Mattopython

Tieteellinen nimi: Morelia Spilota
Englanninkielinen nimi: Carpet Python

Omat käärmeeni: Ollut yksi naaras ja uros, syntyneet 05/04. Tällä hetkellä en omista pythoneita.

Mattopython luonnossa

Englannin kielinen nimitys Carpet Python käsittää useita Morelia Spilota suvun alalajeja, joista Jungle Carpet Python (eli viidakkomattopython) on typistetty suomenkielessä mattopythoniksi. Mattopython esiintyy luonnossa Australian osavaltion Queenslandin koillisosassa. Mattopythoneilla on pienin maantieteellinen esiintymisalue kaikista morelia spilota suvun pythoneista.
Mattopython viihtyy suurimmaksi osaksi puussa, mistä se iskee saaliinsa kimppuun.

Koko: Aikuiset yksilöt kasvavat vankeudessa 170-200 cm pitkäksi ja 2,5-3 kiloa painaviksi.

Ulkonäkö: Mattopython on keskikokoinen hoikka python, jolla on hoikka kaula ja suuri pää. Käärmeen suupielissä on pieniä kuoppia joiden vuoksi käärme vaikuttaa irvistävän viekkaasti. Aikuisen käärmeelle tunnusomaista on mustakeltainen väritys. Kuviot voivat vaihdella huomattavasti yksilöstä riippuen. Nuori käärme on musta/kermanvärinen ja keltainen väritys kehittyy jokaisen nahanluonnin yhteydessä kahteen ikävuoteen mennessä.

Mattopythonin terraario

Terraario: Aikuinen viidakkomattopython tarvitseen ison, korkean, vähintäänkin 200 litran terraarion. Terraarion sisustuksessa on tärkeää tarjota käärmelle kiipeilymahdollisuuksia luonnon oksien tai vastaavien vaakatasossa olevien tankojen avulla. Aikuinen käärme on painava ja voimakas, joten oksat tms. on kiinnitettävä huolellisesi. Viidakkomattopythonille on tarjottava lämmittelyalue ja piilopaikkoja varsinkin terraarion yläosassa, missä käärme viettää suuren osan päivästään kerällä oksan päällä.

Lämpötila: Päivällä vähintäänkin 24 astetta, joskin lämmittelypaikoilla lämpötila voi lähennellä 40 astetta. Näin ollen käärme voi valita haluamastaan lämpötilasta, mikä on elintärkeää etenkin ruuansulatuksen kannalta. Yölämpötila voi laskea reiluun 20 asteeseen.
Lämpöä voidaan tuottaa lämpölampuilla (normaali spottivalo), lämpömatoilla tai keraamisilla lämmittimillä. Lämpölamput ovat tarkoitukseen parhaat, sillä niillä lämpö saadaan helposti terraarion yläosaan. On kuitenkin huolehdittava, että käärme ei pääse kosketuksiin lämpöelementin kanssa ja polttaa itseään.

Kosteus: 60% - 70% kosteusaste on tarpeellinen, jotta nahanluonnit sujuvat ongelmitta.

Valaistus: Kuten useimmilla käärmeillä, ei ole varmaa tarvitsevatko ne UVB valoa. Omassa terraariossani sitä kuitenkin käytän. 10-12 h valoa on tarpeen ja valot kannattaa säätää toimimaan ajastimella. Valaistus voidaan toteuttaa loisteputkilla ja/tai edellä mainituilla lämpölampuilla.

Pohjamateriaali: Pohjamateriaalina voi kayttää sanomalehteä, lannoittamatonta turvetta, mörttiröpöä tai monia muita vaihtoehtoja. Itse käytän turvetta sen luonnollisuuden ja edullisuuden vuoksi. Käärmeen ulosteet on helppo siivota siitä pois. Koko pohjamateriaalin vaihdan n. kahden kuukauden välein.

Ruokinta

Aikuinen mattopython syö mieluiten aikuisia hiiriä. Hiiret ovat kuitenkin liian pientä ruokaa, joten mattopython kannattaa totuttaa syömään rottia mahdollisimman nuorena. Mikäli rotat eivät muuten kelpaa, kannattaa niitä hajustaa hiirelle hieromalla rottaa hiirellä ennen tarjoilua. Ruokaeläimen koko vastaa käärmeen paksuinta kohtaa, tai on sitä max. 25 % isompi. Ruokailun jälkeen käärme sulattelee ateriaansa useita päiviä terraarion lämpimässä kohdassa. Kun ruoka on sulanut, käärme ulostaa ja lähtee jälleen liikkeelle sulattelupaikastaan.
Ruokaa voidaan jälleen tarfjota pari päivää tämän jälkeen. Poikasia ruokitaan 5-7 päivän välein, kun taas aikuinen käärme voidaan ruokkia reilun viikon välein. Ruokavalioon voidaan tarjota vaihtelua tarjoamalla marsuja, jäniklsenpoikasia tai siipikarjaa. Ruokaeläimet tarjotaan valmiiksi tapettuina koska elävä ruokaeläin voi vahingoittaa kärmettä. Ruokaeläimet on helppo säilyttää pakastimessa, mistä ne sulatetaan ennen tarjoilua. Käärmeen syöttminen suositellaan tehtäväksi erillisessä laatikossa, jotta käärme ei yhdistä terraariossa tapahtuvaa liikettä ruokaan.

Mattopythonille, kuten muillekin terraarioeläimille, tulee tarjota raikasta vettä parin päivän välein.

Käsittely

Poikasena mattopythonit ovat pelokkaita ja saattavat tehdä puolustushyökkäyksiä. Käsittely on parasta suorittaa nahkahanskat kädessä tai käärmekoukuilla, kunnes käärmeet tottuvat käsittelyyn. Kasvaessaan python tottuu ihmiseen, ja siitä tulee lempeä lemmikki, ja käsittely voidaan suorittaa paljain käsin ilman pelkoa käärmeen puremasta. Omat poikaseni tosin eivät ole kertaakaan yrittäneet purra, vaikka olen käsitellyt niitä alusta asti paljain käsin.

Aina kun käärmettä otetaan käteen, täytyy huolehtia siitä, että käärme näkee lähetyvät käden, eikä siten säikähdä kosketusta. Lisäksi täytyy huolehtia, että kädet eivät haise ruokaeläimeltä. Mikäli olet käsitellyt perheen muita lemmikkejä (koira, kissa jne.) kannattaa kädet pestä ennen kuin aloitat mattopythonin käsittelyn.

Kaikki matelijat saattavat teoriassaa kantaa niille itselleen vaaratonta salmonella-bakteeria, mikä saattaa levitä ihmiseen ulosteiden kautta. Tämän takia on tarkeää pestä kädet aina matelijoiden käsittelyn jälkeen.

© 2004 Jari Koski