kiinanruusu

Kiinanruusu kuuluu ensimmäisiin kasveihini, se on elänyt kanssani nyt 3 ja puoli vuotta, eikä elo ole ollut aina helppoa. Sen koko on vieläkin sangen pieni ja hajannainen, ensin tappelimme punkkien kanssa parisen vuotta ennenkuin tämän vuoden puolella supermyrkytysrupeamani teki niistä lopulta selvää, jota ennen kissa tipautti raukan kasvin painavine lasiruukkuineen päivineen niin että useampi oksa katkesi kesken kasvukauden. Useampi pistokas on kasvista otettu, mutta punkkien takia yksikään niistä ei selvinnyt hengissä. Tämän vuoden kukat ovat kovin myöhässä, johtuneekohan uudelleenistutuksesta jonka tein aika myöhään keväällä ja juurien siistimisestäni. Ei pidä myöskään unohtaa että se pääsi jokseenkin kuivahtamaan pariin otteeseen. Silti se rikastuttaa taas kerran elämääni valtavilla keltaisilla kukilla joissa on punertava keskus

hoito:
Kukka on aika vesijuoppo, ei välitä hirveästi satunnaisesta liiallisesta kuivahtamisesta mutta ne vaikuttavat tuntuvasti kukkimiseen. Kukintakautena älä missään tapauksessa anna kuivahtaa tai voit heittä hyvästit koreille kukille. Kukat pysyvät aukinaisina jokusen päivän. Kasvukauden jälkeen voidaan pitkät uudet nuoret varret lyhentää tai napsia kokonaan pois, kukka puskee seuraavana keväänä lisää varsia ulos. Näin saadaan kukasta tuuheampi ja pienempi. Jos tuoreita oksia ei karsita, kukka kasvaa hyvinkin isoksi, mutta harvaksi ja tekee isompia lehtiä. Lehtiä voidaan halutessa nyppiä irti (älä kuitenkaan nypi ikinä kaikkia kerralla), kukka kasvattaa uusia ja pienempiä lehtiä tilalle. Punkit rakastavat kiinanruusua.

traakkipuu

Palmumainen traakkipuuni, jota lohikäärmeen kieleksi nimitettiin, on toinen vanhimmista kasveistani. Se oli tullessaan kiinanruusun kanssa noin 30 senttinen, nyt sen koko on lähes metri. Olemme viettäneet traakkipuun kanssa aika hiljaiseloa.

hoito:
Toisin kuin usein luullaan, traakkipuut pitävät tasakosteasta eikä niitä saisi päästää kuivumaan, puhumattakaan että kastelisi niukasti niinkuin palmuja konsanaan. Ne alkavat heti kiukutella kuivasta ruskistamalla lehtien reunat punertaviksi. Traakkini onkin aika punareunainen, olen hieman hajamielinen pitämään sitä riittävässä vedessä :/ Kasvi tykkää myös suihkuttelusta ja sen voi viedä ihan vaikka suihkuun piristymään. "oksia" voi halutessaan pätkiä ja juurruttaa pistokkaat, ne ovat helppoja uudelleenistuttaa. Katkaistusta tyngästä traakkipuu versoo uusia latvoja

appelsiini

Appelssiinini on ensimmäisistä sitruskasviyritelmistäni ainoa henkiin jäänyt. En itseasiassa ole edes varma mikä se on, kasvi kylvettiin samalla kymmenien muiden sitrushedelmien siementen kanssa. Ainoa varma on tässä vaiheessa että se ei ole sitruuna.
Appelsiini on nyt noin 3 vuotta vanha, ja se on edelleen kamalan pieni ja kitukasvuinen. Meitä ovat piinanneet niin punkit kuin kylmä ja kuivuuskin. Raukka pääsi viime intiaanikesänä kuivahtamaan pahasti, jota ennen punkit 2 kertaa melkein saivat voiton siitä, mutta urhea pikkuisemme jäi kuin jäikin henkiin ja on tällä hetkellä erittäin elinvoimainen. Hän on lyhyt ja pienilehtinen, mutta oksia ja lehtiä on ilmestynyt tänä kesänä valtavat määrät ja viimeisimmät lehdet ovat palkinneet jopa isolla koolla. Meillä on suuret toiveet tästä taistelijasta, hänestä ehkä aletaan muotoilla bonsaita tulevaisuudessa.

hoito:
Sitrukset eivät pidä yhtään ongelmista. Saadessaan kylmää, kuivaa tai mitä tahansa muuta mikä vahingoittaa niiden lehtiä, ne tipauttavat muitta mutkitta ne _kaikki_. Kasvi kasvattaa mieluumin kokonaan uudet lehdet kuin yrittää korjailla ja selvitä hengissä vahingoittuneilla. Jos sitruksesi tiputtaa lehdet, älä erehdy heittämään sitä pois kuolleena; voi viedä useankin viikon, vahingosta riippuen, ennenkuin se lähtee taas kasvamaan. Näet että kasvi on hengissä niin kauan kun rungossa on vihreää. Herkkyydestään huolimatta nämä ovat sitkeitä sissejä. Punkit sekoavat päivissään näistä.

appelsiinimandariinit

Uusin kylvöyritykseni sitruksia, kylvetty lopputalvesta. Korea kolmikko joka lähti itämään neljän siemenen satsista, ikävä kyllä tein taas sen idiootin virheen että jätin merkkaamatta "kyllä mä muistan"-periaatteella missä ruukussa oli mitäkin. Nämä ovat joko appelsiinejä, mandariinejä tai klementiinejä. Pieni mahdollisuus greippiin on myös, mutta mielestäni se satsi tuhoutui. Niin, useasta kylvöstä kaikki paitsi tämä tuhoutui, mullassa alkoi mönkiä kasapäin matoja jotka tekivät siemenistä selvää, mullat myös haisivat tosi pahalle. Minulla ei ole tietoa mistä johtuu, tosin epäilen että käyttämäni aika vanha multa oli saanut asukkeja sen oleillessa kylppärin nurkassa turhan kauan. Ajattelin säilyttää kolmikon vastaisuudessakin yhdessä ruukussa.

hoito:
Näitä koskee samat säännöt kuin edellisä sitruksiakin.

viinirypäle

Viinirypäle on uusin lellikkini, laitoin ihan huvin vuoksi syömistäni rypäleistä 4 siementä purnukkaan. Muistaakseni vihreitä rypäleitä. Yllätyksekseni yksi niistä rupesi itämään muutamassa viikossa, 23. kesäkuuta, ja onkin kasvanut mahtavasti. Koko on 6.9.04 tarkalleen 23cm. Ihanat kauniit koivunlehtimäiset punasyiset lehdet ja punainen varsi.

hoito:
..tarvitsevat aika paljon valoa ja vettä? Niin ja tukia, sehän on köynnös.

avokadot

Avokadot ovat jokaisen peukalo-keskellä-kämmentä kasvattajien ihannekasveja. Minulla kasvaa nyt 2, melkein samaan aikaan (n. 3v sitten istutettu, pari kk erotuksella?) kasvamaan pistettyä avokadoa. Ne kasvaa porskuttavat kaikissa olosuhteissa, tosin näidenkään elo ei ole ollut helppoa. Punkit jättivät rouvat rauhaan, mutta he saivat kokea myös oman osansa viimevuoden intiaanikesästä. ..Nuorempi sai myös tuta miltä tuntuu tulla kissan toimesta syödyksi sentin korkuiseksi nysäksi *sigh*. Parina kuivahtamiskertana molempien lehdet kuolivat pystyyn, mutta he jatkoivat nopeasti kasvamista. Jälkimmäinen, vähemmän pätkitty rouvani on kasvanut kivasti mutkalle kun olen käännellyt sitä auringossa. Yritin vähän voimistaa tuota mutkaa ja sidoin tukinarun siihen, joka vetää latvaa himpun verran enemmän kaarelle. Tästä ei kuitenkaan yllättävää kyllä pidetty yhtään ja kasvi pysäytti kokonaan kasvamasta juuri kuivahtamisesta selvinneet uudet versonsa ja jopa kuoletti jokusen lehteä. Vähän myöhemmin se rupesi kuitenkin taas kasvattamaan uutta latvaa ja yllätyksekseni haaroi vähän alempaa, sekä (!) lähti kasvattamaan mullan alta uutta vartta. Ikävä kyllä mullanvaihdossa katkoin kukilta pääjuuret rauhoittaakseni niiden pituuskasvua, josta kukat saivatkin aivan käsittämättömät slaagit ja lopettivat kasvamisen pitkäksi aikaa kuolettaen lähestulkoon kaikki lehdet. Terveempi vanhempi ja vähemmän kovia kokeneempi avokadoni tokeni tästä jonkun ajan kuluttua ja jatkoi kasvamista, nuorempi taas on ollut kuukausia kitukasvuisena enkä ole vieläkään varma jaksaako se tästä enää selvitä :/

hoito:
Koska avokadojen lehdet tuppaavat kasvaa valtaviksi, ne haihduttavat paljon vettä: kastele aika usein. Ne eivät ärry pienestä kuivahtamisesta ja huomaat kuivahtamisen äkkiä lopsottavista lehdistä. Paha kuivuminen kuitenkin aiheuttaa lehtien käpristymisen ja kuolemisen, mutta kasvit pukkaavat kyllä uusia tilalle kunhan varsi on säilynyt hengissä. Innostuessaan kasvamaan ne saattavat lisätä pituutta jopa 2cm päivässä (!), nuorina niitä suositellaankin pätkimään aika usein että ne haaroittuisivat ja varresta tulisi tukevampi. Ikävä kyllä omat yksilöni eivät koskaan olleet kovin innostuneita haaromaan enempää kuin yhden oksan kerrallaan, joten pätkiminen johti lähinnä vain kasaan mutkia rungossa ja molemmilla vain yhteen lähestulkoon yhtä vimmalla kasvavaan oksaan. Punkit eivät välitä näistä kasveista ja ne selviävät helpolla niin kuivaamisesta kuin leikkailusta ja kylmästäkin, mutta niiden heikko kohta on juuret, kohtele niitä varoen äläkä leiko niitä.

orkidea, phalaenopsis Leda
primääri hybridi lajikkeista stuartiana x amabilis

Pelastin orkideani, phalaenopsiksen, vuonna 2002 joulukuussa kukkakaupan jämälaatikosta. Se oli jo kukkinut, yksi lehti haljennut puoleenväliin ja kukkavarsi katkaistu ihan tyvestä. Lueskelin jotain orkidean hoidosta ja toivoin sen selviävän hengissä hoivassani. Kukka oli pitkään täysin koomassa ja aprikoin sen kuolevan, mutta sitten se rupesi monen kuukauden jälkeen puskemaan maan päällisistä osistaan uutta ilmajuurta ja uuden uutukaista lehteä. Saatuaan ensimmäisen lehden valmiiksi se kuoletti yhden vanhan ja lähti puskemaan taas uutta lehteä. Luin lisää orkideoista ja rupesin sumuttelemaan ja pitämään kukkien kastelukannuja sen alla lisätäkseni kosteutta. Ilmeisesti kukka oli oikein tyytyväinen hoitooni ja vetoisiin vanhoihin ikkunanpuitteisiini sekä vastapäisen talon noin parin metrin päässä olevasta seinästä heijastuvasta voimakkaasta valosta jota riittää pitkin päivää, nimittäin alkutalvesta 2003 se rupesi riemukseni kehittämään kukkavartta. Tämä kasvatti 4 nuppua jotka puhkesivat loistavan valkoisiksi kukiksi 8.2.2004. Kukinnan jälkeen katkaisin varren neljännen silmun jälkeen ja kiskoin jo jokasuuntaan ilmajuuria työntäneen kasvin ulos vanhasta ruukustaan ja heitin mullat menemään. Katkoin myös järkyttävän kasan juuria ja poistin kuolleen näköisiä, pelkäsin että kukka siitä kiukustuisi, mutta vähän tämän jälkeen se alkoi työntämään uutta kukkavartta ja vanha varsi lähti haaromaan. Tänään 6.9. vanhan kukkavarren haara on saanut 4 nuppua aikaiseksi ja ensimmäiset rupesivat aukeamaan. Uusi kukkavarsi on vielä pituuskasvuvaiheessa.

hoito:
Phalaenopsikset ovat yllättävän helppoja huonekasveja. Ne saavat vähän kuivahtaakin joskus ja onkin parempi ettei multa ole aivan jatkuvasti litimärkää. Mullan pitäisi olla ilmavaa, valmista orkideamultaa tai rakennettu kaarnanpaloista, sammalesta jne, älä käytä tavallista kukkamultaa sillä se tukehduttaa kasvin. Jos kasvi yrittää "kiivetä ulos ruukustaan" kasvattamalla juuria joka suuntaan, sillä on ns. huono happi. Juurien tulisi olla myös terveen vihreitä, joskin muuttuvat kuivassa ilmassa valkoisiksi. Orkidea tykkää kosteasta ympäristöstä, tuulenvireestä ja sumuttelusta, älä kuitenkaan sumuta sitä illalla ettei lehtien tyveen jää vettä hautumaan joka mädättää kasvukohdat. Kukka on terve kun sillä on isoja vihreitä lehtiä vähintään 3-4 kappaletta. Voit katkoa kukkavarret kukinnan jälkeen 4:n silmun yltä houkutellen sitä kukkimaan uudestaan, mutta Älä anna sen kukkia liikaa sillä se voi pitemmän päälle tappaa kasvin. Katkaistusta kukkavarresta voi myöskin poikia "keiko", eli vauva, anna tällaisen kasvaa ja voit saada siitä uuden orkidean kunhan se on tarpeeksi iso. Vältä kalkkia vedessä, eli anna vain seisoneen veden "pintavedet" orkidealle, lannoitteiden kanssa ole hyvin varovainen sillä orkidean tarpeet eivät ole samat kuin normaaleilla huonekasveilla, itse lannoittelen sitä erittäin harvoin etten tappaisi sitä.

kahvipensas

Kahvipensas tuli pelastettua samalla aikaan orkidean kanssa, tosin sen elo oli paljon enemmän vaakalaudalla kuin orkidean. Alunperin siinä oli 4 tai 5 kasvuvartta, mutta yksitellen ne kuolivat pois, en tiedä mikä oli vikana mutta syyllistän multaa ja aikaisempaa hoitoa. Multa oli omituisen sammalemaista/turvemaista ja painunut ihan kasaan eikä se meinannut pitää kosteutta, syydinkin siis ruukun täyteen ihan puhdasta perus mustaamultaa, mikä pelstai kuin pelastikin viimeisen varren hengen. Kahvipensas oli kauan kitukasvuinen, aivan pysähdyksissä ja hoivasin sitä suruissani ollen aika varma että pian viimeinenkin varsi kuolee. Lopulta se kuitenkin kasvatti varovasti pari uutta lehteä ja tiputti alempia. Tätä jatkui ja tahti vähän kiihtyi ja se rupesi näyttämään orkidean ensimmäisen kukinnan aikaan erittäin hyvinvoivalta. Keväisen 2004 mullanvaihdonyhteydessä päätin vaihtaa myös kahvipensaan mullat, vaikka se onkin hyvin herkkä ympäristönmuutoksille ja kuulemma pudottaa kostona heti lehtensä. Pensas itseasiassa riemastui mullanvaihdosta ja ponkaisi menneen kevään ja kesän aikana kiitokseksi minulle useita haaroja ja isoja kauniin syvän vihreitä lehtiä ja varsi paksuuntui voimakkaaksi rungoksi :)

hoito:
Kahvipensas ei pidä kuivasta, pidä multa aina kosteana. Kastele sitä heti reilusti jos lehdet nuokkuvat. Se ei pidä myöskään siirtelystä, paikanvaihdoista eikä kääntelyistä. Anna sen kasvaa rauhassa yhdessä paikkaa, ehkä aavistuksen kääntäen joskus. Se ei varsinkaan pidä kalkista, eli anna vain seisotetun kasteluveden pinnat sille. Tuore uusi multa on ilmeisesti hyvin paljon sen mieleen.

passion

Innostuin alkuvuodesta 2004 kokeilemaan passion hedelmän kasvatusta, ensimmäinen eräni ei kuitenkaan lähtenyt itämään. Seuraava erä rupesi muutaman viikon kuluttua istutuksesta, tarkalleen 23.6 puskemaan ensimmäistä taimea. Tämä kasvoi kauan uljaassa yksinäisyydessään, kunnes 26.7 puski toinen taimi esille. Nyt parisen viikkoa sitten, eli elokuun lopulla tuli kolmaskin pieni vihreä kärki esiin. Siemeniä on kyllä yhteensä 16, mutta epäilen ettei niitä enää lähde kasvamaan. Odottelen innolla (ja huolestuneena mihin nämä veijarit sijoitan) niiden aikuistumista, jos kaikki menee hyvin, pitäisi hedelmiä ilmestyä jo vuoden kuluttua.

hoito:
Pitää kosteasta ja aika valoisesta, ei suoraa aurinkoa kuitenkaan. Köynnöskasvi, tarvitsisi vähän tukea. Kukat puhkeavat suhteessa hyvin nopeasti istuttamisesta ja ne pitää pölyttää _heti_, sillä ne kuolevat päivässä. Tästä pitäisi sitten kasvaa maukas hedelmä, joka on kyps sitten kun se itsestään irtoaa.