Heinäkuu 05
Heinäkuu on lomakuu, niinhän se on. Ei me kyllä mitään erityistä lomailtu. Mamma vaan huili kättään hiirestä ja siveltimestä eli nettisivut oli tauolla. Harmikseni voin sanoa, että ompelukonetta se käytti sitäkin ahkerammin. Tekisi itselleen niitä riepuja! Sillähän sitä on puutetta karvoituksessa.

Agilityn harrastamisessa päästiin jo siihen pisteeseen, että mamma oli valmis heittämään hanskat nurkkaan lopullisesti. Jostain #%&! rakista se jupisi meidän isukille. Mitään ei kuulemma kuuntele ja rällää vaan omiaan. Jo on koira, sanon mää.

Kyllä, muakin alkoi vähän tylsistää toi harjoitteleminen. Mamma alkoi nimittäin raahata Taaviakin sinne kentälle. Meidän harkkoihin! Mähän olen hirveän taitava. Mamma on aina ihan mykistynyt. Se kehuu ja palkkaa mua koko ajan, koska mä oon niin hirveän taitava. Ja yht´äkkiä mun pitäisi istua jossain kentänlaidalla. Katsoa, kun paikalla on joku Taavi, joka ei varmaan edes tiedä, mikä putki on. Johan on!

Onneksi mammakin tajusi aika nopeasti, että meillä on paljon kivempaa ihan kaksistaan. Ei muuta kuin vedetään hanskat takaisin. Tai oikeestaan mamma sanoi, että se tarvitsisi jo kokohaalaria. Siellä kentällä on kuulemma sellainen koira, että se innostuksissaan hyppii ja pomppii ja riehuu ja raapii niin hurjasti, että mamma on ihan verillä. Se koira on kuulemma hirveän taitava ja osaa tosi vaikeitakin juttuja. Mä luulen, että se koira olen minä.

Agilityharkkojen lisäksi mamma kävi elämänsä ensimmäisen kerran esiintymässä myös näyttelyissä. Tai Taavihan siellä esiintyi. Saipa vielä jotain punaisia nauhojakin, mamman esittämisestä huolimatta.

Tuusulassa oli ollut kuulemma kamalan paljon koiria. Taavi oli käyttäytynyt hienosti, eikä saanut mitään hullun haukkukohtauksia. Toisin oli esittäjän laita, joka oli ihan ylihermostunut. Hampaiden katsomisen kohdalle Taavi oli pistänyt stopin. Iholle käyminen oli ehkä jo liika sen jälkeen, kun mamma oli aamulla yrittänyt tunnin leikata Taavin kynsiä. (Yleensä tämä hoituu parityönä.)

Ja kun vauhtiin oli päästy, niin Taavi pyörähti toisissakin näyttelyissä. Taavi kävi nimittäin katsomassa kaltaisiaan eli pihakoiria, Vihdissä. Vähän niin kuin sukukokous. Taavi olikin kasvanut aikamoiseksi goljatiksi, sirojen siskojensa Caddien ja Dottien rinnalla.

Näyttelyosuudessa tuomari huomautti, että esittämistä kannattaisi vähän harjoitella. Ja niin varmaan pitäisi, jos se mamma veisi, vaikka meikäläisenkin komeat muodot kaiken kansan ihailtavaksi.