Dissosiatiivinen amnesia
Dissosiatiivisen amnesian (muistinmenetyksen), vanhalta nimitykseltään psykogeenisen amnesian, pääoire on kykenemättömyys muistaa itselleen tärkeää, useimmiten henkisesti kuormittavaa tai traumaattista informaatiota. Muistiaukko on liian laaja ollakseen tavallista unohtelua, eikä se johdu elimellisistä syistä tai esimerkiksi päihteiden käytöstä.
Dissosiatiivinen amnesia voidaan jakaa alatyyppeihin amnesian laajuuden mukaan:
- Paikallinen (lokalisoitunut) amnesia käsittää tietyn ajanjakson (yleensä muutamasta tunnista muutamaan päivään, mutta pidemmätkin jaksot ovat mahdollisia) henkilön elämästä. Usein kyseessä on osa traumasta ja sen jälkeisestä ajasta. Esimerkiksi jotkut WTC:n terrori-iskusta selvinneet muistavat itse koneen iskeytymishetken, mutta eivät sitä, kuinka selvisivät ulos rakennuksesta, ja miten he jättivät onnettomuusalueen.
- Valikoiva (selektiivinen) amnesia on kyseessä, kun henkilö muistaa vain pieniä palasia tietyn ajanjakson ajalta. Esimerkiksi lapsena toistuvasti traumatisoitu saattaa muistaa vain pieniä välähdyksiä tapahtumista pystymättä rakentamaan muistoista kokonaisuutta.
- Jatkuvassa amnesiassa muistinmenetys alkaa tietystä (traumaattisesta) ajankohdasta ja jatkuu katkeamatta nykyhetkeen.
- Yleistyneessä amnesiassa henkilöllä ei ole minkäänlaisia muistikuvia menneisyydestään. Häiriö on niin vakava, että sitä poteva usein tuodaan suoraan ensiapuun.
- Systematisoitunut amnesia rajoittuu vain tiettyyn informaatiokategorian. Henkilöltä saattavat esimerkiksi puuttua kaikki muistikuvat tietystä paikasta tai perheenjäsenestä.
Tavallisimmat amnesian muodot ovat paikallinen ja valikoiva amnesia. Potilaat, joilla voidaan todeta jatkuva, yleistynyt tai systematisoitunut amnesia, kärsivät useimmin jostakin muusta dissosiaatiohäiriöstä, esimerkiksi dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä.
Syyt ja esiintyvyys
Dissosiatiivisen amnesian pääsyy on yleensä traumaattinen tai hyvin kuormittava kokemus, jonka potilas on kokenut tai joutunut todistamaan, kuten esimerkiksi onnettomuus, sotatila, itsemurhayritys tai lapsen kaltoinkohtelu. Perinnöllinen alttius epäkypsien puolustusmekanismien käyttöön ja dissosiaation "harjoittelu" lapsena tapahtuneiden kuormittavien kokemusten johdosta edesauttaa sekin amnesian puhkeamista. Kuten muillekin dissosiaatiohäiriöistä kärsiville, dissosiatiivista amnesiaa poteville potilaille on tyypillistä herkkä hypnotisoitavuus.
Tarkkoja dissosiatiivisen amnesian esiintymislukuja ei ole, mutta se on luultavasti melko yleinen. Häiriö voi ilmetä missä iässä tahansa, mutta hoitoon hakeutuvista suurin osa on nuoria aikuisia.
Oireet ja diagnoosi
Amnesian lisäksi dissosiatiiviseen muistinmenetykseen saattaa liittyä joukko muita psykiatrisia oireita, kuten masennusta, ahdistuneisuutta, unettomuutta tai traumaperäisiä oireita. Potilas saattaa myös olla hämmentynyt ja huolestunut muistamattomuudestaan, yleensä sitä voimakkaammin, mitä tärkeämmäksi koetusta informaatiosta on kyse.
Diagnoosi tehdään sulkemalla pois muut mahdolliset muistinmenetyksen aiheuttajat. Muita amnesian aiheuttajia ovat esimerkiksi:
- Epileptiset kohtaukset, jotka saattavat aiheuttaa dissosiatiivista amnesiaa muistuttavia poissaoloja; tämän vuoksi EEG on hyvä tehdä mahdollisen epilepsian tunnistamiseksi.
- Päähän kohdistunut fyysinen trauma. Pään traumasta johtuvassa muistinmenetyksessä amnesia käsittää yleensä trauman sekä osan sitä edeltäneestä ajasta. Dissosiatiivisessa amnesiassa muistinmenetys taas yleensä kattaa osan traumatapahtuman lopusta sekä sen jälkeisestä ajasta.
- Elimellisistä syistä (kuume, infektio) johtuva sekavuustila tai dementia. Näihin liittyvä muistinmenetys on yleensa laaja-alainen, ja toisin kuin dissosiatiivisessa amnesiassa, potilaan todellisuudentaju on eriasteisesti häiriintynyt.
- Ikääntymiseen liittyvä muistin huononeminen, joka on mahdollista tunnistaa potilaan iän perusteella.
- Myrkytystila esimerkiksi päihteiden väärinkäytön seurauksena. Yleensä vierasaineen nauttiminen on kuitenkin osoitettavissa esimerkiksi verikokeella. Myrkytystilan aiheuttama amnesia ei myöskään ole palautuva (unohdettua materiaalia ei yrityksistä huolimatta ole mahdollista muistaa).
- Amnesian teeskentely. Teeskennelty amnesia on yleensä oirekuvaltaan dramaattinen, sille on selkeät taloudelliset, rikosoikeudelliset tai henkilökohtaiset perusteet, ja henkilöltä puuttuu dissosiatiohäriöistä kärsivien herkkä hypnotisoitavuus.
On myös hyvä selvittää, kärsiikö potilas jostakin muusta dissosiaatiohäiriöstä, joka yhtenä oireenaan aiheuttaa muistamattomuutta. Dissosiaatiohäiriöiden diagnosoimiseen on olemassa erilaisia strukturoituja haastatteluja, esimerkiksi niin sanottu DES (dissociative experience scale) -skaala ja puolistrukturoitu SCID-D - haastattelu (Structured Clinical Interview for Dissociative Disorders). Myös hypnosiaherkkyyttä mittaavia kyselyitä voidaan käyttää arvioinnin apuna. Erityisesti dissosiatiiviseen amnesiaan kehitettyjä haastatteluja ei toistaiseksi ole saatavilla.
Hoito
Dissosiatiivisen amnesian tärkein hoitomuoto on psykoterapia, jonka tavoitteena on auttaa potilasta muistamaan ainakin osa dissosioiduista muistoista. Kun terapiassa on luotu turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri, palautuvat muistot monesti vähitellen itsestään, yleensä terapiaistuntojen ulkopuolella. Osalla muistot palaavat kokonaan ilman hoitoa useimmiten silloin, kun potilas kokee olonsa turvallisemmaksi, ja/tai kun ympäristössä tapahtuu jotain, joka laukaisee dissosiaation vähittäisen purkautumisen.
Joissakin tapauksissa muistaminen ei tapahdu itsestään. Tällöin voidaan harkinnanvaraisesti koettaa erilaisia muistamistekniikoita tai hypnoosia. Myös rauhoittavan lääkityksen käyttö ennen istuntoa saattaa auttaa erityisesti, jos muistamisella on kiire, tai dissosioitu informaatio on todennäköisesti sisällöltään hyvin negatiivista.
Kun potilas vähitellen on alkanut muistamaan, seuraa terapian toinen vaihe, joka keskittyy muistetun materiaalin työstämiseen, traumasta toipumiseen ja sen integroimiseen osaksi menneisyyttä ilman, että trauma jatkuvasti muistuttaa olemassaolostaan eri jälkivaikutusten muodossa. Potilasta myös autetaan kypsempien puolustusmekanismien löytämisessä sekä mietitään tapoja, joilla ehkäistä tulevaisuuden amnesiaepisodit.
Lääkityksellä on itse amnesian hoidossa hyvin vähän sijaa. Sitä voidaan kuitenkin käyttää häiriön liitännäisoireisiin, kuten masennukseen, ahdistuneisuuteen tai unettomuuteen.
Ennuste
Suurin osa dissosiatiivista amnesiaa potevista pystyy lopulta muistamaan sen verran unohdettua informaatiota, että pystyy rakentamaan tapahtuneista mielekkään kokonaisuuden ja näin saavuttamaan paremman käsityksen itsestään ja menneisyydestään. Joillakin -erityisesti jos amnesian syy on toistuva lapsuuden trauma, esimerkiksi lapsen kaltoinkohtelu tai seksuaalinen hyväksikäyttö - amnesia kuitenkin kroonistuu, eikä dissosioituihin muistoihin koskaan päästä kunnolla käsiksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että unohdettujen traumojen jälkioireita voidaan tasata hyvinkin paljon ilman traumaattisen aineksen läpikäymistä.
Dissosiatiivisen amnesian diagnostiset kriteerit (DSM IV)
- Keskeinen häiriö on yksi tai useampi jakso, jonka aikana henkilö ei kykene palauttamaan mieleensä hänelle tärkeää, usein luonteeltaan traumaattista tai stressin sävyttämää tietoa, ja häiriö on liian laaja ollakseen tavallista unohtelua.
- Häiriö ei esiinny ainoastaan dissosiatiivisen identiteettihäiriön tai pakkovaelluksen, traumaperäisen stressihäiriön, akuutin stressihäiriön tai somatisaatiohäiriön aikana eikä johdu minkään kemiallisen (esim. huumeen tai lääkkeen) suorasta fysiologisesta vaikutuksesta tai neurologisesta tai muusta ruumiillisesta häiriöstä (esim. pään vammasta johtuva muistihäiriö).
- Oireet aiheuttavat kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisilla, ammatillisilla tai muilla tärkeillä toiminnan alueilla.