Ossi esittelee agiesteet
hyppää,putkeen, puomi, aaa, keppi, pöytä, rrr, muuri ja pituus, pussi ja keinu
Tässä hommassa tarvitaan motivaatiota.
Ei mitään hätää siis?
Vai niin.
Teoriassa siis helppoa...
Tukkeita radalla?
Hyppää yli!
Älä missaa väliaikatarjoiluja!
Muuta elämää
Copyright © 2006 Marjutta Hasanen

Sivukartta

Ossi Elämää Tyyli Muuta
agility

Hyppää
Okei, nämä ovat niitä perusesteitä, joiden yli siis hypätään. Täyden nautinnon saa, jos ottaa mukaan myös kunnon alkukiihdytykset.

Mutta, olkaapas nyt tarkkoina. Todellakaan ei pidä ryhtyä pomppimaan minkään aitojen yli, jossei siihen ole mitään syytä. Meilläkin mamma ensin yritti hypyttää meikäläistä jonkun voipurkki/kukkakeppi-väkkyröiden yli. "Hyppää!" "Ai miksi? Mahtuuhan tästä ohikin kulkemaan." Tilanne oli tietysti sitten toinen, kun mamma oli teipannut suksisauvan poikittain oviaukkoon ja huuteli makkaran kanssa toiselta puolella.


Putkeen
Putki on sellainen, josta mennään toisesta päästä sisään ja tullaan toisesta ulos. Tärkeää on nyt huomata, että samasta päästä ei saa tulla ulos, mistä on mennyt sisään.

Putkiin kannattaa suhtautua hieman varauksella. Tarkkanäköiset ovat saattaneet huomatakin, että ohjaajat itse eivät putkiin koskaan ryömi vaan kiertävät ne kaukaa. Osa putkista onkin niin sanotusti epästabiileja. Sinisilmäisenä minäkin juoksin ensimmäiseen putkeeni, joka oli tällainen Ikean ihmislapsille tarkoitettu koulutusputki. Heti kättelyssä rulla lähti sivuttaisvyörimisliikkeeseen ja minä siellä mukana.


Puomi
Puomi kuuluu A-esteen kanssa niin sanottuihin kissa-esteisiin. Sinnikkäästi yritin taistella sen puolesta, että koirat ja korkeat paikat eivät kuulu yhteen. Useiden makkarapitoisten harjoitusten jälkeen minunkin oli myönnettävä, ettei sieltä puomilta ehkä putoa. Ja ihan mukavahan se on tepsuttaa läpi.

Puomin loppuosassa kannattaa muistaa pysähtyä, koska yleensä saatavilla on väliaikatarjoilua.


Aaa
A-este on se korkeampi puomi. Ihan mukava este sen jälkeen, kun on tottunut korkeisiin paikkoihin. Alussa kannattaa ottaa hyvä vauhti, että pääsee harjalle asti. Alastulossa onkin sitten hankalampaa, kun pitää pystyä jarruttamaan makkaransyöttöpaikalle.


Ke-pi, ke-pi, ke-pi, ke-pi
Kepit ovat sellaisia tikkuja, esimerkiksi kukkakeppejä käsipainoissa niin kuin meillä kotona, joita pitää kiertää. Olkkaritreenien vakiokamaa. Harjoituksiimme esimerkiksi kuuluu, että meikä jää odottamaan eteiseen, kunnes mamma huutaa:"Keppi!". Syöksyn kepeille niin, että ensimmäinen keppi jää vasemmalle puolelleni, nappaan makkaran, suhaan kepit läpi ja saan toisen makkaran.

Tiedän jo, että kepeille tullaan aina oikealta puolelta. (Vasemmalla puolella ei ole koskaan makkaraa.) Välillä menen kyllä sekaisin, kun mamma huitoo ihan selkeästi muualle. Kaikkein parhaiten kepit menee, jos mamma pitää kätensä kurissa ja keskittyy vain kimakkaan ke-pi, ke-pi, ke-pi - kiljuntaansa.


Pöytä
Pöytä on ehkä hieman tylsä. Pöydälle hypätään ja sitten vain odotetaan milloin sieltä pääsee pois. Toiset ottaa jotain asentoja, mutta mammalle se on ihan sama kunhan jököttää. Meidän paikka-merkki on etusormi pystyssä. Aika tarkkana saa olla tulkinnassa, jos mamma, vaikka innostuu kaivamaan nenää tai saa jonkun muun syyhyn.


Rrrrr
Tätä estettä kutsutaan myös renkaaksi. Hyppyesteestä tämä eroaa siten, että hökötyksestä on huomattavasti vaikeampi päästä karkuun, jos se sattuu kaatumaan päälle. Kettinkien kilinästä päätellen tämä saattaa olla mahdollista.

Ärrässä huomaa hyvin ihmisten järkijättöisen logiikan. Pyörylän sivuista ei saa hypätä, vaikka sieltä mahtuisikin paljon paremmin.


Muuri ja pituus
Mitähän nämä ovat? Jaa-a, en tiedä. Mamma nyt huutelee siellä kentällä niin paljon kaikenlaista. Joka tapauksessa, jos meno meinaa johonkin pysähtyä niin hyppää yli.


Pussi
Koska putken opettelu oli vähän hankalaa, mamma ajatteli, että samoin kävisi pussissakin. Ja höpö, höpö. Suosittelen estettä erityisesti kääkille.

Pussi muistuttaa siis tavallista pussilakanaa, johon sukelletaan sisään. Lötköttelemään ei saa jäädä, mutta pussilakanaan verrattuna hyvä puoli on se, että toisesta päästä mahtuu ulos muutakin kuin pelkkä kuono.


Keinu
Keinu on kuin puomi. Ainut vain, että tässä todellakin putoaa! Kannattaa edetä varovasti, koska jossain vaiheessa maa pettää jalkojen alta ja rämähdät alas. (Hyvät makkaratarjoilut lyhentävät selvästi pudotusta.) Niin kuin puomissakin keinun lopussa on tankkauspiste. Tästä, kun on selvinnyt kannattaa kuitenkin hypätä vähän kauenmaksi. Keinun paukkeesta päätellen ei voi tietää, mitä se vielä tekee.

18.04.2005