Saviastioiden polttamisesta avotulella


Yleistä

Seuraavassa esittelen oman tapani polttaa saviastioita nuotiolla. Kyseessä ei ole varsinainen arkeologinen polttokoe, vaan eräs tapa, jolla keramiikan harrastaja voi polttaa astiansa esihistorialliseen tyyliin. Polttamisessa pyrin ensisijaisesti saamaan ehjän astian, joka on palanut niin hyvin, ettei siitä liukene savea veteen. Samalla kuitenkin pyrin toimimaan mahdollisimman primitiivisesti niiden vihjeiden mukaan, joita Suomen alueen kivikautiset arkeologiset löydöt antavat.

Nykyisen Suomen alueella olleiden esihistoriallisten ihmisryhmien jättämien jälkien perusteella ei ole voitu rekonstruoida mitään varsinaista keramiikkauunia. Erilaisia kiveyksiä, joissa on pidetty tulta on kuitenkin löydetty. Käytän poltossa kivettyä kuoppaa, eräänlaista kuoppaliettä. Polttoaineena on puu. Esihistoriallisella ajalla on tuskin käytetty halkoja, todennäköisesti nuotiossa ovat palaneet metsästä kerätyt oksat. Havupuut ovat Suomessa verrattain uusia tulokkaita, joten kivikautiseen tapaan keramiikkaa polttettaessa voidaan käytää vain lehtipuita. Lisäksi etnografisten tutkimusten mukaan voidaan käyttää myös heinää tms. palavaa materiaalia.

Puulajeilla sekä lehti- ja havupuiden käytöllä ei liene varsinaisesti merkitystä polton kannalta. Kyseessä on lähinnä tyyliseikka. Tosin palavan puun lämpöarvot sattavat vaihdella jonkin verran, mikä saattaa vaikuttaa nuotion lämpötilaan.

Tällä tavalla valmistetut astiat on vaikea erottaa oikeista esihistoriallisista astioista ja on toivottavaa, että valmistusvaiheessa savimassaan on sekoitettu jotain tunnistamista helpottavaa ainetta.

Pelit ja vehkeet

Astioiden polttamiseen ei tarvita mitään erikoista. Tarvitaan maakaistale johon kaivaa kuoppa, nyrkin kokoisia kiviä kuopan pohjalle ja oksia polttamiseen. Lisäksi on hyvä varata pitempi keppi jolla voi kohentaa tulta ja liikutella astioita mikäli ne kuumenevat alkulämmittelyssä liian kuumiksi käsin siirrettäviksi.

Polttokuoppa

Ensimmäiseksi rakennetaan paikka 2-3 astian polttamista varten. Maahan kaivetaan noin puoli metriä syvä reilun metrin halkaisijaltaan oleva kuoppa (sen kokoa pitää suurentaa, jos aikomuksena on polttaa useampi kuin 3 astiaa tai astiat ovat 10 l suurempia). Kuopan pohjalle ladotaan kiviä tasaiseksi matoksi. Jos kiviä riittää, niitä voi asetella jonkun matkaa reudoillekin. Sitten kaikki onkin valmista.

Kuoppalieden poikkileikkaus. Kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat muinaisilla hiekkarannoilla. Tästä johtuen liedet on luonnollisesti kaivettu hiekkamaahan. Hiekka varaa hyvin lämpöä, mutta savimaahan kaivettu kuoppa toimii yhtä lailla jos sopivaa hiekkaista paikkaa ei löydy.

Astioiden polttaminen

Polttaminen on periaatteessa yksinkertaista. Tärkeimmät asiat ovat astian tasainen hidas lämmittäminen ja riittävän kuumuuden saavuttaminen. Saviastiaa ei saa laittaa suoraan tuleen tai päästää tuulta puhaltamaan liekkejä päin astiaa polton alkuvaiheessa. Lämmön täytyy kohota tasaisesti ja tarpeeksi verkkaisesti eikä astia saa kuumentua toispuoleisesti. Kun astia on viihdoin saatu niin kuumaksi, että se kestää liekkejä täytyy tulta ruokkia tarpeeksi paljon ja pitkään, että astia "palaa" kunnolla.

Astioiden tekemiseen käytetty savimassa vaikuttaa astioiden kuumuuden kestoon. Yksinkertaistettuna, mitä enemmän sekotetta on ja mitä karkeampaa se on sitä paremmin astia kestää kuumuutta ja nopeita lämmönvaihteluja. Polttoharjoittelu kannattaakin aloittaa karkeasekotteisilla astioilla, jolloin onnistuminen on todennäköisempää.

Astioiden polttaminen aloitetaan kuoppalieden kiveyksen lämmittämisellä. Kuopassa poltetaan nuotiollinen puita eli tulta noin tunnin ajan. Poltettavat astiat voi ottaa tässä vaiheessa kuopan reunalle lämpiämään. Täytyy kuitenkin varmistaa, että paikka johon astiat asetetaan on kuiva. Savi imee itseensä tehokkaasti kosteutta ja on erittäin todennäkoistä, että kostea astia hajoaa polton aikana. Saviastian lämmittäminen ei ole välttämätöntä vielä tässä vaihessa, mutta vara ei venettä kaada ja samalla on jotain puuhaa nuotiota polttaessa. Astioita voi välillä käännellä, jotta ne lämpenisivät tasaisesti.

Hiillos on työnnetty kuopan reunoille ja astiat asetetaan kuumentuneiden kivien päälle. Erityistä huomiota täytyy kiinnittää siihen, etteivät astiat kosketa hehkuviin kekäleisiin.

Kun puut ovat palaneet ja jäljellä on vain hiillos, työnnetään hehkuvat kekäleet kuopan sivuille niin, että astiat voidaan astettaa suu alassuin kivien päälle. Kekäleet ovat niin kuumia, että astian reunat halkeavat jos astiat koskevat tässä vaiheessa hiillokseen. Seuraavaksi astioita aletaan varovasti lämmittää. Lämmön hitaaseen kohottamiseen on varmasti lukuisia tapoja, mutta tässä esitellään vain yksi. Kun astiat ovat kuopassa, viritetään niiden ympärille kuopan reunoille useita pieniä nuotioita, jotka ovat selvästi erillään asitoista. Jos tilan puute vaivaa, voi nuotiot tehdä kuopan ulkopuolelle reunan päälle. Tuulisella säällä täytyy varoa, etteivät liekit pääse niin suuriksi, että tuuli puhaltaisi ne nuolemaan astioiden reunoja.
Pikku nuotioiden tekemisellä ei ole mitään hirvittävää kiirettä, sillä lämpö siirtyy myös kuopan kivistä asioihin ja astiat lämpenevät pikkuhiljaa. Ei kuitenkaan pidä jäädä odottelemaan kuopan ja astioiden jäähtymistä.

Astioiden ympärille viritetään varovasti tuli. Ihanteellista on jos lämpöä tulee joka puolelta tasaisesti. Kuten kuvasta näkyy, sateisena kesänä on vaikea löytää kuivia oksia ja täytyy hiukan "fuskata" käyttämllä pieneksi pilkottua puuta.

Kun nuotiot on saatu palamaan, ne saavat lämmittää jonkin aikaa astioita. Nuotioita voi samalla yrittää levittää tuomatta niitä kuitenkaan lähemmäksi. Ihanteellista olisi, jos astioita ympäröisi jokapuolella tasainen tulinen piiri. Kun tulta on poltettu parikymmentä minuuttia voi liekkejä alkaa hivuttaa lähemmäksi astioita. Se käy kätevästi nuotion tarvitessa lisää puuta, uusi oksa lisätään polttokuopan keskustan puolelle. Tässäkin vaiheessa täytyy välttää turhaa kiirettä. Noin tunnin kuluttua tuli on saavuttanut astiat ja ne ovat nuotion keskellä eikä niiden pitäisi tässä vaiheessa enää haljeta.

Tulta hivutetaan vähitellen kohti astioita. Pitää varoa, ettei tuuli pääse puhaltamaan liekkejä äkillisesti liian suuriksi.

Seuraavaksi pitää astioiden ympärille saada aikaan kunnollinen nuotio. Tässä vaiheessa kannattaa käyttää isompia oksia ja mielellään puuta josta syntyy kunnon hiillos, kuten koivua. Nuotion lämpötila pitää tässä vaiheessa saada mahdollisimman korkeaksi ja pysymään pitkään korkeana. Puita voi polttaa esimerkiksi niin kauan, että astiat ovat peittyneet hiiliin ja jättää astiat paikalleen kunnes nuotio on jäähtynyt. Ei ole haitaksi vaikka astiat olisivat paikallaan seuravaankin päivään.

Polttamisen ideana on poistaa savessa oleva kidevesi. Kidevesi alkaa poistua 600 asteessa. Nuotion lämpätila voi parhaillaan nousta 900 asteeseen, mikä riittää siis mainiosti. Suomalaisen punasaven sintraantumislämpötila eli piste jossa savi alkaa sulaa lasimaiseksi on yli 1100 astetta, joten pelkoa astioiden ylikuumenemisesta ei ole.  Toisaalta jos nuotioon laitetaan jotain ylimääräisiä lämpöä kohottavia aineita tai rakenteita on aina vaara pilata astiat.

Lopulta astiat ovat täysin nuotion sisällä.

Polton tuloksena pitäisi olla (toivottavasti ehjä) punertava, osin tummanharmaan tai mustan laikullinen astia. Johtuen sekotteista ja sähköuunia alemmasta polttolämpötilasta, astiat ovat usein hauraampia kuin "nykyaikaiset" saviastiat. Astiat soveltuvat periaatteessa käyttöastioiksi siinä missä muukin keramiikka, vaikka hauraus saattaa tuottaa ongelmia. Kivikautisen astian onnellisen omistajan seuraava ongelma onkin: miten saada astia pysymään pystyssä pöydällä?

Polttoa jatketaan ainakin tunnin verran tai niin pitkään kuin puita riittää ja polttaja jaksaa odottaa. Tulen sammuttua astiat saavat jäädä kuuman hiilloksen peittoon. Mikäli puita on ollut paljon saattavat astiat olla täysin hautautuneitä hiillokseen, joloin niiden lämpötila pysyy edelleen korkeana ja kidevettä poistuu.

Koepolton kaikki kolme astiaa säilyivät ehjinä (myös tasapohjainen rautakautisen mallinen astia), mutta vasemmanpuoleisen ison astian ulkoreunasta irtosi kappale. Hajoaminen johtui astian asetttamisesta vahingossa liian lähelle kuumaa kekälettä.


Sisältö on päivitetty 14.9.1998