Huhtikuu 08
Ensin hyviä uutisia: näkö toimii jälleen! Mamma nyt vähän vaan miettii olisiko kuulossa jotain vikaa. Kun ei oikein agiradalla käskyt mene perille. Mutta hei, kevät tuli! Kaikenlaista kiinnostavaa nuuskuteltavaa joka pientareella!

On tässä uhkailujakin jo kuultu. Jossei karkailu lopu, meikäläinen laitetaan kuulemma jääkaudelle. Sehän oli se inhottava kurikuuri, jossa ei mitään pukahdeta tai puljata. Kahtotaan nyt.

Huhtikuuksi mamma olikin suunnitellut rutkasti agilityä. Valitettavasti ensin hajosi auto ja sitten kenttä meni remppaan, joten homma meni enemmän vapaapäivien puolelle. No nyt on uusi kuu ja uudet tavoitteet jo valmiina.

Kavereitahan me tapailemme lähinnä koirapuistossa. (Niin kuin vaikka harjis Räpsyä, jonka kanssa on aina kauhea ärinä-purina -leikki.) No nyt meillä kävi vieraita. Tuttava perheeseen on tullut chihuvauva.

Aluksi meidät laitettiin toiseen huoneeseen, että vauva sai kotiutua tai siis vierastua rauhassa. Sitten meidät päästettiin yksi kerrallaan tekemään tuttavuutta. Enhän minä edes sitä rääpälettä huomannut. Siinä oli tarpeeksi hommaa ihmisvieraiden haukkumisessa. (Ainahan on hyvä ensiksi ilmoittaa kuka on herra talossa, etteivät ihan silmille hypi.)

Mamma ja pappa olivat ihan varmoja, että heitetään pikku herra selälleen ja näytetään heti kaapin paikka. Mutta mitä vielä. Sellainen kärpänen. Eihän siitä ollut meikäläisen arvovaltaa vastustamaan. Nätisti vain nuuskuteltiin.

Onni, mikä tämä pikkuriikkinen oli nimeltään oli ensin vähän ujo. Kun se sitten huomasi, ettei sitä poskeen pistetä, vilkastui sen verran, että uskalsi tyhjentää jo meidän ruokakippojakin. Itse en noista kakaroista niin välitä, mutta Taavi, joka on ihan penska itsekin, sai Onnista leikkikaverin. Hurjaa juoksuhippaa rullattiin olkkarin ja keittiön väliä.

Mamma ja pappa olivat tämän Onnin jo aiemmin nähneetkin. Samalla reissulla mamma oli ottanut vaavista vähän mittoja. Niinpä Onni sai lähtiäisiksi mukaansa hienon Suomi-hupparin ja sademanttelin.