Tämä tarina perustuu kesällä 1997 tekemiini kokeiluihin. Mitään takeita ei ole, että suomalaisessa aineistossa ajoittain esiintyvät tummat tai mustat kiiltavät kappaleet ovat peräisin tällä tavalla tehdyistä astioista. Esittelen tässä kuitenkin yhden tavan mustuttaa astioita.

Poltetun saven väreistä

Harmaa, punainen ja musta ovat suomalaisten saviastioiden tyypillisimmät värit. Yleensä ne esiintyvät epämääräisinä ja erisävyisina laikkuina eri puolilla astiaa, mikä johtuu epätasaisesta ja viileästä poltosta. Suomen maaperästä saatava punasavi palaa kunnolla poltettuna vaalean tiilenpunaiseksi. Väri johtuu savessa olevista epäpuhtauksista, lähinnä raudasta, jota on 3-8 % massasta (täysin puhdas savi on valkoista ja varsin harvinaista maapallolla). Erilaisen koostumuksen vuoksi kotimainen savi ei kuitenkaan saavuta Välimeren alueen keramiikan voimakkaan punertavaa sävyä vaan jää vaaleammaksi.

Polttamattoman kuivan saven väri on vaalean harmaa. Erilaiset harmahtavat laikut valmiissa astioissa kertovat liian alhaisesta polttolämpötilasta. Kun punasavi kuumenee yli 600 asteen siitä alkaa poistua "savihiutaleiden" välissä oleva kidevesi, jolloin savi ei enää muutu veteläksi jouduttuaan tekemisiin veden kanssa. Myös hiilen poistuessa savi alkaa punertaa.

Merkittavissä määrin kidevesi on poistunut vasta 900 asteen lämpötilassa, mistä johtuen suomalaiset esihistorialliset astiat ovat yleensä hauraita. Poltettaessa savea nuotiolla tai alkeellisessa puulämmitteisessä uunissa, 900 asteen lämpötila saavutetaan yleensä vain hetkellisesti. Vain astian pinta tai osa pinnasta eli kuumimman lämmön saava osa palaa punaiseksi. Yleensä alaspäin hiillosta vasten oleva puoli palaa parhaiten.

Astioiden musta väri on peräisin hiilestä. Savessa on aina sekoittuneena hiiltä, joka alkaa yli 200 asteen lämpötilassa reagoida hapen kanssa muodostaen hiilimonoksidia ja hiilidioksidia. Kun lämpötila on 400-500 astetta pyrkivät hiilipartikkelit kohti astian pintaa ja se yleensä tummuu. Tehokkaasti hiili poistuu kuitenkin vasta yli 600 asteessa - yleensä vaaditaan yli 750 astetta - ja lisäksi saatavilla pitää olla vapaata happea. Mikäli astia on hapettomassa tilassa ei hiili muodosta yhdisteitä hapen kanssa ja pinta jää tummaksi. Näin saattaa käydä kun astiaa poltetaan suu alaspäin. Astian sisäpuolelle ei tule happea ja sisus jää mustaksi.

Musta väri voi kuitenkin olla peräisin astian ulkopuolisestakin hiilestä. Tätä käytetään hyväksi värjättäessä savea mustaksi. Jos poltossa käytetään uunia, voidaan hapen saanti estää ja laittaa uuniin jotain palavaa kuten heinää tms. Tällöin syntyy savua, joka "palaa" kiinni astian pintaan. Mikäli poltettaessa ei voida saada aikaan pelkistäviä olosuhteita, voidaan värjäys suorittaa jälkikäteenkin. Esimerkiksi japanilaisen raku-keramiikan tekoon kuuluu astian laittaminen tulikuumana suoraan poltosta oljilla ja sahanjauhoilla täytettyyn astiaan, joka heti suljetaan. Tuloksena on astian pinnan mustuminen. Tätä erittäin yksinkertaista tapaa olen soveltaen hyödyntänyt kokeilussa.

Näin se käy

Kiillotus

Astian pinnan kiiltävyys ei liity polttoon vaan se saadaan aikaan jo teko- ja kuivatusvaiheessa. Astian ollessa "nahkakuiva" eli ei enää hyvin muotoiltavissa, mutta vielä kostea, sen pinta tasoitetaan kovalla ja sileällä esineellä kuten hiotulla kivellä, lasihelmellä, sileällä rautaesineellä tai luulla. Kun astia on miltei kuiva ja alkaa saada vaaleanharmaan värin, se kiillotetaan käyttämällä jälleen em. työkalua, jolloin syntyy lasimaisen kiiltävä pinta. Tarvittaessa pintaa voi vielä kiillottaa pehmeällä nahalla tai kuivalla kämmenellä. Ilman työkaluja vain kämmenellä kiillottaen saa aikaiseksi mattamaisen heikosti kiiltävän pinnan.

Kokeilussa käytin kiillottamiseen lasikuulaa, rautaista veistä, nahkaa ja kämmentä.

Poltto

Kun astia on täysin kuiva, se voidaan polttaa. Kokeilupoltto tapahtui noin metrin levyisessä matalassa maakuopassa, jossa oli pohjalla kiviä. Kivet lämmitin polttamalla niiden päällä nuotiollinen puita (ja paistamalla tarpeellinen määrä makkaraa). Noin tunnin kuluttua kun jäljellä oli enää hiillos, työnsin hehkuvat hiilet sivuun ja asetin poltettavat astiat alassuin kivien päälle. Olen huomannut, että astioiden asettaminen suoraan hiillokselle saattaa aiheuttaa alaspäin olevien osien rikkoontumista. Ilmeisesti lämpö siirtyy kivistä astioihin hitaammin ja tasaisemmin kuin suoraan hiilistä. Seuraavaksi sytytin risuja palamaan noin 20 cm etäisyydelle astioiden ympärille. Vähitellen toin palavia risuja lähemmäksi, kunnes ne vajaan tunnin hivuttamisen jälkeen olivat kiinni astioissa. Tämä varovaisuus on tarpeen, ettei lämpötila kohoa liian nopeasti. (Avonuotiolla poltettaessa lämpötila voi nousta äkillisesti jopa 900 asteeseen, mikä on useimmiten liian nopeaa ja aiheuttaa savessa murtumia.)

Lisäsin risuja ja isompiakin puita niin että astiat lopulta olivat nuotion sisällä. Kun astiat olivat ollet nuotiossa noin tunnin ne olivat hehkuvien kekäleiden keskellä ja niiden pinta oli palanut punertavaksi. Koska en raaskinut rikkoa astioita en tiedä olivatko astian seinämät palaneet läpensä vai vain pinnasta. Aiemmin hajonneita astioita tarkastelemalla voi kuitenkin olettaa, että tällaisella poltolla alle 0.5 cm paksuiset astiat saattavat palaa läpikotaisin, joten koeastia voi olla melko hyvin palanut.

Savustus

Polton aikana olin kaivanut maahan kuopan, johon olin laittanut heinää ja tuohta. Savimaahan kaivettuna kuopasta saa jyrkkäseinäisen ja eikä tarvitse pelätä sortumia. Kuopan suuaukosta tulee pieni, jolloin se on helppo peittää.

Puukepeillä sain ongittua kuuman astian hiilloksesta ja laitettua sen kuoppaan, jonka heti peitin pellillä.

Astian lämpötila sytytti heinät ja tuohet, mutta hapen puuttuessa ne eivät palaneet liekillä, vaan savusivat. Varsinkin tuohesta lähtee erittäin nokeava ja kitkerä savu. Kymmenen minuutin savustamisen jälkeen tuloksena oli kiiltävän musta pinta.

Astian väri kestää pesemisen vedellä. On kuitenkin todennäköista, että musta väri lähtee pois jos astian lämpötila nousee uudelleen, joten keittokäyttöön astiasta ei ole.

• Sisällys

• Alkuun
• Kuvatuksia
• 42
• Paikkatietoasioita

• Vanhoja sivuja

• Saviastioiden polttoa
• Mustapintaisia astioita
• Indikaattorisekotteita

Sisältö on päivitetty 26.5.1998