Normaaleja traumanjälkeisiä reaktioita

Ensireaktio traumaattisesta tapahtumasta selvinneellä on usein ilo siitä, että hän on hengissä. Tätä seuraavat ahdistuksen, pelon ja vihan tunteet, korostunut valppaus sekä tapahtuman pakonomainen vatvominen. Nämä stressireaktiot ovat tavallisia ja lievenevät itsestään ajan kuluessa, eikä niillä ole mitään tekemistä "heikkouden" kanssa. Stressireaktioista on kuitenkin hyvä olla tietoinen. Tämä vähentää pelkoa ja ahdistusta, sekä auttaa ymmärtämään joko omia reaktioitaan tai läheistä, joka on joutunut trauman uhriksi.

Esimerkkejä traumanjälkeisistä reaktioista:

Fyysisiä reaktioita:

Emotionaalisia reaktioita:

Tavallisia ongelmatilanteita

Traumanjälkeisen stressihäiriön, post-traumaattinen stressihäiriön, oireita ovat toistuvat itsepintaiset trauman muistikuvat, (voivat esiintyä esimerkiksi painajaisina ja takaumina), emotionaalinen turtuneisuus (vaikeus tuntea esimerkiksi iloa) jatkuva varuillaan olo (säpsähtely, säikähtely) ja vaikeus rentoutua. Paradoksaalisesti potilas saattaa kuitenkin käyttää huomattavan määrän energiaa tapahtumien unohtamisyrityksiin, ja välttää tilanteita, ihmisä ja paikkoja, jotka muistuttavat traumasta. Oireet voivat alkaa heti trauman jälkeen, mutta häiriö diagnosoidaan vasta niiden kestettyä yli kolme kuukautta.

Masennukselle on ominaista pitkällinen mielialan lasku, kiinnostuksen menettäminen aiemmin mielekkäiksi koettuihin aktiviteetteihin ja huomattava väsymys. Henkilö saattaa kokea toivottomuutta ja epätoivoa ja uskoa, ettei tilanne tule enää korjaantumaan. Masennuksen riski on erityisen suuri, kun traumaan on liittynyt menetyksiä, esimerkiksi läheisen kuolema. Toisinaan masennukseen saattaa liittyä itsemurha-ajatuksia, ja onkin tärkeää, että henkilö saa apua tilanteeseensa.

Itsesyytökset, syyllisyys ja häpeä ovat tavallisia, kun traumaa aletaan rationalisoida. On tavallista, että uhri ottaa liian suuren vastuun tapahtuneesta, ja kokee syyllisyyttä tekemisistään, tekemättä jättämisistään tai siitä, että hän itse selvisi toisten menehtyessä tai vahingoittuessa pahemmin kuin hän itse. Olemme yleensä armottomimpia itseämme kohtaan: syyllisyyteen ja häpeään ei yleensä ole tarvetta.

Itsemurha-ajatukset saavat liittyä traumaa seuranneeseen masennukseen. Jos epäilet jonkun suunnittelevan itsemurhaa, kysy asiasta suoraan; tämä EI rohkaise henkilöä toteuttamaan aikeitaan. Jos henkilöllä on suunnitelma ja hän on vakavissaan sen täytäntöönpanossa, on tärkeää hankkia apua nopeasti. Suomessa apua tarjoavat esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran SOS-
kriisipuhelin, puh. 0203-445566

Viha tai aggressiivinen käytös voivat liittyä traumaan monella tapaa. Moni kokee tilanteen olleen epäoikeudenmukainen, eikä voi ymmärtää, miksi se tapahtui ja miksi juuri heille. Nämä ajatukset saattavat purkautua intensiivisenä kiukkuna. Vaikka viha on luonnollinen ja terve tunne, hyvin kiihkeä vihanilmaus ja aggressiivinen käytös usein vain pahentaa tilannetta aiheuttamalla ongelmia töissä ja ihmissuhteissa, ja ikävimmillään johtaessaan laillisiin toimenpiteisiin.

Päihteiden väärinkäyttö on yleinen tapa koettaa turruttaa muistikuvien aiheuttamat raskaat tunteet ja ajatukset. Vaikka ratkaisu on nopea ja tehokas, se usein vain siirtää asian käsittelyä, sekä itsessään saattaa aiheuttaa lisäongelmia. Jos alkoholin tai lääkkeiden käyttö näyttää lähtevän käsistä, on tärkeä hankkia apua, ennen kuin tilanne kärjistyy liiaksi.

Traumasta toipuminen

Trauman jälkeen on normaalia, että tapahtunutta käydään intensiivisesti läpi muistikuvina ja unina. Myös toimintakyky toimintakyky voi laskea traumanjälkeisten oireiden seurauksena. Käytä omaa tukiverkkoasi - puhu perheen, ystävien ja muiden läheisten kanssa. Toipuminen tapahtuu asteittain, ja voi kestää useita viikkoja; "paraneminen" ei tapahdu yht'äkkiä. Toipuminen ei myöskään tarkoita, että trauma unohtuu. Tavallista kuitenkin on, että trauman läpikäyminen vähenee ajan kuluessa, ja "normaali elämä" alkaa vähitellen työntää traumaa sivuun. Jos trauman jälkireaktiot jatkuvat pitkään ja aiheuttavat ongelmia ihmissuhteissa, työssä ja muissa toiminnoissa, jotka koet itsellesi tärkeiksi, kannattaa hakea ammattiapua.




Lähteet:


  1. Common Reactions After Trauma. NCPTSD Fact Sheet.