Tarantulan
vaarallisuus
Tarantuloilla on myrkkyhampaat,
joita ne käyttävät enemmän tai
vähemmän innokkaasti lajista riippuen. Kuitenkin
useimmilla lajeilla myrkyn voimakkuus on verrattavissa
pariin ampiaisen pistoon. Se saattaa aiheuttaa paikallisen
reaktion: mm. kipua, punotusta ja turvotusta. Ota
kuitenkin huomioon että kuten ihmiset reagoivat
eri lailla ampiaisen pistoon, näin saattaa olla
myös tarantulan myrkkyyn. Joillekin se voi aiheuttaa
allergisen reaktion tai jopa anafylaktisen shokin,
joka saattaa olla hengenvaarallinen. Lisäksi
on joitain lajeja, joiden myrkky on voimakkaampaa
ja aiheuttaa hengenvaaran tai ainakin voimakkaan pahoinvointitilan.
Vaikkakin valtaosa tarantuloista
on ihmiselle vaarattomia, et silti halua tulla purruksi.
Nekin mieluummin pakenevat kuin purevat.
Uuden maailman tarantuloiden toinen
puolustusmekanismeista on kyky potkia peräpäästään
ihoa ärsyttäviä karvoja. Näillä
hämähäkeillä on peräpäässään
urtikoivia karvoja, joita ne lennättävät
vihollistaan kohden hieromalla peräpäätä
takajaloillaan. Karvat tarttuvat ihoon ja aiheuttavat
kutinaa ja ärsytystä. Kulkeutuessaan silmiin
tai hengityselimiin, voivat karvat aiheuttaa pahempaakin
haittaa ja tulehduksia. Mikäli saat karvoja ihollesi
tai käsillesi, tai siivoat tarantulan terraariota,
muista pestä ne huolellisesti välittömästi.
Terraario
Tarantula-hämähäkit
eivät tarvitse isoa terraariota. Puussa elävät
lajit tarvitsevat korkeamman terran ja kaivautuvat
lajit tarvitsevat runsaasti pohjamateriaalia kaivautumista
varten. Kuitenkin jokainen tarantula tarvitsee oman
terraarionsa, sillä ne eivät ole sosiaalisia.
Terraarion koko:
Kaivautuville tai maan pinnalla eläville tarantuloille
nyrkkisääntönä voidaan pitää,
että terraario täytyy olla 3 kertaa hämähäkin
pituus jalkoinen ja leveys 2 kertaa hämähäkin
leveys. Vapaa korkeus ei tulisi olla paljon hämähäkin
ulottuvuutta korkeampi. Tarantula on painava, ja jos
se tippuu korkealta, voi se vahingoittua jopa kuolettavasti.
20 – 50 litran akvaario palvelee tarkoitusta
hyvin, lajin koko huomioon ottaen. Liian suuri terraariota
ei ole välttämättä ole parempi,
sillä tarantulat eivät tarvitse kovin suurta
tilaa. Isossa tilassa saalis on vaikeampi löytää.
Akvaario-mallista terraariota käytettäessä
on kiinnitettävä huomiota kannen varmuuteen,
sillä voimakkaat hämähäkit ovat
tunnettuja pakoartisteja.
Pohjamateriaali:
Pohjamateriaalina voidaan käyttää turvetta,
multaa tai turpeen ja vermikuliitin yhdistelmää.
Kaivautumille lajeille on tarpeen hankkia isorakeista
pohjamateriaalia, jotta kaivetut tunnelit eivät
romahda. Kaivautuville lajeille pohjamateriaalia tulee
olla vähintäänkin 10 cm.
Hämähäkille on tarjottava suojainen
piilopaikka, esim. pala korkkia, kukkapurkin puolikas,
tai mikä tahansa tarpeeksi iso suoja minne hämähäkki
mahtuu kokonaan piiloon.
Puussa elävä tarantula
tarvitsee korkean terraarion, jossa sillä on
oksia. Se viihtyy pääasiassa terraarion
yläosassa, jonka oksistoon se usein rakentaa
seittipesänsä. Puissa elävät tarantulat,
samoin kuin kaivautuvat hämähäkit,
eivät ole läheskään yhtä
paljon näytillä, kuin maan pinnalla elävät
lajit.
Valaistus: Tarantulat
eivät tarvitse kirkasta valoa. Välttämättä
niille ei ole tarpeen järjestää valaistusta
ollenkaan. Mikäli valaistuksessa käytetään
hehkulamppua, tulee huolehtia että lämpötila
ei nouse liikaa kuivuttaen hämähäkkiä.
Lämpötila /
ilmankosteus: Tarpeellisesta lämpötilasta
ja ilmankosteudesta on huolehdittava aina. Eri lajit
voivat poiketa lämpö ja kosteus vaatimuksissa
toisistaan huomattavasti. Lajit, jotka eivät
vaadi korkeaa ilmankosteutta, matala juoma-astia riittää
kosteuden tuottajaksi. Ne lajit, jotka tarvitsevat
paljon kosteutta, vaativat päivittäistä
sumuttelua. Tämän lisäksi juoma-astia
kannattaa täyttää reilulla kädellä,
jotta myös pohjamateriaali kastuu, ja tuottaa
kosteutta terraarioon. Korkeimmissa lämpötiloissa
tarpeelliseen kosteuteen on kiinnitettävä
suurta huomiota varsinkin Suomessa, missä talvella
asuntojen ilmankosteus on alhainen. Samaan aikaan
on huolehdittava tarpeellisesta ilmanvaihdosta jotta
pohjamateriaaliin ei ilmesty hometta.
Lämpömattoja tai kaapeleita myydään
eläinkaupoissa. Maassa elävillä hämähäkeillä
matto sijoitetaan terraarion takaseinän ulkopuolelle
ja puussa elävillä terraarion pohjalle.
Lämpömaton ei ole tarkoitus peittää
koko pintaa. Useimmat tarantulat menestyvät 24-30
°C lämpötilassa.
Terraarion huolto:
Normaalisti terraariota ei tarvitse puhdistaa usein.
Mitä kuivempi ilmasto terraariossa on, sitä
harvemmin sitä tarvitsee siivota. Mikä terrassa
ilmenee hometta, sienikasvusto tai punkkeja, täytyy
terraario luonnollisesti puhdistaa välittömästi
ja pohjamateriaali vaihtaa. Ruuan tähteen ja
jätökset on helppo poistaa pitkillä
pinseteillä tai kertakäyttölusikalla.
Ruokinta
Tarantulat syövät pääasiassa
sirkkoja ja muita selkärangattomia, pieniä
liskoja ja hiirenpoikasia. Terraariossa niitä
on helppo ruokkia jauho- ja buffalomadoilla ja isompana
kenttäsrikoilla ja hiirenpinkeillä tai jopa
isommillakin hiirenpoikasilla. Mitä isonmpi laji/yksilö
on kyseessä, sitä isompaa ruokaa sille voi
tarjota. Kuitenkin elävää ravintoa
tarjotessa täytyy ottaa huomioon että iso
ruokaeläin voi vahingoittaa samankokoista tai
pienempää hämähäkkiä.
Muista ruokkia myös ruokaeläimet hyvin,
sillä mitä paremmin ne voivat, sitä
ravitsevampaa ravintoa lemmikkisi saa.
Aikuiset yksilöt syövät
enemmän kerralla ja huomattavasti harvemmin kuin
poikaset. Aikuiset voivat paastota jopa kuukausia,
mikä saattaa olla lajille aivan normaalia, varsinkin
ennen nahanluontia. Ruokinnassa ei tarvitse noudattaa
tiettyä rutiinia, vaan ruokaa voi tarjota vaihtelevin
väliajoin eri määriä. Nopeasti
kasvavia poikasia voi ruokkia pari-kolme kertaa viikossa.
Aivan nuori hämähäkki
ei tarvitse erillistä vesiastiaa, vaan saa nestettä
pohjamateriaalin kosteudesta. Hämähäkin
kasvaessa se tarvitsee matalan astian, mistä
se voi juoda ja huolehtia nestetasapainostaan. Vesiastiasta
haihtuu kosteutta, joka auttaa pitämään
terraarion ilmakosteuden korkeana.
Nahanluonti
Nahanluonti mahdollistaa hämähäkin
kasvun. Tarantula luo pois vanhan exoskeletonin ja
tuottaa tilalle uuden. Nahanluonti on hämähäkille
stressaava koettelemus jonka aikana on varmistettava
terraarion riittävä ilmankosteus. Tarantula
voi lopettaa syömisen jopa useita viikkoja ennen
nahanluontia. Kun nahanluonti alkaa, se luo itselleen
seittipesän, jonka päälle se asettuu
selälleen luomaan nahkaansa. Nahanluontiprosessi
kestää useita tunteja. Kun vanha nahka on
luotu, kestää useita päiviä että
uusi kovettuu. Älä ruoki äläkä
häiritse hämähäkkiä tänä
aikana, sillä se on tänä aikana erittäin
arka ja herkkä vahingoittumaan. Nuoret poikaset
luovat nahkansa useita kertoja vuodessa, kun taas
täysikasvuisilla yksilöillä nahanluontiväli
voi olla yli vuoden.
Regeneraatio
Tarantula-hämähäkit
uudistavat itseään nahanluonnin yhteydessä.
Mikäli hämähäkki menettää
yhden tai useamman raajoistaan, hampaistaan, tai se
potkii takapäänsä karvoista kaljuksi,
kasvavat ne takaisin nahanluonnin yhteydessä.
Myös jalkojen tartuntakarvat uudistuvat. Tämän
vuoksi juuri nahkansa luonut painavakin tarantula
kiipeää nopeasti lasia pitkin, vaikka se
ei aikaisemmin olisi siihen pystynyt moneen kuukauteen.
Tarantulan käsittely
Älä käsittele!
Vaikkakin useimpien tarantulien myrkky ei ole ihmiselle
vaarallista, ei käsittelyä suositella. Tarantula
voi pistää ja se on kivuliasta ja myrkky
saattaa aiheuttaa allerigisia reaktioita. Lisäksi
ison tarantulan myrkkyhampaat ovat isot ja jättävät
varmasti fyysiset jäljet. Tämän lisäksi
tarantulat usein potkivät peräpäästään
karvoja, jotka aiheuttavat kutinaa ja ärsyttävät
ihoa.
Suurin vaara käsittelystä
kohdistuu eläimeen itseensä. Se saattaa
juosta tai hypätä nopeasti, jolloin tiputus
korkealta saattaa vahingoittaa sen peräpäätä
(abdomen) pahimmassa tapauksessa kuolettavasti. Jotkut
tarantulat ovat erittäin nopeita, joten ne saattavat
karata. Mikäli on tarpeen siirtää tarantula
terraariosta, kannattaa se varovasti vangita pakasterasiaan
tai isoon muoviseen limsapulloon, josta pohja on leikattu
irti.
© 2004 Jari Koski
|
