Keinukammo
Taavi on iloinen ja utelias koira, joka ei turhia murehdi. Mutta niinpä vain sai ohjaaja aikaisiksi Taaville keinukammon. Aluksi keinu sujui hienosti, mutta sitten sattui pari harmillista huolimattomuusvirhettä. Taavi otti turhan kovan vauhdin keinulle ja vetäisit hurjat lentokeinut. Ja niin oli fobia valmis.

Perinteisesti päätä seinään
Yritimme totuttaa Taavin keinulle perinteisiä metodeja käyttäen. Toisessa päässä oli avustaja, joka laski keinua rauhallisesti alaspäin. Mamma taas keskittyi motivointiin ja makkaran syöttämiseen.

Ja kyllähän Taavi keinusta piti...aina puoleen väliin saakka. Taavi otti hirveän spurtin keinulle, mutta puolessä välissä tuli täysi stoppi. Loppu matkaan saikin sitten varata aikaa muutaman päivän verran. Yritimme tarjota, vaikka mitä herkkuja ja laskimme keinua tooosi hitaasti, mutta Taavin vauhtiin se ei vain vaikuttanut. Keinu oli kamala.

Koiran koulutuksessa pitää olla kärsivällinen. Kärsivällisesti harjoittelimme yli vuoden verran. Mitään edistystä ei kuitenkaan tapahtunut. Vauhti oli vieläkin etanamaista ja avustajaa tarvittiin yhtä paljon kuin ennenkin. Kärsivällisyys alkoi muuttua jo typeryydeksi. Jotain uutta on keksittävä!

Harjoituskeinu
Tämänhän pitäisi olla itseensäselvyys. Asioita opetetaan pikku hiljaa. Aluksi palkataan pienikin onnistuminen ja koiran vaatimustasoa nostetaan sen oppiessa uusia asioita. Miksi sitten keinulla käydään heti siihen suuren ja hirveään hökötykseen käsiksi? Mamma sai idean. Päätimme aloittaa todellakin alkeista.

Ensiksi piti rakentaa harjoituskeinu. Koska meillä ei ole nikkarointi mahdollisuuksia, hajotin pirttipenkin, jonka istuimesta tuli keinulauta. Teippasin roudarin teipillä laudan ympäri lakanan, jotta pinta ei olisi liukas. Keinuttimeksi teippasin parin sentin paksuisen harjan varren. Lauta kiikahti niin vähän, että ei sitä oikeastaan kehdannut edes keinuksi kutsua. Eikun harjoittelemaan!

Keinukoulu
Aluksi ympäröin keinun tuoleilla ja muilla esteillä, jotta Taavi ei pystynyt hyppäämään kesken pois. Parilla ensimmäisellä kerralla Taavi vähän säikähti kiikautusta. Tarjoilin sille auliisti makkaraa pahimmassa paikassa. Ei tarvittu montaa kertaa, kun Taavi oli pieneen pudotukseen jo tottunut. Pikku juttu. Hienosti ja reippaasti vaan koko lauta yli! Mukaan otimme tietysti myös kontaktiharjoitukset.

Siirryimme seuraavaan vaiheeseen. Vaihdoin kiikuttimeksi pahviputken. Putki oli vain pari senttiä edellistä isompi. Taavi ei tainnut edes huomata, että keinu oli näin salakalavasti kasvanut. Ja hups hei, tästäkin mentiin reippaasti yli.

Aina kun juttu alkoi luistamaan vaihdoin keinuttimeksi jonkun hieman isomman esineen. Lopulta keinumme alla oli puolentoista litran limupullot. Nyt lautamme oli jo oikea keinu. Se kiikkasi ja tömähti, mutta ei se Taavia haitannut. Koska lauta oli aika lyhyt, isompia keinuttimia ei sen alle voinut laittaa.

Tositoimissa
Koska harjoituskeinu kävi pieneksi, siirryimme harjoittelemaan radalle. Harjoitusradallamme on hieman tavallista pienempi ja hitaampi harjoituskeinu, josta sitten aloitimme. Taavi uskalsi aika hienosti mennä keinun ilman avustajia tai hurjia maanitteluja. Välillä tuli pientä hidastusta. Kunnes pappa keksi oikean motivaattorin. Lumipallot!

Ei ne lelut tai namit, mutta lumipallot. Lumipallo käteen ja keinu suoritettiin ihan hurjaa vauhtia. Kontaktit tuppasi kyllä välillä unohtumaan, mutta niitähän ehtii hinkata myöhemminkin. Pääasia, että keinu toimi.

Kun harjoituskeinu toimi, siirryimme ihan oikealle keinulle. Aluksi laitoimme keinun alle kaksi muurin osaa, jotta pudotus ei olisi niin korkea. Taavi oli vain innoissaan pallojen perässä eikä yhtään muistanut, että alla oli se kamalan pelottava kiikkulauta. Hyvin meni ja otimme muurin osat pois. Pappa jäi kuitenkin varalle keinun lähtöpäähän ottamaan kiinni, jos Taavi juoksee keinulle liian kovaa. Lentokeinuja ei haluta.

Mörkö voitettu
Nyt Taavi on tehnyt jo ihan oikean keinun hienosti ja nopeasti, ja myös ilman lumipalloja. Olemme myös kokeilleet keinua osana pientä rataa. Välillä saattaa tulla vielä pieniä hidastuksia. Silloin voimme kerrata taas pienempää keinua. Harjoitella vielä täytyy, jotta tulee varmuutta. Mutta voisi sanoa, että mörkö on voitettu! Ja missä ajassa? Vuoden päätä seinään takomisen jälkeen pääsimme näin pitkälle parissa kuukaudessa.

Itseasiassa, jos nyt opettaisin uuden koiran keinulle tekisin sen varmaan näin. Silloin koira oppisi pikku hiljaa keinun itsenäisen ja oikean suoritustavan, eikä vahinkoja pääsisi käymään.

11.03.2008