Vanhanen tyrmättiin!
JAN ROSSI 11.3.2009
Pääministeri Matti Vanhanen joutui vetämään eläkeikää koskevan päätäöksen pois ja antoi siten periksi omassa asiassaan. Tämän jälkeen on kysyttävä, että onko Vanhasella enää uskottavuutta toimia pääministerinä?
Vanhanen itse aloitti kiistan tuomalla Rukan hangilla keskimänsä eläkeiän noston hallituksen politiikkariiheen. Vanhasen yksipuolinen päätös nostatti työmarkkinajärjestöt SAK:n, STTK:n ja Akavan vastarintaan ja monissa yhteyksissä aloitettiin puhumaan jopa yleislakosta.
Mediassa Vanhasen periksiantoa on jo käsitelty. Koostin tärkeimmät otsikot tähän. Tämä kertoo kaiken Vanhasen toiminnasta ja kyvyistä pääministeriksi.
http://koti.welho.com/jrossi4/elakekriisi.html
SDP:n on uudistuttava
JAN ROSSI 24.2.2009
SDP:llä on ollut jo kahdeksan kuukautta uusi puoluejohto, mutta tänä aikana SDP:ssä ei ole käynnistetty mitään laajaa uudistustyötä sosialidemokratian uudistamiseksi 2000-luvun maailmaan. Puolue ei ole vieläkään tehnyt tiliä menneisyytensä kanssa, eikä ole vieläkään valmis siitä keskustelemaan.
Olen ollut SDP:n jäsen kesäkuusta 2008 lähtien ja olen ollut ilolla mukana. Olen odottanut kaiken aikaa puheenjohtaja Jutta Urpilaisen aloittavan puolueen uudistamisen siten, että kansalaiset voisivat samastua siihen. Toistaiseksi kansalaiset eivät ole nähneet mitään sellaista SDP:ssä, johon voisi uskoa. Puolueen kannatus on edelleen laskusuunnassa, eikä uutta kasvun suuntaa ole näkyvissä.
Puheenjohtaja Jutta Urpilainen ei ole esitellyt sellaista uudistuspolitiikkaa, jolla äänestäjien enemmistön tukea voitaisiin hakea. SDP.llä alkaa olemaan nyt se kuuluisa tuhannen taalan paikka löytää politiikka, jolla puolue uudistetaan. Menneeseen ei voi enää tukeutua kun kansalaiset eivät siihen enää usko.
Mitä on uudistuva sosialidemokratia? Tähän kaivattaisiin vastausta enemmän kuin koskaan, koska kokoomus edelleen on mukana toteuttamassa politiikkaa, jonka tarkoituksena on kurjistaa lapsiperheiden ja opiskelijoiden asemaa. Hyökkäys lasten päivähoidon nollamaksuluokkaa vastaan oli osoitus, että kokoomus ei ole lapsiperheiden asialla.
Onko SDP:llä vastauksia enää pohjoismaisen hyvinvointivaltion pelastamiselle globaalin talouskriisin keskellä? Millaista politiikkaa SDP tarjoaa suomalaisten työpaikkojen pelastamiseksi? Millaisella politiikalla SDP aikoo turvata maamme alueellisen koskemattomuuden 2050-luvulle saakka? Millaisilla keinoilla SDP aikoo olla taistelemassa ilmastonmuutosta vastaan? Mikä on SDP:n sanoma 2010-luvun nuorisolle?
Entäpä menneisyyden hallinta? Miten SDP suhtautuu 2000-luvulla suomettumisen aikaan? Näkeekö puolue siinä jotakin sellaista, jota pitäisi katua ja pyytää anteeksi? Uudistus lähtee siis itsestään ja omista toimintatavoista. SDP:n jäsenenä odotan puolueeni osoittavan uudistuskykynsä sellaiseksi, että kansalaisten enemmistö voisi jälleen samaistua siihen. Toistaiseksi samaistumista ei ole näköpiirissä.
Mikä ihmeen Bilderberg-ryhmä?
JAN ROSSI 21.2.2009
Kansainvälisessä politiikassa on monia poliittisia ja taloudellisia vaikuttajaryhmiä, mutta yksi ryhmä nousee vaikuttavuudessan ylitse muiden ja se on Bilderberg-ryhmä. Bilderberg-ryhmän tekee kummalliseksi se, että kukaan sen kokouksiin osallistuneista ei ole suostunut kommentoimaan sitä millään tavalla. Kyselyitä ei ole tullut myöskään median edustajien puolelta, vaikka tämän pitäisi olla itsestään selvää.
Mikä Bilderberg-ryhmä oikein on? Bilderberg-ryhmä saa nimensä hotellista, jossa se ensimmäisen kerran kokoontui 1954 Hollannissa. Ryhmän laittoi alulle Hollannin prinssi Bernhard, joka halusi lähentää amerikkalaisia ja eurooppalaisia politiikan, talouden ja median vaikuttajia toisiinsa II maailmansodan jälkeen.
Perustamisestaan saakka ryhmä on kokoontunut eri puolilla Eurooppaa ja USA:ta. Kokouksiin ovat osallistuneet monia merkittäviä huippupoliitikkoja, joiden roolista kokouksissa ei ole saatu mitään vastauksia. Myös monet suomalaiset merkittävät talouden, politiikan, yliopistomaailman ja median edustajat ovat osallistuneet kokouksiin, mutta heidänkään roolista kokouksissa ei ole saatu vastauksia.
Bilderberg-ryhmä kokoontui Suomessa Kalastajatorpalla 1994. Tuolloin Suomesta mukana olivat pääministeri Ahon johdolla lähes kaikki sen ajan merkittävämmät suomalaiset vaikuttajat. Suomen tiedotusvälineet vaikenivat kokouksesta. Vuoden 1994 jälkeen ahkerimmat osallistujat ryhmän kokouksissa ovat olleet entinen pääministeri Paavo Lipponen, entinen presidentti Martti Ahtisaari ja Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila. Ollila on osallistunut lähes kaikkiin kokouksiin 1994 jälkeen. Nykyisen hallituksen ministereistä kokouksiin on osallistunut valtiovarainministeri Jyrki Katainen, joka osallistui Istanbulin tapaamiseen vuonna 2007.
Mikä Bilderberg-ryhmä on? Kysymyksiä ryhmästä on enemmän kuin vastauksia. Se tiedetään, että ryhmä kokoontuu salaisissa paikoissa ja ei tee mitään julkilausumia keskusteluistaan. Ryhmä itse väittää, että se ei päätä mistään, eikä mitään agendaa olisi keskusteluista.
Onko ryhmä siis harmiton keskustelukerho? Tuskin, sillä kokouksiin osallistuvat säännöllisesti monia merkittäviä talouden ja politiikan vaikuttajia. Miksi esimerkiksi ryhmän monivuotinen osallistuja Chase Manhattan pankin omistajiin kuuluva Rockefeller-suvun päämies David Rockefeller vaivautuisi paikalle, jos kokouksissa ei päätettäisi mistään? Miksi merkittävä kansainvälisen politiikan vaikuttaja Henry Kissinger tulisi paikalle jos mistään ei päätettäisi? Miksi monet talouden ja median vaikuttajat tulisivat paikalle jos ei olisi agendaa?
Bilderberg-ryhmästä käydään internetissä monilla sivuilla kiivastakin keskustelua. Monet tutkijat ovat väittäneet, että ryhmä olisi jokin salaseura, jolla olisi agendamaan ajaa maailmanhallitusta. Jos tämä olisi totta, aika huonosti nämä vaikuttajat olisivat ajaneet asiaansa, sillä maailma on parhaillaan yhden pahimman globaalisen talouskriisin kourissa. Olisivatko harmaat vaikuttajat tietoisesti ajaneet maailmantalouden kriisin partaalle ajaakseen jotakin uutta talousjärjestystä globaaleille markkinoille? Jotkut ovat tälläistäkin esittäneet.
Tilanne on se, että ryhmän todellisista aikeista ei ole tietoa. Spekulaatioita on paljon. Spekulaatiot jatkuvat niin kauan kunnes joku ryhmän jäsenistä tai osallistujista kertovat mistä ryhmän toiminnassa on kysymys.
Onnea Martti Ahtisaarelle!
JAN ROSSI 11.10.2008
Koko Suomen kansa mitä luultavammin yhtyy kaikkiin onnitteluihin presidentti Martti Ahtisaaren Nobel-palkinnon vuoksi. Vihdoinkin Ahtisaari sai kaikkein suurimman tunnustuksen työlleen maailman konfliktien ratkaisuissa.
Nobelin rauhanpalkinto nostaa Ahtisaaren Sibeliuksen ja Mannerheimin ja Risto Rytin rinnalle yhtenä suurimmista suomalaisista. Tänään on upeaa taas olla suomalainen.
Vaalirahasotku edelleen selvittämättä
JAN ROSSI 15.6.2008
Keskustan ja kokoomuksen puoluekokoukset ovat ohitse, mutta mitään uutta edelleen vellovaan vaalirahaskandaaliin puoluekokoukset eivät tuoneet. Keskustan ja kokoomuksen johto uusi valtakirjansa hallita myös seuraavat kaksi vuotta, vaikka kysymykset ovat edelleen avoinna vaalirahasotkussa.
Tilanne tällä hetkellä on se, että edelleenkään äänestäjät eivät tiedä keskustan todellista suhdetta KMS:ään, joka ennen vaaleja rahoitti eri puolueiden ehdokkaita yli 400 000 eurolla. Tuesta pääosa meni keskustan ja kokoomuksen ehdokkaille.
Äänestäjillä ei ole kokonaiskuvaa tapahtuneesta. KMS:än johtomiehet ovat vaienneet keskustelusta ja pääministeri Matti Vanhanen ei suostunut puoluekokouksessaan enempää kertomaan asioista kuin, että media yrittäisi nujertaa keskustan ja vaihtaa pääministeriä. Tilanne kuitenkin oli sellainen, että kohu alkoi keskustan sisältä ja huipentui keskustan puoluekokouksessa puoluesihteerivaaliin kun kansanedustaja Kimmo Tiilikainen yltyi haastamaan ahtaalle joutuneen puoluesihteeri Jarmo Korhosen. Korhonen kuitenkin voitti äänestyksen ylivoimaisesti.
Mitä vaalirahaskandaalista tiedetään? Se on tiedossa, että kohuyhdistys KMS perustettiin keskustan puoluetoimistossa ja sen toimintaan osallistui ainakin kaksi keskustan puoluetoimiston virkailijaa. Toinen sai jopa yhdistykseen tilin käyttöoikeuden ja virkailija siirsikin eri ehdokkaiden tukiyhdistysten tileille yli 100 000 euroa. Virkailija siirsi pääministerin tukiyhdistyksen tilille 10 000 euroa. Puoluetoimiston virkailija Lasse Kontiola ottikin vastuun tekemisistään ja väitti toimineensa omiin nimiinsä. Korhonen ja Vanhanen sanoutuivat irti virkailijan toimista. Onko tämä totuus koko kuviosta? Edelleen on avoinna useita kysymyksiä. Yksi on muun muassa Vanhasen suhde KMS:ää rahoittaneen Novo Groupin johtajistoon. Millainen suhde Vanhasella oli muun muassa toimitusjohtaja Tapani Yli-Saunamäkeen ja kehitysjohtaja Arto Merisaloon? Merisalo järjesti ainakin isä Mitron ja Vanhasen välille tapaamisen kesärantaan.
Mikä on sitten elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen toiminta? Pekkarinen ryhtyi taulukauppiaaksi ennen vaaleja ja myi 5000 eurolla tauluja Suomi-Soffa nimiselle yritykselle ja aiemmin myönsi yritykselle yli 800 000 avustuksen. Pekkarinen kiirehtikin toimiensa kanssa oikeuskanslerin puheille ja tämä antoi hänelle puhtaat paperit. Myöhemmin oikeuskansleri Jonkan toimintaa on ihmetelty. Kysymyksiä on herättänyt Pekkarisen taulujen olinpaikka. Syntyneen kohun seurauksena Pekkarinen haki myymänsä taulut takaisin, mutta tauluja ei ole nähty julkisuudessa.
Perjantaina 13.6. Pekkarisen ministeriössä syttyi tulipalo. Koko vaalirahakohu huipentui tulipaloon. Tulipalo tuhosi yhden huoneiston ministeriöstä kokonaan. Palon syttymissyytä ei vielä tiedetä.
Kysymys siis on, että jääkö keskustan Timo Kallin aloittama vaalirahaskandaali selvittämättä? Toistaiseksi poliisi selvittää Rovaniemellä tehtyjä tonttikauppoja. Poliisi selvittää, että onko siellä tehty rikokseen viittaavaa. Johtaako kohu laajoihin poliisin tutkimuksiin mahdollisesta korruptiosta? Sen aika näyttää.
Hillary Clinton luovutti!
JAN ROSSI 8.6.2008
USA:ssa nähtiin se sitten kun Hillary Clinton vihdoinkin heitti pyyhkeen kehään ja luovutti taistelunsa pääsystä demokraattien presidenttiehdokkaaksi marraskuun vaaleihin. Demokraattien ehdokkuuden voitti Barack Obama, jonka kanssa Clinton kävi yli 1,5 vuoden kampanjan.
Hillary Clinton piti eilen tunteikkaan puheen luopumisestaan. Clinton antoi kaiken tukensa Obamalle, joka tarvitsee Clintonia äänestäneiden tuen voittaakseen McCainin marraskuussa.
Millainen Hillary Clinton on henkilönä? Eilinen päätöspuhe paljasti aika paljon. Clinton osoittautui yhden asian ajajaksi kun hän useasti puhui naisten oikeuksien puolesta. Moneen kertaan hän puhui kuinka nainen voi nyt päästä USA:n presidentiksi. Tilanne on kuitenkin sellainen, että Hillary Clinton itse oli ainutlaatuinen nainen USA:n presidentinvaalien historiassa. Toista Clintonia tuskin tulee.
Jos Obama voittaa marraskuussa, hän pyrkii 2012 vaaleissa toiselle kaudelle. Clinton tuskin tuolloin haastaa istuvaa presidenttiä, joten jos Clinton aikoo todella pyrkiä Valkoiseen taloon, seuraava mahdollisuus olisi 2016 vaaleissa. Tuolloin Clinton olisi 69-vuotias.
Tällä hetkellä USA:ssa spekuloidaan Clintonin tulevaisuudella. Asiantuntijat kiistelevät siitä, että ottaako Obama Clintonin varapresidenttiehdokkaakseen. Vastaus on aika helppo. Tuskin ottaa, sillä jos hän ottaisi, hän saisi Hillaryn lisäksi Valkoiseen taloon myös entisen presidentin Bill Clintonin. Tähän Obamalla tuskin on varaa.
Vaalikamppailu seuraavasta USA:n presidentistä on siis toden teolla alkamassa. Amerikkalaiset äänestävät 4.11.2008 seuraajan maata 8 vuotta johtaneelle George W. Bushille. Uudella presidentillä on melkoinen työ selvittävänään. Ensimmäinen suuri haaste on vetää amerikkalaiset joukot Irakista ja päättää Afganistanin konflikti.
Stubbilla vauhti päällä!
JAN ROSSI 23.4.2008
Ulkoministeri Alexander Stubbilla on vauhti päällä. Oltuaan ulkoministerinä muutaman viikon, Stubb on ehtinyt matkustamaan jo useassa maassa, Tukholmassakin jo pari kertaa. Vauhti on viemässä miestä Tallinnaan, Moskovaan ja pian Washingtoniin.
Miten Stubb löytää itsensä ulkoministerinä? Espanjan bussikatastrofissa Stubb löysi itsensä ja kykeni nopeasti lähtemään syntymäpäiviltään kriisijohtamiseen ulkoministeriöön. Pian tämän jälkeen olikin jo ensimmäinen yhteenotto pääministeri Matti Vanhasen kanssa kun Stubb ilmoitti, että hän ei olisi lähtenyt Pekingin olympialaisten avajaisiin kun Vanhanen oli aiemmin jo ilmoittanut lähtevänsä olympialaisten avajaisiin. Stubb asetti ihmisoikeuksien toteutumisen matkansa ehdoksi Kiinassa. Stubbia ei ole kuitenkaan kutsuttu olympialaisiin.
Tänään Stubb näyttää tyynnyttelevän antamiaan lausuntoja. Stubb ilmoitti Peking-lausuntonsa olleen myrskyn vesilasissa. Onko tämä lausunto esimerkki tulevasta? Tilanne on se, että Stubb on hallituksen ulkopoliittisen linjan kanssa henkilökohtaisesti eri linjalla. Stubb on tunnettu NATO-jäsenyyden kannattaja kun taas hallitus on ilmoittanut, että jäsenyyttä ei haeta tällä vaalikaudella. Pystyykö Stubb linjaamaan toimintansa niin, että hän pysyy hallituksen linjojen takana koko vaalikauden? Onko tulevaisuudessa odotettavissa uusia irtiottoja pääministerin linjasta?
Peking-lausuntonsa Stubb laittoi vilkkaan ulkopolititisen keskustelun piikkiin. Millaista aktiivista ulkopoliittista keskustelua Stubb sitten kaipaa? Sellaistako, jolla otetaan irtiotto hallituksen linjasta? Jos Stubb aikoo jatkaa aktiivisen ulkopoliittisen linjansa takana, hänellä on väistämättä yhteenotto hallituksen muiden ministerien kanssa. Puolustusministeri Jyri Häkämies joutui kovaan julkisuusmyllyyn annettuaan kohulausuntonsa Venäjästä Washingtonissa viime vuonna. Pyrkiikö Stubb mahdollisesti samaan? Vauhti on tällä hetkellä kova.
Irakin tilanne toivoton
JAN ROSSI 17.4.2008
Kun katsoo Irakin tilannetta tänään, mikään ei näytä muuttuneen millään tavalla viimeisten viiden vuoden aikana Irakissa. Irakin tilanne on edelleen kaaottinen. Päivittäiset pommi-iskut jatkuvat edelleen. Viimeksi tänään yli 50 ihmistä sai surmansa pommi-iskussa Pohjois-Irakissa. Eilen lähes 70 ihmistä sai surmansa eri puolilla Irakia tehdyissä iskuissa.
Tilanne Irakissa on se, että USA on miehittänyt maata jo viisi vuotta, eikä miehityksen loppumisesta ole mitään tietoa. Yhdysvalloilla on edelleen maassa yli 160 000 sotilasta. Irakin turvallisuustilanne on katastrofaalinen. USA:lla ei näytä olevan minkäänlaista toimivaa strategiaa olojen vakiinnuttamiseksi ja rauhan palauttamiseksi maahan.
Shiialaisen johtajan Muqtada al-Sadrin Mahdi-armeija on edelleen vapaana. Pääministeri Nur al-Malikin hallinto yritti käynnistää operaation Sadria vastaan Basrassa, mutta epäonnistui vaikka Sadr veti asejoukkionsa kaupungista. Pääkaupungin Bagdadin tilanne on edelleen heikko. HS:än kirjeenvaihtajat pääsivat amerikkalaisten kanssa vierailemaan kaupungissa ja Badgad on betoniaitojen ympäröimä. Bagdadin tilanne muistuttaa Beirutin tilannetta. Tilanne Libanonin pääkaupungissa oli toivoton 1970-luvulla kun maassa käytiin raskasta sisällissotaa.
Kuka tai mitkä kantavat suurimman vastuun Irakin verilöylyistä? Osoitetta ei ole vaikea löytää. Presidentti George W. Bushin hallinto aloitti sotansa Irakissa valheellisilla tiedoilla. Bushin valhesodan seurauksena luultavasti yli 100 000 irakilaista on saanut surmansa. Bushin sodalle ei ollut oikeutusta. Bush ei saanut sodalleen YK:n hyväksyntää.
Millainen on Irakin tulevaisuus? Tulevaisuus on erittäin synkkä. Kun amerikkalaiset joukot vetäytyvät eräänä päivänä maasta, maalla on edessään sisällissota. Tilanne on se, että sunni- ja shiiamuslimit käyvät sisällissotansa maan hallinnasta. Al-Sadrin joukkiot odottavat vuoroaan. Al-Sadrista saattaa tulla amerikkalaisten lähdettyä maan uusi diktaattori ja hänen valtansa tulee nojaamaan Iranin tukeen. Tämäkö olikin Bushin strategia Irakissa? Saattaa maa Saddam Husseinin jälkeen Iranin käsiin ja asettaa Israel suureen vaaraan? Iranilla on jo alueella toinen liittolainen, Syyria.
Tilanne on siis ajautumassa Lähi-idässä ehkä sen historian pahimpaan aselliseen selkkaukseen. Onko edessä siis alueen hallinnasta käytävä viimeinen Harmageddonin sota, jossa Iran ja Israel näyttelevät pääosaa?
Presidentti Bush on luonut Lähi-itään kytevän ruutitynnyrin. Ja mitä Bush tekee sotansa keskellä parhaillaan? Bush meni henkilökohtaisesti vastaanottamaan maahan saapuneen paavi Benedictus XVI:n ja julisti tämän edustavan rauhaa. Aiemmin Bush kehui Tiibetin hengellistä johtajaa Dalai Lamaa rauhan mieheksi. Millainen Bush itse on?
Millaisen perinnön Bush jättää kun hänen kautensa päättyy ensi tammikuussa? Bush jättää taakseen maan, jonka talous on taantumassa ja arvostus nollassa. USA:n seuraavalla presidentillä on valtaisa työ nostaa USA takaisin siihen arvostukseen, jossa se oli presidenttien Jimmy Carterin ja Ronald Reaganin kausien aikana. Onnistuuko seuraaja tässä? Jos seuraajaksi valittaisiin John McCain, tätä on suuresti epäiltävä. USA:n vakaa tulevaisuus on siis Barack Obaman käsissä.
Stubb valittiin, miten käy hallituksen?
JAN ROSSI 2.4.2008
Ulkoministeri siis vaihtuu ja uudeksi ulkoministeriksi Ilkka Kanervan dramaattisen erottamisen jälkeen valittiin ehkä hieman yllättäen MEP Alexander Stubb. Stubbin valinta tässä tilanteessa oli kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataiselta hyvä valinta kun Suomen arvovaltaan uhkasi tulla uskottavuuskriisi Kanervan aiheuttaman tekstiviestiskandaalin jälkeen.
Millaista linjaa Stubb aikoo toteuttaa uutena ulkoministerinä? Ja millaiset suhteet Stubbilla on Venäjälle? Ja miten Suomen suhteet USA:han kehittyvät Stubbin ulkoministerikaudella? Nämä ovat avainkysymyksiä tällä hetkellä. Samalla voisi kysyä, että millaisen vaikutuksen Stubbin valinta tekee hallituksen sisäiselle kehitykselle?
Tilanne on se, että Stubb on erittäin kokenut EU-asiantuntija. Meppinä Stubb ehti toimia neljä vuotta ennen nousuaan ulkoministeriksi. Stubbin asiantuntevuus EU-asioissa asettaa pääministeri Matti Vanhasen EU-johtajuuden melkoiseen paineeseen hallituksessa. Hallituksessa tullaan käymään taistelu EU-politiikan johtajuudesta kun Vanhanen ei ole aiemmin osoittanut suurta kiinnostusta EU-politiikkaa kohtaan. Herättääkö Stubbin valinta Vanhasen vihdoinkin EU-politiikassa? Vai antaako Vanhanen Stubbille heti alusta saakka vapaat kädet EU-politiikan pyörittämiseen? Millaisen vauhdin Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys saa Stubbin valinnasta? Avain kysymys on myös kepun kentän ja sen vanhoillisen siiven reagointi nopeisiin liikkeisiin tottuneen Stubbin valintaan. Miten esimerkiksi puoluesihteeri Jarmo Korhonen ottaa valinnan vastaan?
Tilanne Suomen ulkopolitiikan johtamisen kannalta on se, että perustuslain mukaan ulkopolitiikaa johtaa presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa. Miten Stubb löytää itsensä tästä mallista?
Kun katsoo Stubbin toimintaa europarlamentaarikkona, hänen aktiivisuutensa Euroopan parlamentissa on ollut erittäin aktiivista. Uskon, että Stubb toimii myös ulkoministerinä samalla aktiivisuudella. Jos näin todella käy, miten hitaana toimijana tunnettu pääministeri Matti Vanhanen siis pysyy kelkassa mukana? Tämä asettaa hallituksen koossa pysymysen koetukselle. Tämän vuoksi Jyrki Katainen asetti hallituksen tulevaisuuden koetukselle. Pian nähdään kuinka keskustassa reagoidaan Stubbin nousuun ulkoministeriksi.
Voisiko reagointi kepussa olla sellaista, että komissaari Olli Rehn kutsuttaisiin piakkoin takaisin Suomeen johonkin korkeaan tehtävään? Keskustalla on heittää EU-politikan huipulle Suomessa ainoastaan Olli Rehn. Rehn on Stubbiin verrattava toimija Euroopassa. Vai onko niin, että Rehn jää mielummin Brysseliin? Tilanne on se, että Stubbin paluu Suomeen asettaa myös Rehnille paineita palata Suomeen ja nousuun keskustan voimahahmoksi kun Vanhasen oma uskottavuus on karissut hänen omassa yksityiselämässä tapahtuneiden käänteiden jälkeen.
Politiikan uskottavuus koetuksella
JAN ROSSI 15.3.2008
Koko suomalaista politiikkaa uhkaa uskottavuuskriisi viime aikaisten julkisuuteen tulleiden tietojen takia. Hallituksen kaksi avainministeriä, pääministeri ja ulkoministeri ovat sekoilleet viime aikoina pahemman kerran toimissaan. Toinen haastoi entisen heilansa oikeuteen yksityisasioidensa paljastamisesta kirjassaan ja toinen ministeri tekstiviestittelee satoja viestejä itseään huomattavasti nuoremmille tanssijanaisille udellaakseen näiden alusvaatteista.
Miten Suomi on voinut tulla tälläiseen tilanteeseen, että hallituksen ministerit toimivat tällä tavalla? Onko näiden ministerien tavoitteena viedä ihmisiltä lopullinenkin kiinnostus politiikkaan? Mistä tässä kaikessa on kysymys? Homma alkaa muistuttamaan saippuaoopperaa. Sveitsissä hallituksen toimintaa pidetään jo tälläisena. Pääministeri Matti Vanhasen päätöksestä haastaa oikeuteen yksinhuoltaja on kerrassaan hämmentävää. Keskustelu asiasta jatkuu edelleen MTV3:n Setä Arkadian blogissa. Mitä kaikkea vielä tulee eteemme?
Mihin Kanervan tekstiviestisotkut sitten johtivat? Sotku johti siihen, että ulkoministeri Kanervan piti julkisesti pyytää anteeksi töppäystään jo toisen kerran. Oliko Kanervan anteeksipyyntö uskottava? Monissa blogeissa ja gallupeissa Kanervan anteeksipyyntöä ei ole pidetty uskottavana. Ilta Sanomien gallupissa 81% piti Kanervan anteeksipyyntöä epäuskottavana ja useissa kirjoituksissa vaadittiin Kanervaa eroamaan. Monet kirjoittajat pitivtä myös Kanervaa turvallisuusriskinä, jonka Kanerva kuitenkin ehti kiistämään.
Se, että Suomen ulkoministeriä edes pidettäisiin turvallisuusriskinä on jo liikaa. Eräs brittiasiantuntija ehti julistamaan Kanervan riskiksi, mutta Supon mukaan riskiä ei ole olemassa. Mikä on totuus? Vain Kanerva itse ja hallituksen muut jäsenet tietävät totuuden.
Entä pääministeri Vanhasen toiminta? Vanhasen toiminta Kanerva-kohussa on ollut vähintäänkin omituista. Kun Kanerva esitti julkisen anteeksipyyntönsä Brysselissä, Vanhanen ei kommentoinut millään tavalla kohua, vaikka istui Kataisen ja Kanervan keskellä tiedotustilaisuudessa. Aiemmin Vanhanen oli kommentoinut kohua kansalaisten sirkushuviksi. Myös Kanerva itse yrtti aluksi laittaa kohuaan huumorin piikkiin, mutta epäonnistui tässä kun Katainen ilmoitti, että asia ei ole leikin asia. Tosin Kataisen oma toiminta kohussa aikaisemmin oli hämmentävää kun hän aluksi ilmoitti, että asia ei ole kokoomuksen asia. Tilanne oli kuitenkin se, että kohua selvitti aluksi puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, joka sai selvityksen asiasta. Asiaa selviteltiin kokoomuksen ryhmässä, joten asia oli mitä suuremmassa määrin kokoomuksen asia.
Miksi sitten Kanervan anteeksipyyntö esitettiin ulkomailla ja Brysselissä? Tilanne on luultavasti ajautunut paniikkiin. Jotakin oli äkkiä tehtävä. Kysymys kuitenkin kuuluu, että oliko Bryssel oikea paikka anteeksipyynnölle? Nyt anteeksipyyntö välittyi koko maailman lehdistölle. Kysymys siis kuului, että menettikö Kanerva poliittisten uskottavuutensa EU-maiden ulkoministereiden joukossa?
Tilanne on kuitenkin se, että Suomen poliittisen järjestelmän uskottavuuden kannalta Kanervan ja Vanhasen toiminnat ovat olleet musertavia. Pääministeri Matti Vanhasen arvovallan rippeet ovat nyt hovioikeuden käsissä. Pelastaako hovioikeus Vanhasen arvovallan ja antaa hänelle jotakin uskottavuutta takaisin? Jos Vanhanen häviää juttunsa hovissakin yksinhuoltajaa vastaan, silloin Vanhasen uskottavuus poliittisena toimijana on lopussa. Vanhanen aloitti oikeudenkäyntinsä Susan Ruususta ja Kari Ojalaa vastaan heppoisin perustein. Pääministerin arvovalta laitettiin peliin ja mikä oli arvovallan vaikutus? Käräjäoikeudessa se ei ollutkaan kantavaa. Miksiköhän?
Hallituksessa energiapoliittinen ristiriita!
JAN ROSSI 24.2.2008
Näyttäisi siltä, että hallituksen sisälle olisi syntymässä kaksi energiapoliittista linjaa. Toista linjaa johtaisi pääministeri Matti Vanhanen vihreiden tukemana ja toista elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Linjaristiriita näkyy selvimmin suhtautumisessa tuulivoimaan, sillä vihreät ja Vanhanen ovat voimakkaasti kannattaneet lisätuulivoiman rakentamista. Samaan aikaan elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen puolestaan on vaatinut lisäydinvoiman ja Vuotoksen altaan rakentamista. Pekkarinen on ilmoittanut tuovansa asian hallitukseen kevään aikana. Viimeksi 24.2.2008 Pekkarinen ilmoitti, että on ihmisten harhaanjohtamista sanomalla ei uudelle ydinvoimalle, ei turpeen uusille mahdollisuuksille liikenteen polttoaineena ja ei uudelle vesivoimalle. Samalla Pekkarinen viestitti, että vihreiden tavoitteet eivät ole realismia. Mielestäni Pekkarinen on oikeassa.
Mihin hallituksen energiapoliittinen ristiriita voi johtaa? Pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti pääministerin haastattelutunnilla 24.2.2008, että vihreiden esittämä tavoite tuulivoiman tuntuvasta lisäämisestä on mahdollinen. Miten hallituksessa voi olla tälläinen energiasta syntyvä linjaristiriita? Vanhanen on ajautumassa yhden keskeisimmän ministerinsä kanssa eri leiriin energiapolitiikassa. Minkä suunnan hallituksen energiapolitiikka ottaa?
Jos voitolle pääsee Vanhasen ja vihreiden linja, silloin maahan rakennetaan lisää tuulivoimaa, joka on käsittämätöntä, vaikka tulevaisuuden energiaratkaisut lepäävät ydinvoimassa. Jos voitolle pääsee Pekkarisen linja, silloin Vuotoksen allas saatetaan rakentaa ja vihreiden asema hallituksessa käy erittäin tukalaksi, koska vihreät ovat ilmoittaneet vastustavansa Vuotoksen rakentamista. Tilanne on siis hallituksen sisällä ajatumassa umpikujaan. Ollaanko hallitusta kaatamassa energiapolitiikalla? Pian tämä nähdään.
Mitä Pekkarisen ulostulo käytännössä tarkoittaa? Kun Pekkarinen ilmoitti tuomitsevansa vihreiden kaavailut lisätuulivoiman rakentamisesta, hän epäsuorasti asettui arvostelemaan pääministeri Matti Vanhasta, joka puolestaan siis on julistautunut lisätuulivoiman kannattajaksi. Näyttäisi siis siltä, että keskustan sisällä Pekkarinen olisi asettumassa puoluesihteeri Jorma Korhosen leiriin. Puoluesihteeri Korhonen on viime aikoina arvostellut kovin sanoin kokoomusta ja uhannut, että hallitusyhteistyö saattaa päättyä kokoomuksen kanssa ennen vuoden 2011 vaaleja.
Matti Vanhaselle ei pääsyä Valkoiseen taloon
JAN ROSSI 8.1.2008
Pääministeri Matti Vanhanen matkustaa USA:han 13. - 18. tammikuuta ja tapaa vierailunsa aikana USA:n johdosta vain varapresidentti Dick Cheneyn Washingtonissa. Presidentti Bushia Vanhanen ei tapaa, vaikka vierailee pääministerinä ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa.
Pääministeri Vanhasen vierailuohjelma vaikuttaa aika kevyeltä. Vierailun aikana Vanhanen keskustelee Dick Cheneyn kanssa muun muassa energia- ja ilmastokysymyksistä, innovaatiopolitiikasta sekä ajankohtaisista kansainvälisistä ja kahdenvälisistä kysymyksistä.
Vierailun suhteen esille nousee vain yksi suuri kysymys. Miksi Yhdysvaltain presidentti ei halua tavata suomalaisjohtajaa kun aiemmin Bush tapasi Ruotsin pääministerin Fredrik Reinfeldtin Valkoisessa talossa? Kysymys on aiheellinen, sillä Bushilla on ollut aikaa myös kolmannen maailman johtajille, kuten Kongon, Ugandan ja Nigerian presidenteille. Myös EU-maiden johtajat ovat vierailleet Valkoisessa talossa usein, mutta ei Suomen presidentti tai pääministeri sitten joulukuun 2002.
Onko taustalla edelleen vaikuttamassa Anneli Jäätteenmäen alulle laittama Irak-skandaali, jossa hän itse joutui eroamaan 2003? Jäätteenmäki väitti tuolloin, että Washingtonissa Bushin tavannut pääministeri Paavo Lipponen olisi vienyt Suomen mukaan USA:n johtamaan koalitioon Irakissa. Kysymys siis on, että miten USA katsoi tätä Suomessa alkanutta skandaalia, kun myöhemmin paljastui, että oppositiojohtaja Jäätteenmäelle vuodettiin salaisia tietoje Suomen tasavallan presidentin kansliasta? Lipposen vierailun jälkeen suomalaisjohtajilla ei ole ollut asiaa Valkoiseen taloon, vaikka presidentti Haloselle on yritetty pitkään järjestää vierailua sinne. Viimeksi ulkoministeri Kanerva yritti lobata Halosta Valkoiseen taloon, mutta laihoin tuloksin.
Ovatko Suomen ja USA:n suhteet siis kunnossa? Mihin USA sijoittaa Suomen ulkopolitiikassaan? Oman näkemykseni mukaan Suomi sijoitetaan ns. harmaalle alueelle. Suomella ei ole enää mitään erikoisasemaa USA:n politiikassa. Toisin oli 1970- ja 1980- ja 1990-luvulla. Tuolloin Suomi oli USA:n ulkopolitiikan kärjessä suhteiden hoidossa Neuvostoliiton kanssa. Suomessa järjestettiin tuolloin useita suurvaltojen huippukokouksia.
Suomi on pudonnut pois USA:n politiikan kärjestä ja paikan ovat ottaneet Baltian maat, joihin USA pitää vahvoja suhteita. Baltian maiden johtajat ovat vierailleet Valkoisessa talossa ja USA:n johtajat ovat vierailleet Baltian maissa. Viimeksi presidentti Bush vieraili Tallinnassa matkustaessaan NATO:n huippukokoukseen Riikaan Latviaan. Myös varapresidentti Chaney on vieraillut Baltian maissa.
Mitä Matti Vanhanen voi tehdä Suomen suhteiden vahvistamiseksi USA:han? Miksi Vanhanen ei tapaa vierailunsa yhteydessä demokraattisen puolueen edustajia? Eikö olisi aika yrittää edes kaikkein korkeimmalla tasolla solmia suhteita USA:n johtaviin puolueisiin?
Presidentti Halonen yritti tätä vieraillessaan New Yorkissa. Halonen olisi ollut halukas tapaamaan senaattori Hillary Clintonin, mutta tälläkään ei ollut aikaa Haloselle. Mistä tämä kaikki kertoo Suomen ja USA:n suhteissa?
Kokoomus hyllyvällä suolla
JAN ROSSI 9.12.2007
Kokoomus näyttää ajautuneen työmarkkinapolitiikassa aiheuttamansa sekaannuksen jälkeen poliittiselle hyllyvälle suolle. Kokoomus otti suunnakseen viime eduskuntavaaleissa työmarkkinapolitiikan ja siellä naisvaltaisten alojen palkkaongelmien hoidon. Kokoomus halusi tuntuvia parannuksia koulutetuille naisvaltaisille aloille ja ajoi erityisesti hoitoalalle tuntuvia palkankorotuksia lupaamalla ns. tasa-arvotupon.
Miten kokoomus onnistui tässä? Kokoomuksen politiikka oli ajaa maan kaikkien aikojen pahimpaan lakkoon, kun hoitoalan järjestöt eivät hyväksyneet hallitukseen nousseen kokoomuksen panostuksia palkkaongelmien hoitoon. Hoitoalan järjestöt Tehy ja Super alkoivat syyttämään kokoomusta vaalilupausten rikkomisesta, kun selvisi, että kokoomus tarjoaisikin lupaamansa tasa-arvontupossa vain 30 - 40 euroa lisäkorotusta palkkoihin. Tämän Tehy osoitti konkreettisesti eduskunnalle kun se lähetti jokaiselle kansanedustajalle kirjeen, jossa oli 30 euroa. Lisäksi tulivat tehyläisten joukkomielenosoitukset, joissa syytettiin kokoomusta ja erityisesti Jyrki Kataista lupausten rikkomisista. Tehyläiset kokoontuivat useasti eduskuntatalon eteen mielenosoituksiinsa.
Kokoomus päätti, että sen panostus jäisi 30 euroon, eli 150 miljoonaan euroon vuodessa palkkaongelmien hoitoon. Kokoomus ei hallituksessa tullut millään tavalla vastaan neuvotteluissa, vaikka hoitoalan neuvottelut kärjistyivät siihen pisteeseen, että yli 12 000 hoitajaa uhkasi irtisanoutumisilla. Miten kokoomus sitten vastasi asiaan? Se päätti hallituksessa yhdessä keskustan kanssa säätää irtisanoutumisten varalle ns. pakkolain, jolla olisi irtisanoutuvat hoitajat pakolla määrätty tekemään ns. suojatyötä hoitolaitoksissa. Hallitus siis päätti puuttua lakko-oikeuteen asiassa, jota itse oli saattamassa alulle eduskuntavaaleissa.
Tilanne on siis sellainen, että viime vaaleissa kokoomus avasi tien uudenlaiselle työmarkkinapolitiikalle. Kokoomus osoitti viime vaaleissa epäluottamusta nykyistä sopimusyhteiskuntaa vastaan. Puheenjohtaja Jyrki Katainen osoitti tämän 9.3.2007 YLE:n vaalikeskustelussa, jossa hän sanoi näin:
“Hei nyt on pakko tohon koska syy miksi me olemme halunneet ottaa tämän tasa-arvotupon esille on se että me emme enää luota siihen, että pelkästään työnantajat ja työntekijäjärjestöt pystyvät pääsemään sellaiseen sopimukseen, jolla me hoidamme esimerkiksi hoitoalan palkat kuntoon. Meillä ei yksinkertaisesti hyvinvointiyhteiskunnassa ole varaa siihen, että noin 20 prosenttia koulutetuista hoiva-alan ihmisistä menee ulkomaille tai muihin ammatteihin…”
Katainen siis esitti selvän epäluottamuksensa sopimusyhteiskuntaa vastaan ja teki samalla kokoomuksesta osallisen palkkapolitiikkaan ja vei puolueen myös osalliseksi hoitoalan palkkaongelmien hoitoon. Kokoomus yhdisti työmarkkinakentän ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän toisiinsa.
Kun kunta-alan neuvotteluissa ei aluksi päästy sopuun, kokoomus kaiken aikaan väitti, että se ei olisi ollut millään tavalla osapuoli neuvotteluissa, vaikka Tehy-kiistaa selvittelemässä olleessa sovittelulautakunnassa oli mukana myös Kataisen edustaman VM:n korkea virkamies Martti Hetemäki.
Mitä tämä kaikki merkitsee kokoomukselle? Mielestäni puheenjohtaja Jyrki Katainen ohjasi viime keväänä kokoomuksen osaksi työmarkkinakenttää ja teki puolueestaan yhden työmarkkinaosapuolen. Kokoomus on nyt mukana selvittämässä matalapalkka-alojen ongelmia, vaikka se kiistääkin olleensa mikään osapuoli. Kun kokoomuksesta on tullut työmarkkinaosapuoli, miksi se ei avoimesti tunnusta osuuttaan Tehy-kiistan synnyssä?
Miten asiat olisivat kehittyneet, jos viime toukokuussa olisi päätetty Tupo-ratkaisua syksyn tuloneuvotteluissa? Oltaisiinko Tupossa päädytty tilanteeseen, jossa maata uhkasi valtaisa humanitaarinen kriisi? Tuskin. Tupo-ratkaisussa olisi päädytty maltillisiin palkankorotuksiin niin, että ihmisten henget eivät olisi joutuneet vaaroille alttiiksi. Kokoomuksen politiikka työmarkkinoilla asetti ihmisten terveyden ja hengen vaaralle alttiiksi. Kokoomuksen toiminta osoitti, että siitä ei ole kansalaisten terveyden ja asioiden hoitajaksi. Suomi tarvitsee paremman vaihtoehdon ja mielestäni se löytyy tällä hetkellä SDP:stä.
141-tuesta hallituksen kohtalon kysymys?
JAN ROSSI 10.10.2007
Ruotsi ilmoitti tänään vastustavansa Suomen kansallisen 141-tuen jatkamista Etelä-Suomen viljelijöille. Suomessa puolestaan viljelijät ilmoittivat, että tuen jatkaminen on elinehto viljelyn jatkamiselle Etelä-Suomessa.
Ruotsi näyttää lähteneen nyt vastustamaan tiukasti Suomen etuja EU:ssa. Ruotsin maatalousministerin Eskil Erlandssonin mielestä on kestämätöntä, että suomalaisia elintarvikkeita myydään Ruotsiin valtion tuella. Tähänkö siis Suomessa ollaan tulossa, että viljely olisi loppumassa Etelä-Suomessa Ruotsin vastustuksen vuoksi? Ruotsi kertoi tänään myös, että kansallisen tuen lopettamisen takana olisivat myös muutkin EU-maat.
Tilanne on siis vaikea Suomen kannalta. Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan mukaan Ruotsin kantaan voitaisiin vielä vaikuttaa, mutta Ruotsi näyttää valinneen jo linjansa. Mitä 141-tuesta luopuminen merkitsisi Suomen hallitukselle? Hallitus epäonnistui jo aiemmin suomalaisen sokerin puolustamisessa. Tuleeko 141-tuesta luopumisesta uusi takaisku hallitukselle?
Suomen EU-politiikka on tällä hetkellä vakavissa vaikeuksissa kun maamme mahdollisuudet vaikuttaa itseensä kohdistuviin asioihin tulevat entisestäänkin vaikeutumaan kun maanosaan saadaan uusi perustuslaki. Uusi laki vie Suomelta oman komissaarin, sekä vie mahdollisuuden vaikuttaa EU:n ulkopolitiikkaan kun ulkosuhdeneuvostoa alkaa johtamaan kokopäiväinen ulkoministeri. Samalla Suomi menettää mahdollisuuden johtaa EU:ta kun Eurooppa-neuvosto saa päätoimisen puheenjohtajan, ts. presidentin.
Kun nämä uudistukset astuvat voimaan, miten Suomen etuja puolustetaan EU:ssa? Myös Suomen mahdollisuudet vaikuttaa itseensä kohdistuviin asioihin pienenevät Euroopan parlamentissa kun edustajien määrä putoaa yhdellä. Tänään selvisi, että edustajien määrä saattaisi pudota peräti neljällä. Jos Suomi saisi jatkossa vain 10 edustajaa parlamenttiin, Suomen asema romahtaisi uudessa EU:ssa. Miksi pääministeri Matti Vanhanen ei toimi Suomen etujen puolustamiseksi EU:ssa? Missä viipyvät matkat Euroopan pääkaupunkeihin puolustamaan maamme etuja? Miksi Vanhanen ei ole tavannut EU:ta johtavaa Portugalin pääministeriä Jose Socratesta Suomen etujen pelastamiseksi?
Ulkoministeri Ilkka Kanerva ilmoitti aiemmin tällä viikolla, että maatalouskysymykset ovat koko hallituksen asia. Jos todella näin on ja hallitus epäonnistuu 141-tuen pelastamisessa, mitä tämä tarkoittaa hallituksen jatkon kannalta? Löytyykö hallituksesta toimijoita, jotka ovat valmiit kantamaan poliittisen vastuun mahdollisesta epäonnistumisesta? Mielestäni hallituksen olisi kannettava vastuunsa. Tilanne on siis se, että 141-tuesta pitäisi tullla hallituksen tulevaisuuden kannalta kohtalon kysymys.
Ex-pääministeri Paavo Lipposen DDR-yhteydet puhuttavat
JAN ROSSI 5.9.2007
Entinen pääministeri Paavo Lipponen kirjoitti hämmentävän kolumnin Turun Sanomiin tänään, jossa hän tuomitsi kovin sanoin kaikki ne, jotka ovat vaatineet ns. Stasilistoja julkisuuteen. Lipponen päätti hyökätä suoraan muun muassa Heidi Hautalaa, Olli Mäenpäätä, Erkki Laatikaista ja Alpo Rusia vastaan tavalla, joka ei jätä jossitteluille mitään sijaa. Paavo Lipponen vastustaa avointa keskustelua suomettumisen aikakaudesta.
Lipponen tuomitsi Heidi Hautalan siitä, että tämä oli aiemmin ehdottanut asiantuntijaryhmän asettamista, joka olisi tutkinut Supon hallussa olleet Stasi-asiakirjat. Miksi avoin keskustelu on näin vaikeaa Lipposelle?
Keskustelu Stasi-asiakirjoista on käynyt viime aikoina kuumana Suomessa. Monet poliittiset päättäjät, asiantuntijat ja keskustelijat ovat vaatineet listoja julkisuuteen. Myös entinen presidentti Mauno Koivisto päätyi ehdottamaan listojen julkistamista, kuten myös Koiviston aikainen Supon päällikkökin Seppo Tiitinen, joka piilotti listat Supon kassakaappiin 1990. Myös eduskunnassa monet ovat vaatineet listojen julkistamista, kuten puhemies Sauli Niinistö. Ainoa merkittävä poliittinen vaikuttaja, joka heittäytyy julkistamisen vastustajaksi on entinen pääministeri ja puhemies Paavo Lipponen.
Stasi-yhteyksistä vapautetulta Alpo Rusilta ilmestyy pian kirja, jossa hän valottaa lisää suomalaisten yhteyksiä DDR:ään. Rusi mainitsee kirjassaan, että Stasi olisi antanut Lipposelle yhteyshenkilönä peitenimen "Mungo". Mitä tämä tarkoittaa? Olisiko niin Lipposella olisi ollut oma koodi Stasissa? Jos asiat ovat näin, miksi Lipponen vaikenee itseensä kohdistuneista asioista, eikä kommentoi sanallakaan yhteyksiään DDR:ään? Eikö Lipposella ole mitään sanottavaa Rusin pian ilmestyvään kirjaan?
Keskustelu suomettumisen aikakaudesta on ollut vaisua myös Lipposen SDP:n sisällä. Puolueen sisältä ei ole kuulunut vaatimuksia avoimuudesta DDR-asioissa. Tilanne on se, että SDP:llä oli 1970-luvulla läheiset suhteet DDR:ää hallinneeseen SED-puolueeseen. Helsingin Sanomat kirjoitti jo 1994, että SDP:llä oli 1970- ja 80-luvuilla erinomaiset suhteet SED:hen. SDP:n suhteiden luojana SED:hen olisi ollut puolueen 1960-luvun puheenjohtaja Rafael Paasio.
Milloin SDP on valmis avoimeen tilitykseen suhteistaan kommunistiseen DDR:ään? Eikö nyt olisi jo aika SDP:kin avata keskustelu sen suhteista suomettumiseen ja puhdistaa pöytä omalta osaltaan suomettumisesta? Vai onko SDP:n tavoite edelleen vaieta kokonaan keskustelusta ja syyttää kohtuuttomasti niitä, jotka vaativat selvitystä suomettumisen ajan tapahtumista?
Suomi olisi saanut Karjalan takaisin 1991
JAN ROSSI 15.8.2007
Tänään saatiin uusi hätkähdyttävä tieto kun Kainuun Sanomat kertoi, että Venäjän presidentin Boris Jeltsinin hallinto antoi Suomelle vuoden 1991 lopulla epävirallisia viestejä Karjalan palauttamisesta. Presidentti Koivisto kuitenkin olisi torjunut Venäjän ehdotukset. Tässä tämä on. Suomella olisi ollut historiallinen mahdollisuus saada menettämänsä Karjala takaisin ja saanut oikaistua historian suurimman virheen, mutta hanke kaatui presidentti Mauno Koivistoon.
Kainuun Sanomien mukaan presidentti Koiviston aloitteesta toiminut asiantuntijaryhmä arvioi 1991–1992 aikana kuluja, joita Karjalan palauttaminen olisi aiheuttanut. Ryhmän laskelmien mukaan Karjalan palauttaminen olisi maksanut Suomelle 64 miljardia markkaa. Kuluja olisi koitunut yhdyskunta- ja kaupunkirakentamisesta. Koivisto laski, että Karjalan palauttaminen olisi tullut liian kalliiksi ja siksi luopui suunnitelmasta.
Presidentti Koiviston toimintaa Karjalan suhteen ei voi käsittää missään olosuhteissa. Kun Saksat yhdistyivät 1990, Länsi-Saksa otti vastuulleen konkurssiin menneen DDR:än huolimatta siitä, että yhdistyminen tuli maksamaan Länsi-Saksalle satoja miljardeja. Kyse oli maan jälleen yhdistymisestä, mutta Suomelle maan saattaminen jälleen yhteen ei kiinnostanut. Koiviston asenne historiaa kohtaan oli niin pöyristyttävä, että asiaa ei voi ymmärtää millään tavalla.
Tänään monet toimijat kiistivät Kainuun Sanomien tiedot. Muun muassa Paavo Väyrynen ilmoitti, että ei olisi tiennyt mitään palautusasiasta.
Tilanne on se, että Karjala menetys oli Suomelle mittaamaton menetys ja alueen kohtalo muodostui tragediaksi. Suomi joutui pakkoasuttamaan alueelta yli 400 000 suomalaista, joten Suomi joutui 1940-luvulla valtaisan etnisen puhdistuksen kohteeksi. Karjalan tragedia on unohdettu Suomen historiassa. Vuonna 1991 Mauno Koivisto olisi voinut aloittaa keskustelut alueen tulevaisuudesta, mutta liikavarovaisuus tuhosi kaiken. Tänään tutkija Markku Kangaspuro Aleksanteri-instituutista sanoi, että kukaan ei pystynyt vielä 1991 ennakoimaan, minkälaiseksi tilanne itärajan takana muodostuisi. Tilanne oli jo tuolloin havaittavissa. Liettua oli jo julistautunut itsenäiseksi ja Latvia ja Virokin seurasivat pian perässä. Tilanne on menossa Jeltsinin ja kansan voittoon. Presidentti Koivistolle vapauden ja Baltian kansojen vapauden tukeminen ei kiinnostanut. Samassa Karjalan kysymyskään ei kiinnostanut. Varovaisuuspolitiikka oli saanut voittonsa ja siinä samassa Koivisto paikkansa Suomen historian huonoimpana presidenttinä.
Lomaterveiset Föglöstä
JAN ROSSI 7.8.2007
Lomakelit ovat olleet erinomaiset lomallani Föglön saarella Ahvenanmaalla. Ahvenanmaa on erittäin kaunis ja upea paikka viettää lomaa. Ahvenanmaalla on useita mahtavia rauhallisia paikkoja, jossa ladata akkuja tulevaan syksyyn ja uusiin haasteisiin. Olen nyt viettänyt ansaittua lomaa Föglössä, joka sijaitsee Maarianhaminan itäpuolella. Paikallinen pannukakku on ehdottomasti maistamisen arvoinen. Myös paikallinen kirkko oli ehdottomasti nähtävän arvoinen. Kirkko on rakennettu 1300-luvulla. Myös Ahvenanmaalla sijaitseva Kastelholman linna on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Laitanpa muutamia kuvia paikasta.
Miksi Stasi-listoja ei tutkita?
JAN ROSSI 8.7.2007
Viikonlopun IS:ssä ulkoministeri Ilkka Kanerva ottaa kantaa Stasilistoihin ja kertoo kantanaan, että listoja ei pitäisi julkistaa. Syyksi hän ilmoittaa, että listoilla olevat henkilöt saisivat osakseen ääretöntä halveksuntaa. Samalla Kanerva ilmoittaa, että listoilla saattaa olla hänelle tuttuja henkilöitä.
Tässä tämä asia nyt on. Miksi listoja ei tutkita ja osoiteta listoilla olevien syyttömyyttä tai syyllisyyttä? Stasilistat nyt ikäänkuin leijuvat ilmassa ja kaiken aikaan spekulaatiot leviävät kulovalkean tavoin mahdollisista vakoojista. Miksi siis listaa ei avata tutkimuksille ja listoilla olevien henkilöiden tekemisiä selvitetä ja näin poisteta listaa julkisuudesta? Jos listalla on vakoojia, heidät tulisi saattaa oikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Jos rikokset taas ovat vanhentuneet, näiden henkilöiden tulisi tunnustaa tekonsa ja kantaa julkisesti vastuu tekemisistään. Eihän yhteiskunta voi suojella rikollisia? Eihän?
Tilanne listojen ympärillä on ollut viime aikoina eriskummallinen. Supoa on syytetty listojen salaamisesta ja on vaadittu totuuskomissiota selvittämään asioiden taustaa. Entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan mukaan Suojelupoliisin arkistotiedot Itä-Saksalle vakoilleista suomalaisista voidaan antaa mahdolliselle totuuskomissiolle.
Julkisuudessa on myös väitetty Supon ottaneen vastoin hallituksen kantaa vuonna 2000 niin sanottujen Rosenholz-arkistotiedot itselleen, vaikka hallitus linjasi tuolloin niiden saattamisesta suomalaisten tutkijoiden ja asianosaisten ihmisten käyttöön. Miksi Supo ei toiminut hallituksen ohjeiden mukaisesti?
Sisäministeri Anne Holmlund kuitenkin kiisti, että Supo olisi salannut mitään aineistoa ja hän olisi saanut Supolta selvityksen, jonka mukaan Supolla ei ole kyseisiä Stasi-aineistoja hallussaan. Miten tämä asia oikein pitää nähdä? Kenellä sitten Rosenholz-aineisto on jos se ei ole Supolla? Tilanne näyttää olevan sekaisin, eikä kukaan näytä ottavan vastuuta Stasiaineiston tutkimisesta. Myös kokoomus on mennyt asiaan mukaan sisäministerinsä johdolla, eikä halua olla edistämässä okeudenmukaisen ratkaisiun löytämistä kuumana käyvään keskusteluun.
Verkkouutisten tietojen mukaan CIA palautti Saksalle vakoojatietoja sisältävän ns. Rosenholz-arkiston. Aamulehti kirjoitti 28.6.2007, että Supo hankki Rosenholz-arkiston suomalaisia koskevat tiedot suoraan CIA:sta. Eli Supolla olisi tietoja suomalaisista, joita se ei olisi luovuttanut vastoin hallituksen linjauksia suomalaisten tutkijoiden ja asianosaisten ihmisten käyttöön. Mihin Supo tarvitsee tietojaan?
Supon toiminta on saanut ankaraa arvostelua
osakseen, sillä Saksan Stasi-arkiston päätutkija Helmut Müller-Enbergs
arvosteli rajusti Suomen toimia Rosenholz-arkiston salailussa Aamulehdessä
28.6.2007. Müller-Enbergs sanoi, että Suomi voisi ottaa opikseen Tanskan ja
Saksasta, joissa tutkijoilla ja asianosaisilla on pääsy aineistoon. Miksi siis
Suomessa tutkijoilla ei ole vapaata pääsyä arkistoihin? Millaista kuvaa Suomi
oikein haluaa antaa itsestään? Müller-Enbergs totesi, että demokratiassa
suojelupoliisi ei voi olla valtio valtiossa. Sen täytyy toimia kansan
valitsemien poliitikkojen valvonnassa. Onko tilanne Suomessa todellakin näin,
että Supolla olisi omat sääntönsä toimintaansa ja sen ei tarvitsisi
välittää demokraattisen yhteiskunnan toimintatavoista?
Valtiovarainministeri Jyrki
Katainen puun ja kuoren välissä
JAN ROSSI 14.6.2007
Presidentti Halonen osallistuu Brysselissä 21. ja 22. kesäkuuta EU-huippukokoukseen. Hallitus päätti asiasta tänään. Halonen näyttää siis edelleen jatkavan perustuslain vastaista linjaansa, joka sanoo, että kaikesta Suomen EU-politiikasta vastaa valtioneuvosto. Halonen näyttää siis jälleen hallitukselle kuka maassa hänen mielestään johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ilmoitti huhtikuussa virkakautensa aluksi, että hän haluaa käydä hallituksessa periaatekeskustelun Halosen osallistumisesta EU-huippukokouksiin. Mihin tämä periaatekeskustelu on jäänyt kun Halonen sittenkin osallistuu Brysselin huippukokoukseen? HS kirjoitti 22.4.2007, että Halosen osallistuminen olisi noussut esille juuri ennen tätä huippukokousta, mutta nyt näyttää siltä, että Katainen on haudannut aikeensa käydä periaatekeskustelua Halosen osallistumisesta EU-huippukokouksiin. Katainen siis näyttäisi antaneen periksi, joka ei olekaan yllätys kun katselee muita Kataisen toimintoja valtiovarainministerinä.
Entäpä muu Kataisen onnistuminen? Näyttää siltä, että Katainen joutuu nöyrtymään myös tasa-arvotuponsa edessä. Liittokierrokselta ei löydy tilaa kokoomuksen tasa-arvotupolle, vaikka ennen vaaleja Katainen lupasi sellaisen järjestää kunnissa työskenteleville matalapalkkaisille naisille. Milloin tasa-arvotupo nousee esille alkaneissa palkkaneuvotteluissa?
Valtiovarainministeri Katainen kirjoitti tasa-arvotupostaan kolumnin Turun Sanomiin 5.6.2007, jossa hän ilmoitti, että kokoomuksen tavoitteena on edelleen tasa-arvotupo palkkaratkaisun muodosta riippumatta. Kokoomus määritteli tasa-arvotuponsa vaaliohjelmassaan näin: "Valtion on korotetulla valtionosuudella tuettava sellaista kuntasektorin palkkaratkaisua, jossa koulutetuille ja naisvaltaisille aloille - kuten hoitoalalle - maksetaan keskimääräistä suuremmat palkankorotukset." Eli miten Katainen aikoo kohdentaa palkankorotukset hoitoalalle? Nyt nimittäin näyttäisi siltä, että palkankorotuskilpailu olisi alkanut liittojen välisissä neuvotteluissa. Millaista palkankorotusta Katainen tarjoaa hoitoalalle kuntiin? Ja miten muut liitot ottavat vastaan Kataisen palkankorotukset kunnissa?
Pääministeri Matti Vanhanen puolestaan ilmoitti Aamulehdessä 14.6.2007, että matalapalkkaisten naisvaltaisten alojen palkkakorjaukseen menee vuosia. Eli aikooko Katainen ottaa matalapalkkaiset naisvaltaiset alat erityissuojelukseensa ja maksaa alalle ylimääräisiä palkankorotuksia, jotta alan matalapalkat saataisiin korjattua? Kuinka paljon veronmaksajien rahaa Katainen on valmis upottamaan palkkaongelman korjaamiseen? Kysymys tämän jälkeen on, että ketkä joutuvat maksamaan tämän korjauksen?
Tilanne on se, että palkkaongelmaa ei pystytä ratkaisemaan tällä vaalikaudella, tuskin edes seuraavallakaan. Suomella on edessään suuret ongelmat kun suuret ikäluokat todella eläkelöityvät. Suuret ikäluokat tulevat aiheuttamaan tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyssektorille suuria paineita, eikä hallitus näytä kiinnittäneen tähän mitään huomiota. Suomen tulisi panostaa nyt erityisesti terveyshallintoonsa, jotta maan terveyskeskuskset, sairaalat ja muut laitokset pystyisivät vastaamaan 2010-luvulla eteen tuleviin suuriin haasteisiin.
Sinivihreä hallitus jatkaa punamullan turvallisuuspolitiikkaa
JAN ROSSI 2.6.2007
Näyttää yhä selvemmin siltä, että
pääministeri Matti Vanhanen sinivihreä hallitus aikoo jatkaa
turvallisuuspolitiikassaan siitä, mihin punamultahallitus jäi. Eli sama
ihmeellinen lähentymispolitiikka jatkuu NATO:n kanssa ja maa ei aio hakeutua
jatkossakaan NATO:oon, vaikka hallitusohjelma jättikin oven raolleen
järjestöön. 
Presidentti Martti Ahtisaari antoi 31.5.2007 Aamulehdelle haastattelun, jossa hän ilmoitti, että suomettuneisuuden aika tuntuu yhä Suomen turvallisuusratkaisussa ja kertoi halunneensa liittää Suomen NATO:oon jo presidenttikaudellaan, mutta ei löytänyt tukijoita. Näin se onkin, suomettuminen koventaa yhä otettaan tässä hallituksessa, sillä ulkoministeriön on vallannut kaksi suomettumisen ajan poliitikkoa. Ahtisaari ilmoittaa, että selvittämätön menneisyys vaikuttaa siihen, että Suomi ei saa haettua NATO:n jäsenyyttä, vaikka tekee kaikessa yhteistyötä järjestön kanssa. Olen Ahtisaaren kanssa tismalleen samaa mieltä. Suomettumisen aikakausi on edelleen avaamatta ja on käsittämätöntä, että maan ulkopolitiikkaa voivat olla samat henkilöt johtamassa jotka olivat suomettumisessa mukana. Mielestäni Kanervan ja Väyrysen valinnat kertovat mikä on kokoomuksen suhde suomettumiseen. Kokoomus ei näe tätä aikakautta mitenkään ongelmallisena.
Miten siis voi olla mahdollista, että hallitus vaihtuu ja turvallisuuspolitiikka pysyy samana? Mihin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka oikein perustuu? Vanhaan puolueettomuusoppiin vai EU:n kaikeksi tekevään solidaardisuuspolitiikkaan?
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen sanoi 31.5.2007, että Suomen on syytä mennä mukaan Naton nopean toiminnan joukkojen NRF:n toimintaan ja ehdotti, että ensi syksynä Suomi menisi Ruotsin kanssa joukkoja tähän toimintaan. Tässä tämä taas on. Miksi Suomen pitää mennä vaarantamaan omat sotilaansa operaatioihin, jossa sillä ei ole turvatakuita varmistettuna omalle maalleen? Mitä tarkoitusta varten Suomen pitäisi osallistua NRF:än toimintaan? Onko logiikka se, että Suomi yrittää keittiön kautta saada solidaarisuussyihin vedoten tarvatukauut kun se antaa sotilaitaan NRF:än toimintaan? Mielestäni tämä hallitus jatkaa edellisen hallituksen turvallisuuspolitiikkaa, vaikka kokoomus rummutti oppositiossa ollessaan NATO-jäsenyyden puolesta. Nyt kun kokoomus pääsi hallitukseen, puheet NATO-jäsenyydestä on haudattu, vaikka hallitusohjelmassa onkin aukko jäsenyyteen olemassa.
31.5.2007 myös selvisi, että eduskunnan alainen uusi ulkopoliittinen instituutti tekee Natosta perusteellisen selvityksen tänä vuonna. Nyt voi arvata millainen selvityksestä tulee. Siitä tulee umpipyöreä esitys, joka ei anna vastauksia Suomen nykyiseen toimintaan NATO:n kanssa. Selvityksiä on aina mukava tehdä, mutta tilanne on se, että Suomi ei hakeudu NATO:oon, vaikka haluaa kuitenkin kiinni siihen.
Zyskowicz oikealla asialla, mutta ...
JAN ROSSI 25.5.2007
Ben Zyskowicz näyttää tänään suivaantuneen siitä kun valtio myönsi kirjallisuuden valtionpalkinnon kirjailija Matti Rossille. Syyksi kimpaantumiselleen Zyskowicz ilmoitti, että suomettumisen aikana Rossi syyllistyi halpamaiseen tekoon unkarilaista kirjailijaa Dénes Kissia vastaan. Rossi ilmiantoi Kissin Unkarin kommunistihallinnolle 1970-luvulla ja tämä joutui tästä syystä maassaan suuriin vaikeuksiin. Zyskowiczin kantaan onkin helppo yhtyä, sillä Rossin teko oli halpamainen ja käsittämätön. Zyskowicz teki asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.
Mielestäni Zyskowicz on siis oikealla asialla, mutta kyllä kokoomuksella itselläänkin on luurankoja kaapissaan, sillä Helsingin Sanomat kertoi pääkirjoituksessaan 28.3.1997 Ilkka Kanervan toiminnasta suomettumisen aikana. HS kertoi Ilkka Kanervan pisteliäistä juoruista kokoomuspoliitikoista taistolaiskommunisteille.
HS kirjoittaa 28.3.1997: "MONET OVAT närkästyneet ja pahoittaneet mielensä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen arkistoista löytyneestä muistiosta, joka sisältää kansanedustaja Ilkka Kanervan pisteliäitä juoruja kokoomuspoliitikoista. Närkästys on täysin ymmärrettävää. Kanervan luonnehdinnat kuulostavat halpamaisilta ja moraalittomilta. Kaikkein oudoimmalta tämän päivän valossa voi kuitenkin tuntua reitti, jota pitkin Kanervan puheet kulkeutuivat Moskovaan. Kokoomuksen nuorien nouseva nuori kyky laverteli tietoja puolueestaan Skp:n toimitsijalle Esko Vainionpäälle eli kokoomuksen päävastustajalle. Vainionpää kirjasi Kanervan puheet muistioksi, joka kulkeutui sitten Nkp:lle. Sittemmin Skp:n pääsihteeriksi kohonnut Vainionpää arveli itse Kansan Uutisissa, että hänen muistionsa on joutunut Nkp:lle taistolaisten käsien kautta."
Miksi Zyskowicz ei puutu myös oman puolueensa suomettumiskaudella tapahtuneisiin asioihin? Kun itse luin HS:n pääkirjoituksen, olin tyrmistynyt. Se oli yksi tekijä monien muiden tekijöiden joukossa miksi erosin kokoomuksesta 3.5.2007. En kertakaikkiaan kykene käsittämään näiden suomettumiskauden poliitikkojen toimintaa.
Helsingin Sanomissa oli 18.9.1996 laajempi pääkirjoitus suomettumiskaudesta. Pääkirjoituksessa HS kertoi suomettumisen varjopuolista. HS:än mukaan Kekkosen aikana maamme poliittinen kulttuuri vajosi uskomattomaan rappiotilaan. Näin se todellakin oli. Myös Ilkka Kanerva oli mukana tuossa uskomattomassa rappiotilassa.
Pääkirjoituksessa muun muassa sanottiin, että:
“Valitettavasti luottamuksellisiin naapurisuhteisiin rakentuneella
menestyksellisellä ulkopolitiikalla oli häpeällinen kääntöpuolensa:
vieraan vallan liehakointi ja häikäilemätön hyväksikäyttö sisäisessä
valtataistelussa. Tutkimus tuo koko ajan uusia todisteita siitä, että Urho
Kekkosen aikana maamme poliittinen kulttuuri vajosi uskomattomaan rappiotilaan.
Tätä poliittisen kulttuurin rappeutumista voidaan kutsua suomettumiseksi, ainutlaatuiseksi suomalaiseksi piirteeksi, kuten professori Jukka Nevakivi poleemisesti toteaa tuoreimmassa kirjassaan. Se ei johtunut pelkästään Suomen vaikeasta asemasta tai yya-sopimuksen paineista, vaan myös suomalaisista itsestään.
Tietyt tahot, eivätkä vain kommunistit, hakivat sisäpoliittista ja monet
myös taloudellista apua Tehtaankadulta tai Moskovasta. Siinä tarkoituksessa he
parjasivat sumeilematta kilpailijoitaan, kantelivat
heistä ja tekivät itseään tykö vieraan vallan edessä. Se mikä oli kenties
alkanut välttämättömyytenä poikkeusoloissa, laajeni maan tavaksi ja muuttui
hyveeksi. Tässä kulttuurissa KGB:n agentti Viktor Vladimirov pääsi nousemaan
Suomen poliittisen eliitin kummisedäksi, jopa presidentintekijäksi.
Kaikki taitavat olla yhtä mieltä siitä, että olihan se meininkiä. Minkään
tahon on turha yrittää pestä itseään puhtaaksi tapahtuneesta. Se koskee myös
tiedotusvälineitä, riippumatonta lehdistöä myöten.
Murrosaikoina muutamankin vuoden etäisyys tapahtumiin lisää kummasti
kansallista viisautta. Paras keino purkaa kansallisia turhautumia on avoin
keskustelu.”
Todellakin, avointa keskustelua suomettumisen taustoista olisikin käytävä. Suomettuminen ei voi olla mikään tabukysymys Suomessa. Puolassa on otettu nollatoleranssi suhteessa maan omaan kommunistiseen menneisyyteen. Puolassa arkkipiispaksi paljastunut pappi joutui eroamaan kun paljastui, että oli urkkinut salaiselle poliisille.
Kokoomus turvautuu neuvostoyhteistyöhön
JAN ROSSI 16.5.2007
Keskustelu Suomen ulkopolitiikan linjasta jatkuu edelleen. Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka kirjoittaa presidentti Halosen pääsemättömyydestä Valkoiseen taloon erittäin hyvin omassa blogissaan. Tarkan mukaan Suomi alkaa muistuttamaan kylmän sodan ulkomuseota ja tästä voin olla täysin samaa mieltä. Tarkka kirjoittaa, että “Presidentti Tarja Halosen yritys päästä käymään Valkoisessa talossa torjuttiin huomiota herättävän rutiininomaisesti. Se on suorastaan nöyryyttävää presidentille henkilökohtaisesti, mutta myös Suomelle. Varsinkin kun samaan aikaan Ruotsin pääministeri sai kutsun, joka evättiin Suomen presidentiltä.
Taustalla voi olla kannanotto presidentin poliittiseen persoonallisuuteen, mutta myös Suomen yleiseen profiiliin. Juuri kun 1970-luvun vasemmiston tähti joutui puolueensa vaalitappion takia eroamaan ulkoministerin tehtävistä, vaalien voittajat valitsivat ministeriön johtoon poliitikot, jotka ovat hankkineet kannuksensa kylmän sodan aikana maan tavaksi vakiintuneella neuvostoyhteistyöllä. Ei ihme jos Suomi alkaa näyttää kylmän sodan ulkomuseolta, ainakin Yhdysvalloista käsin, mutta ehkä vähän muualtakin katsoen.”
Tämä on valitettavasti totta. Suomen ulkopolitiikkaa johtaa nyt henkilöt, jotka ovat hankkineet kannuksensa neuvostoyhteistyöllä. Kuvitteleeko Kanerva ja Väyrynen, että USA:ssa ja muualla lännessä ei tiedettäisi heidän neuvostoyhteyksiään? Suomi antaa itsestään nyt käsittämätöntä kuvaa ulkomaille. Muualla vapaus etenee ja Suomessa turvaudutaan neuvostoyhteistyöhön.
Miksi kokoomus päätti turvautua neuvostoyhteyksistään tunnettuun Ilkka Kanervaan kun se valitsi ehdokastaan ulkoministeriksi? Oliko Kanervan valinta jollekin taholle viesti, vai mitä nimityksellä haettiin? Tilanne on se, että kylmän sodan aikana Kanerva piti yhteyksiä Neuvostoliiton turvallisuuspalveluun KGB:hen ja oli luomassa kontakteja Neuvostoliittoon. Onko kokoomuksessa neuvostosuhteet jokin hyve korkeaan virkaan, vai mistä oikein on kysymys?
Paavo Väyrysen paluun tarkoitus?
JAN ROSSI 29.4.2007 AAMULEHTI
Suomi on saanut uuden hallituksen ja pääministerinä jatkaa Matti Vanhanen. Hallitus sai uusia nimiä ja kaksi vanhaa konkaria palasi hallitukseen. Hallitusneuvotteluiden suurin yllätys oli Paavo Väyrysen paluu hallitukseen 14 vuoden tauon jälkeen. Samalla kokoomus sai ulkoministerin salkun ja paikalle istutettiin kokoomuksen kokenein poliitikko Ilkka Kanerva.
Olen pohtinut useissa blogeissa syitä Väyrysen paluulle. Miksi juuri nyt Vanhanen päätti avata Väyryselle oven hallitukseen kun ovet pysyivät tiukasti kiinni Lipposen, Jäätteenmäen ja Vanhasen I:sen hallituksen aikana? Mitä sellaista on tapahtumassa, että juuri nyt Suomi tarvitsee kokenutta Väyrystä ulkoministeriössä? Osittainen vastaus siihen saatiin 21.4.2007 kun pääministeri Vanhanen kehui keskustan puoluevaltuuskunnassa Väyrystä sanomalla, että tällä on vahva EU- ja diplomaattinen kokemus.
Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen esiintyi itse A Zoom-ohjelmassa TV 1:ssä 20.4.2007 ja hän ilmoitti ehdottavansa uuden rataosuuden rakentamista Lapista Murmanskiin ja Pietariin. Onko hallituksen tavoitteena aloittaa näin mittava yhteistyöprojekti Venäjän kanssa seuraavien vuosien aikana? Lisää lähialueyhteistyötä Venäjän kanssa?
Paavo Väyrynen paalutti A Zoomissa linjaansa tarkemmin ja esitti, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista perusratkaisua ei tule muuttaa ja Suomen ei tulisi hakea NATO-jäsenyyttä. Mietin myös muita syitä Väyrysen paluulle. Onko Väyrysen paluun syynä Venäjän nousu ja siihen vastaaminen? Väyryselläkö Suomi aikoo vastata tulevina vuosina Venäjän yhä kovenevaan politiikkaan? Tilanne on se, että Venäjä on nousemassa mittavilla energiavaroillaan todelliseksi suurvallaksi. Venäjä rikastuu hurjaa vauhtia ja pian sillä on rahaa sijoittaa mihin tahansa. Venäjän aikoo uudistaa voimakkaasti armeijaansa ja samalla luo yhtä valtarakennelmaa maahan, jossa sananvapaudella ja ihmisoikeuksilla ei ole mitään merkitystä. Venäjästä tulee näennäisdemokratia, jossa sallitut puolueet ovat Kremlin käskyvallalle kuuliaisia. Tähänkö Paavo Väyrynen on vastaus? Suomi aikoisi siis vastata Venäjän haasteeseen vanhoilla kylmän sodan aikana hankituilla opeilla? Haluaako Suomi viestittää Väyrysellä Venäjälle, että Suomen ulkopoliittinen linja säilyy entisellään ja pyrkisi vahvistamaan linjan pysyvyyttä kokeneella Paavo Väyrysellä? Näinkö asiaa pitäisi hahmottaa?
Paavo Väyrynen on jokatapauksessa palannut ja teki Suomen historiassa ainutlaatuisen "come backin" vallan ytimeen. Paavo Väyrynen on yksi Suomen kokeneimmista ja kiistellyimmistä poliitikoista. Toivottavasti Väyrynen ei tällä kertaa herätä sellaista kiistelyä, jollaista syntyi hänen toimiessaan Ahon hallituksen ulkoministerinä 1991-1993 tai Mauno Koiviston hallituksen ulkoministerinä 1980-luvun alussa.
Kokoomukselle ulkoministerin salkku?
JAN ROSSI 31.3.2007
Hallitusneuvottelut ovat pian alkamassa keskustan ja kokoomuksen välillä. Neuvotteluiden mielenkiintoisemmaksi aiheeksi nousee salkkujako ja se, kenestä tulee maan uusi ulkoministeri. Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi eli se nouseeko ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki uudeksi ulkoministeriksi vai tuleeko uusi ulkoministeri kokoomuksesta, joka olisi mahdollisesti Sauli Niinistö?
Tilanne on se tällä hetkellä, että vaalivoittaja kokoomus on puheenjohtaja Jyrki Kataisen aikana aktivoitunut merkittävästi ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Katainen otti ulkopolitiikkaan vahvasti kantaa 2006 puoluekokouksessa, jossa hän käsitteli muun muassa NATO-kysymystä ja Suomen suhdetta Yhdysvaltoihin. USA-suhteista Katainen totesi 10.6.2006, että “Olemme ilmaisseet huoltamme siitä, että suhde ja suhtautuminen Yhdysvaltoihin ei ole tänä päivänä yhtä vahvalla tolalla, kuin se oli aiemmin. Ehkä ymmärrätte kuitenkin kritiikkini perustan, kun vertaatte Suomen aktiivisuuta ja suhdetta Yhdysvaltoihin edellisen hallituksen aikana. Tai kun yleisesti on tiedossa, että tällä hetkellä aktiivisin pohjoismaalainen poliitikko transatlanttisissa suhteissa on Ruotsin pääministeri Göran Person. Näin ei aiemmin ollut ja nyt on. Jostakinhan tämä kertoo. Ehkä asenteista ja tahdosta? Vaikka virheitä ei olisi tehtykään, suhteiden laatu voi vaihdella. Tässä meillä olisi parantamisen varaa.”
Parantamisen varaa todellakin olisi ja kysymys nyt onkin, että saako kokoomus nyt mahdollisuuden päästä vaikuttamaan ulkopolitiikan kysymyksiin ja USA-suhteisiin. Kokoomus otti jo aiemmin eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajuuden SDP:ltä. SDP oli pitänyt paikkaa hallussaan v:sta 1931 lähtien. Kokoomus on siis tosissaan ulkopoliittisessa aktiivisuudessaan.
Mikä ovat Suomen ulkopolitiikan suurimmat haasteet seuraavan vaalikauden aikana? Mielestäni suurimmaksi haasteeksi nousevat EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittyminen ja Venäjä- sekä USA-suhteet. Uuden hallituksen suurimmaksi haasteiksi pitäisi muodostua myös Suomen kansainvälisen aseman vahvistaminen YK:ssa ja muissa kansainvälisisissä järjestöissä kuten WTO:ssa. Uusi hallitus voisi myös ulkopolitiikassaan pyrkiä konfliktien ratkaisijaksi kansainvälisissä kriiseissä, sillä Suomella on merkittävä historia takanaan kriisienhallintaneuvotteluissa. Tilanne ei voi olla sellainen, että presidentti Martti Ahtisaari olisi ainoa suomalainen kansainvälisillä areenoilla vaikuttava suomalaisvaikuttaja. Suomalaisia tarvittaisiin enemmän mukaan kansainväliseen politiikkaan. Presidentti Ahtisaari on saavuttanut merkittäviä tuloksia kriisinhallintavälittäjänä. Achehin rauhansopimus ja Kosovon kriisin selvittäminen ovat olleet Ahtisaaren merkittäviä saavutuksia. Voisiko Suomen uusi ulkoministeri pyrkiä vaikuttamaan vaikkapa Sri Lankan kriisin selvittelyssä YK:n kautta? Löytyisikö Suomesta vastaus vaikkapa Kyproksen kriisin selvittelyyn YK-yhteistyössä? Kykenisikö Suomen uusi hallitus uusiin avauksiin Lähi-idän kriisin selvittelyssä EU-yhteistyössä tai Darfurin kriisin selvittämisessä Yhdysvaltojen kanssa?
Myös Suomen Venäjä-suhteiden painoarvoa tulisi entisestään vahvistaa. Venäjä on Suomen suurin rajanaapuri ja hyvien suhteiden vaaliminen Venäjään onkin uuden hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Uuden hallituksen tärkein tehtävä pitäisikin olla lähialueyhteistyön tiivistäminen Venäjän kanssa, sekä rajamuodollisuuksien helpottaminen. Myös Venäjän kaavailemasta kaasuputkihankkeesta Viipurista Saksaan olisi keskusteltava avoimesti ja seikkaperäisesti. Venäjä on Suomelle suuri haaste ja mahdollisuus. Tämän vuoksi Suomen olisikin luotava erityinen Venäjä-strategia, jolla avattaisiin keskustelua Venäjän mahdollisuuksista ja mahdollisista uhkista. Venäjän kehityksestä olisi keskusteltava avoimesti ja objektiivisesti.
Myös suhteita Pohjoismaihin olisi vahvistettava entisestään. Suomen ja Ruotsin välistä kumppanuutta olisi entisestään vahvistettava niin, että Suomi ja Ruotsi voisivat löytää toisensa monilla eri foorumeilla. Yksi alue olisi yhteinen meripuolustus. Voisivatko nämä ja muut haasteet olla uuden kokoomuslaisen ulkoministerin haasteita? Pian tämä nähdään kun hallitusneuvottelut ovat saatu päätökseen ja maahan on muodostettu pääministeri Matti Vanhasen toinen hallitus.
Harkitsematonta toimintaa Korholalta
JAN ROSSI 18.3.2007
Viime päivien tapahtumat kokoomuksessa ovat olleet pöyristyttäviä sillä puheenjohtaja Jyrki Katainen joutui julkisesti ripittämään varapuheenjohtaja, MEP Eija-Riitta Korholan toimintaa. Katainen irtisanoutui Korholan blogikirjoittelusta, joka koski pääministeri Matti Vanhasen yksityiselämää. Myös muut kokoomuksen johtohenkilöt ovat joutuneet kommentoimaan Korholan toimintaa. Puoluesihteeri Taru Tujunen ilmoitti, että Korhola oli poikennut yhteisesti sovituista säännöistä. Myös Sauli Niinistö sanoi, että tälläinen toiminta ei sovi kokoomuksen toimintaan.
Tilanne oli sellainen, että Korhola meni kirjoittamaan omia johtopäätöksiä Vanhasen oletetusta suhteesta kansanedustaja Merikukka Forsiukseen. Korhola väitti, että suhde julkistettaisiin vaalien jälkeen. Tilanne oli absurdi, sillä mistä Korhola olisi suhteesta voinut tietää?
Eija-Riitta Korhola joutui perääntymään asiassa ja pyysi anteeksi toimintaansa. Avainkysymys kuitenkin on, että ymmärsikö Korhola itse toimintansa luonteen vai tuliko kehoitus anteeksipyyntöön Kataiselta? Itse uskon tähän sillä Korhola oli ehtinyt harrastaa Vanhasen yksityiselämään mennyttä kirjoitteluaan koko viikon. Täytyy sanoa, että en olisi uskonut, että Korhola saisi itsensä tälläiseen tilanteeseen. Eikö hän missään vaiheessa ehtinyt seuraamaan mitä mieltä puheenjohtaja Katainen on poliitikkojen yksityiselämään puuttumisesta? Kataisen ilmoituksen jälkeen Korhola pyysi julkisesti anteeksi kirjoitteluaan. Ymmärsikö Korhola toimineensa harkitsemattomasti vai saiko Kataisen reaktio Korholan pyytämään anteeksi?
