Asiasanat: informaatikot, tietoammattilaiset, ammattikuva, ammattikuvat, työnkuva, työnkuvat, rooli, työtehtävät, asiantuntijat, neuvonantajat

Tietotyöläisestä tietokonsultiksi - tietoammattilaisten muuttuva kuva

Tämän päivän organisaatioissa taloudelliset arvot ovat korostuneet. Tietoammattilainen ei voi jättää sitä huomioimatta: pystyäkseen toimimaan tehokkaasti ja ennen kaikkea turvatakseen oman ammattitaitonsa kehitys, tietoammattilaisen on otettava avainresurssin asema. Seuraavassa on tarkasteltu muutamia työnkuvan muutoksia.

 

 

Tekemisestä neuvomiseen

 

Jo 1990-luvun alussa oli näköpiirissä tietoammattilaisen roolin muutos työn - esimerkiksi tiedonhakujen - suorittajasta neuvojaksi, opastajaksi ja asiantuntijaksi. Tämä ei ole tarkoittanut sitä, että kirjastotyyppiset tehtävät olisivat poistuneet. Edelleen tarvitaan muun muassa indeksointia, lehtikierroista huolehtimista ja ad hoc -tiedontarpeiden täyttämistä. Näitä tehtäviä on kuitenkin pyritty automatisoimaan ja helpottamaan. Samanaikaisesti tehtäväkenttä on laajentunut tiedonhallintajärjestelmien ja työkalujen suunnittelemiseen, käyttöönottoon ja ylläpitoon. Jo pelkästään tiedon tarjonnan lisääntyminen ja monipuolistuminen on tuonut tietoammattilaiselle entistä selkeämmän roolin tiedon ostotoimintojen ja tiedon infrastruktuurin asiantuntijana.

 

 

On etsittävä kumppaneita

Suurinta osaa organisaatioiden toiminnasta mitataan ja arvioidaan rahalla, joten on selvää, että tietoammattilaisella on oltava sellaista erityisammattitaitoa ja -osaamista, jolle on kysyntää. Tämän lisäksi tuo osaaminen on vielä osattava myydä. Tilanne on selkeä silloin, kun tietoammattilaisen organisaation tuote koostuu juuri tuosta osaamisesta eri muodoissaan (esimerkiksi tietopalveluyksiköt). Jos tietoammattilaiset ovat sen sijaan hajautettuna, jalkautettuna yksiköihin tai organisaatio on kovin pieni, tilanne saattaa olla toinen.

Tällöin on ehkä syytä opportunistisesti kaivaa esille koko yrityksen budjetti ja katsoa missä toiminnan painopiste on. Johtaja, joka on saanut taisteltua tai ansaittua itselleen ison budjetin, osaa todennäköisesti myös arvostaa oman ja johtamansa organisaation osan työtä helpottavia palveluja tai niillä saattaa olla jopa statusarvoa. Ainakin noissa organisaation osissa tapahtuu paljon ja tilaisuuksia, siis markkinoita, voi avautua tietoammattilaisellekin. Tietoammattilaisen kannattaa siis luoda suhteita, pyrkiä mukaan projekteihin tai jopa töihin suoraan noihin organisaation osiin!

 

 

Yhteistyö tietohallinnon kanssa

Organisaatioiden tietohallintoyksiköt ovat hieman samankaltaisessa asemassa kuin tietoammattilaiset: oma ydinosaaminen on loppujen lopuksi melko spesifistä mutta sitä tarvitsevat - ja luulevat ymmärtävänsä - kuitenkin myös kaikki muutkin organisaation jäsenet. Tietoammattilaisten ja tietohallinnon tiet kohtaavat tyypillisesti silloin, kun tietoammattilaisten työkalut (mukaanlukien Intranet yms.) vaativat joitain koko organisaatiota koskevia järjestelyjä. Muutoin tietohallinto antaa tietoammattilaisten toimia melko rauhassa ("kunhan eivät sotke muita systeemejä") ja vice versa ("antakaa meille vain ne 20 GB verkkolevystä ja administraattorioikeudet tietopalvelun koneisiin, me hoidamme loput").

Näin ei välttämättä tarvitse olla. Tänä päivänä suuret hankkeet kohdistuvat esimerkiksi CRM-järjestelmiin. Siinä ovat tyypillisesti osapuolina tietohallinto ja myynti/markkinointi. Tietohallinto edustaa teknistä tietämystä ja myynti/markkinointi tiedon tarvetta. Kummallakaan osapuolella ei ole kuitenkaan välttämättä niin hyvää tietosisällön hallinnan osaamista kuin tietoammattilaisilla.

Tuntuisi luonnolliselta että tietoammattilainen hakeutuisi töihin suoraan tietohallintoon, mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista: mikäli tietohallinto on rekrytoimassa henkilöä vaikkapa tuohon mainittuun CRM-hankkeeseen, henkilöltä vaaditaan yleensä sekä IT-osaamista että tietosisältöosaamista - siis halutaan molempia samalla. Tietoammattilaisella ei ole yleensä riittävästi IT-osaamista, jolloin pääsääntöisesti päädytään IT-osaajaan, jolla on edes jonkinlainen näkemys tietosisällöstä.

Tietoammattilaisen vaihtoehdoksi jää siis osallistua projekteihin muuten, tietohallinnon ulkopuolisena asiantuntijana, joten tietoammattilaisen kannattaa luoda suhteita tietohallintoon - muuallekin kuin mikrotukeen. Lisäksi on syytä seurata uusia, käynnistyviä projekteja sekä tietohallinnon rekrytointia: Kun organisaation tietohallinto seuraavan kerran etsii henkilöä, jolla on sekä IT- että tietosisällön osaamista, voi yrittää lähestyä tietohallintoa "Voitte halutessanne keskittyä IT-osaajan etsimiseen, tietosisällön osaamista saatte jo talon sisältä."

 

 

Yhteistyö myynnin ja markkinoinnin kanssa

Markkinoinnin ja tietoammattilaisten ongelmakenttä on yllättävän samankaltainen. Selvittämällä itselleen muutamia markkinoinnin perusasioita ja -termejä (luokitus vs. segmentointi, yhtiö - toimipaikka ja niin edelleen), tietoammattilainen löytää melko nopeasti saman kielen markkinoinnin kanssa. Erona taas on se, että markkinointiyksiköt, paitsi keräävät ja jalostavat tietoa, tekevät paljon pidemmälle meneviä analyysejä ja johtopäätöksiä kuin perinteiset tietopalvelut.

Tiedontarpeiden suhteen myynti on markkinoinnin kanssa samantyyppinen. Suurin ero on kuitenkin siinä, että kaikista organisaation osista juuri myynnille tulee huomattava määrä epävirallista ja suullista tietoa organisaation ulkopuolelta. CRM- ja KM-hankkeet (termin "konsulttimerkityksessä") keskittyvät usein juuri myynnin ja markkinoinnin ympärille.

Tutustumalla sekä myynnin että markkinoinnin toimintaan ja kartoittamalla näiden tiedontarpeita ja -lähteitä tietoammattilainen voi varmasti tuoda eri hankkeisiin sellaisia synergiaetuja, jotka muutoin jäisivät saavuttamatta. Ideaalitapauksessa tietoammattilainen pääsee mukaan kaikkiin IT-projekteihin, joissa on myynti tai markkinointi mukana: tietoammattilaisen osaaminenhan sijoittuu mukavasti myynnin/markkinoinnin ja tietohallinnon välimaastoon.

 

 

Uudelle alalle ?

Uusmedian ja sittemmin ns. uuden talouden hulluina vuosina saattoi nähdä rekrytointi-ilmoituksia, joissa etsittiin esimerkiksi konseptisuunnittelijoita, joiden työnkuvaus ja varsinkin osaamisvaatimukset vastasivat melko tarkasti informaatikkoa. Monikaan informaatikko ei kuitenkaan ole tietääkseni alalle siirtynyt. Syy lienee ollut sama kuin aiemmin tietohallinnon yhteydessä mainittu: etsittiin samanaikaisesti sekä IT- että tietosisältöosaamista. Mikään muu ei mielestäni selitä sitä, että kyseisiin tehtäviin palkattiin esimerkiksi graafikoita (heitä mitenkään väheksymättä)!

Nyt, pahimman hypen laannuttua, voi vain toivoa, että ainakin suuremmissa ja perinteisempää IT-alaa edustavissa yhtiöissä alkaisi olla tilaa myös varsinaisille tietoammattilaisille. Tietoammattilaisten panos tuote-, konsepti- ja palvelusuunnittelussa sekä itse tuotteiden toteutusprosessissa nostaisi varmasti tuotteiden laatua. Tietoammattilaisten nykyinen palkkatasokaan tuskin on rekrytoinnin este.

Tietoammattilaisten onkin nykyistä oleellisesti terävämmin tuotava esiin omaa osaamistaan. Ammattikuntaa leimaa edelleen turha vaatimattomuus ja nöyryys.

 

Jaakko Anttila

Kirjoittaja toimii information managerina headhunting -yrityksessä

 

 

 

Ympäristö muovaa tuttuja asioita

Jaakko Anttila

 

 

Kadotettu KM

 

Knowledge management -termi oli Suomessa tietoammattilaisten käytössä jo 1980-luvulla. Erilaiset konsultit hoksasivat sen vajaat kymmenen vuotta myöhemmin. Seurauksena oli, että termillä, kuten niin monella muullakin periaatteessa hyvällä käsitteellä, rahastettiin surutta: luotiin erilaisia "uusia" tapoja hoitaa ja kehittää tietämyksenhallintaa. Valitettavasti samalla pääsi unohtumaan ketju: data-informaatio-tieto-tietämys-viisaus. Pyrittiin hyppäämään suoraan tietämyksenhallintaan, vaikka organisaatio ei ollut vielä riittävän kypsä eikä pystynyt vielä hallitsemaan kunnolla edes tietoa! KM on tänä päivänä termi, jota on syytä käyttää todella varoen.

 

 

Hyvä-paha Internet

 

Internetin ja World Wide Webin myötä saimme monia mainioita työkaluja käyttöömme. Toisaalta aivan liian usein sai kuulla kommentteja tyyliin "Minä saan Internetistä kaiken tarvitsemani tiedon !" Seuraavaksi alettiinkin puhua infoähkystä, ja metatieto on taas noussut mielenkiinnon kohteeksi. Näköpiirissä häämöttää jo päivä, jolloin yleiseen tietoisuuteen nousevat myös kaupalliset tietopankit ja ympyrä sulkeutuu.

 

---

 Artikkeli on alunperin julkaistu Tietopalvelu -lehden numerossa 5/2001, s.15-16. Uudelleenjulkaistu Jaakko Anttilan kotisivuilla
( http://koti.welho.com/janttil4/Index.html) 5.10.2003.