan tämän suositukseni mukaisesti?"

 

Ristiriitoja

Perinteisesti analyytikon positio on ollut ns. entry-ammatti rahoitusalalle tultaessa. Tästä seuraa, että iso osa analyytikoista on melko nuoria, ja siis suhteellisen kokemattomia. Analyytikon kokeneisuus on kuitenkin yksi tärkeä tekijä onnistuneen analyysin ja suositusten luomisessa.

Analyysit ja ennusteet ovat asiakkaille tarjottavia palveluja ja viime kädessä analyyseillä pyritään myös saamaan aikaan osakekauppoja, herättämään asiakkaat. Analyytikkojen työnantajan yksi tulonlähde kun on juuri osakekaupankäynnistä saatavat välityspalkkiot.

Kun asiakkaat tietävät nämä asiat, miksi analyyseja sitten halutaan ja analyytikkojen vinkkejä kuunnellaan? Kun lisäksi analyysit ja ennusteet ovat kuitenkin osin oletuksiin perustuvia ja siis usein epävarmoja.

Selitys on melko yksinkertainen: analyysejä tarvitaan ja halutaan saada, koska ne tuovat esiin yhden mielipiteen ja siten herättävät ajatuksia ja antavat lisämateriaalia asiakkaan omiin pohdintoihin. Pankin tai pankkiiriliikkeen antama analyysit tai suositukset ovat yksi tiedonlähde muiden joukossa.

Jaakko Anttila
Kirjoittaja toimii Information Managerina ylimmän johdon suorahakuyrityksessä

Case : Sama yksittäinen asia vaikuttaa monilla toimialoilla (Sabah Samaletdin)

Kämmentietokone

 
* Vaikuttaa paperin kysynnän kasvunopeuteen ( paperiteollisuuden analyytikko)
* Vaikuttaa kännyköiden kysyntään (telecom analyytikko)
* Vaikuttaa kirjojen kysyntään (media analyytikko)
* Vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen ( kauppa- ja elintarvikeanalyytikko)
 
Esimerkiksi kämmentietokone vaikuttaa monen yksittäisen analyytikon sektoriin. Siksi seuranta ei ole systemaattista.
- Luen kun löydän jotain kivaa, sattumalta.
- Joskus menen kirjastoon norkoilemaan ja lukemaan lehtiä.
- Vaikutus on epämääräinen, tietolähteet epäsystemaattisia ja usein analyytikko ei edes pidä teknologiasta, mikä vaikuttaa tiedonhankintatapoihin.

Lisäksi mielikuvien vaikutus: kuinka paljon pohjoismaiden kännykkä-dominanssi vääristää kuvaa kämmentietokoneiden ja niiden hybridien suosion kehityksestä USA:ssa?

---

Artikkeli on alunperin julkaistu Tietopalvelu -lehden numerossa 2/2002, s.7-11. Uudelleenjulkaistu Jaakko Anttilan kotisivuilla (http://koti.welho.com/janttil4/Index.html) 5.10.2003.