Joulukuu 04
Vähän ennen joulua tuli sitten lunta. Hassua, miten iloiseksi kylmä ja märkä möhnä voi ihmiset saada. Minä vain toivon, ettei pakkanen tästä paljon kiristy. Muuten sitä joutuu taas vetämään päälleen tekoturkkia ja se kutittaa, se.

Joulunvietto olikin ihan tuttua puuhaa: joulukuusi ja pakettien avaamiset. Vaikka, isosiskoni Nikitan sanoin:" Tärkeintä joulussa ei ole ne lahjat, vaan hyvä ruoka." Kinkkua ja kalkkunaa tulikin syötyä. No, maha meni vähän sekaisin, mutta se johtui varmaan jostain muusta.

Jouluaatto alkoi heti mukavasti parilla paketilla. Saatiin Taavin kanssa hammasluut ja sellainen puinen lautanen, jota pyörittämällä saapi makkaraa. Päivällä lähdettiin koirapuistoon. Kuulemma, meistä piti päästää liiat höyryt pihalle. Vähän siinä yritin yhtä tyttöä, mutta ei se oikein lämmennyt, vaikka oli joulu ja kaikki! Taavi taas höyrysi jonkun tanskandoggien kanssa.

Joulu on sellainen perhejuhla. En minä siksi oikein ymmärrä, miksi illalla sitten piti lähteä vieraisille, mummolaan. Taavi nyt tietenkin oli ihan intona, kun oli paljon pusuteltavaa. Onneksi tänä vuonna ei sentäs tarvinnut laittaa typerää juhlaliiviä. Fiksuna poikana, olin syönnyt liivinnapit jo syksyllä.

Mummolassa parasta oli tuoksut. Pidimme Taavin kanssa tarkkaa vahtia keittiössä. Puolikkaat makkarat saatiin. Hö! Olisihan sitä enemmänkin jaksanut. Jouluruuan ajaksi Taavi joutui penalty boxiin (kuljetuslaatikko), koska nulikka ei osaa vielä käyttäytyä kunnolla ruokapöydässä. Minä sen sijaan istuin nätisti paikalleni ja jäin odottamaan pöydänalustarjoilua.

Monen vuoden haukkumisen jälkeen olen vihdoin saanut karkoitettua Sen. Tänä vuonna valkopartainen jouluhirviö ei uskaltanut tulla sisälle pelottelemaan perhettäni.
Ai, ja saatiin siellä mummolassa lahjojakin. Pikku läskin kanssa meinasi kyllä mennä hermot. Hyvä kun olin paketin avannut, niin Taavi yritti jo kähveltää meikäläisen luut. Eikä kyllä varmaan ollut syönyt vielä omiaan. Murr...pikkuveljet.

Joulupäivänä käytiin taas koirapuistossa. Siellä olikin aika kuhina. Iltapäivällä meille tuppasi taas yksi mummo, mutta siitä ei onneksi ollut suurempaa häiriötä. Saatiin Taavin kanssa lepäillä. Joulupäivä oli siitäkin mukava, että se oli lauantai. Ja lauantai on saunapäivä. En minä siitä saunasta, mutta tuliaisiksi tulee aina makkaraa. Tapahtuihan sitä muutakin. Taavi, jota ne kehuvat aina niin kiltiksi, kehräili vähän villalankoja ympäri huushollia perheen saunoessa. Oli se akvaarion alta löytänyt jonkun laatikonkin. En tiedä mitä se oikein oli, mutta se oli pitkin poikin olohuoneen mattoa. Minä nyt en asiasta sen tarkemmin tiedä, ja jos tiedänkin viitsi siitä nyt tässä niin puhua. Koska syyllinen jäi vähän epäselväksi, varmuuden vuoksi saimme me molemmat makkarat.

Tapaninpäivänä oltiinkin ihan puhki. Mammakaan ei oikein tiennyt, mitä se olisi tehnyt. Se sanoi ettei ole ikinä nähnyt meitä niin rauhallisina. Siinähän ne joulut meni. Kohta on sitten uusi vuosi. Mutta eipä siinä sen ihmeempää. Paitsi, että pihalla saa juosta ihme kiertoteitä, kun mamma pelkää niitä raketteja.

Ai miksi Taavilla oli kinkkukuvassa housut? Se on taas innostunut ruikkumaan sisälle. Kauniisti sanottuna siitä ei oikein pidetä. (Markolta katkeaa suonet päästä.) Että siksi. Toimivat.