Keppiä ja makkaraa
Keppejä voi harjoitella monilla eri tavoin. Päämäärä on aina sama, että koira hakeutuisi itsenäisesti kepeille ja pujottelisi ne salamana. Lisäksi pujottelijan täytyy muistaa, että ensimmäinen keppi jää aina vasemmalle(siis koiran vasemmalle) puolelle. Ja miten tämä opitaan? Me harjoittelemme näin!

Olkkaritreenit
Kun agikenttä on loskan peitossa, siirrymme olohuoneeseen. Kotikeppeinä meillä on käsipainoista irrotetut puntit, joihin on tökkäisty puuhupakot. Ovat hyvät. Pysyvät pystyssä kovassakin vauhdissa.

Täyspitkä keppirivi ei tietenkään mahdu meidän olkkariin. Mutta se onkin parempi. Pitkän rivin sahaamiseen kyllästyy aika nopeasti.

Eka kerta
Ensin oli kolme keppiä. Keskimmäinen keppi oli hieman rivistä sivussa, niin että säästyin tiukimmilta kurveilta. Mamma istutti minut ensimmäisen kepin oikealle puolelle ja meni keppien toiseen päähän. Sitten se veti, niin sanotulla makkarakädellä, minut keppien läpi luokseen.

Tätä ei tarvinnut montaa kertaa tehdä. Juttuhan oli selvä nakki! Meikä pujottelee kepit mamman luo ja sitten syödään makkaraa. Kun homma alkoi sujua ilman käsiäkin, mamma siirsi kepit viivasuoraan riviin ja jatkoimme harjoittelua.

Kun tämäkin alkoi sujua, mamma laittoi rivin päähän lisää keppejä. Täytyy myöntää, että välillä tuppasi temppu unohtumaan. Silloin pistettiin liika keppejä sivuun ja palattiin helpompaan.

Oikea puoli
Seuraavaksi aloimme harjoitella sisääntuloa. Tässä mamma oli kyllä vähän nurinkurinen. Olisi ollut järkevämpää, jos oikea sisääntulo olisi opeteltu ensin kunnolla ennen pujotteluharjoituksia.

Mamma laittoi minut taas paikalleen kolmen kepin taakse. Tällä kertaa muutaman metrin päähän. Sitten se Oikein suuri eleisesti asetteli makkaran ensimmäisen kepin oikealle puolelle. Käveli toiseen päähän ja kiljaisi:"Keppi!" Tyhmähän olisin ollut, jos sen makkaran olisin kiertänyt. Ihan tasan tarkkaa nenän edessä! Makkaraa mässyttäen luikahdin vielä kepakoiden välistä ja otin lisää makkaraa.

Tätä tapaa kokeiltiin muutama kerta. Sen jälkeen ensimmäisen makkara poistettiin. Ja jotenkin se toinen puoli tuntui paremmalta. Tietysti väärääkin puolta piti kokeilla. Silloin mamma muistutti taas nakkituotteella, kumpi puoli kannattaa valita.

Hieman varovainen nakin jakelussa mamma kuitenkin oli. Vaarana oli, että opin jämähtämään ensimmäiselle kepille etsimään näkymätöntä lenkkiä ja jää itse kepit kiertämättä.

Treenien edistyessä mamma alkoi vaihdella lähtöpaikkaa. Välillä starttasin oikeasta sivuviistosta, toisinaan vasemmalta. Tärkein kuitenkin pysyi. Suoralinja makkaralle.

Lentävät nakit
Tähän asti olin startannut lähtoruudusta ja mamma oli ollut maali, mutta nytpä kokeiltiin toisinpäin. Seisoimme molemmat starttipaikalla ja mamma hihkaisi: "Keppi!". Vähän epävarmasti lähdin astumaan kolmen kepin mutkapolkua. Mamma jäi jonnekin kauas taakse. Kun kuono jo hipaisi viimeistä keppiä lensi pääni yli suoraan eteen ihana rasvainen makkara. No olihan tässäkin treenissä jotain järkeä!

Tämä on kuulemma eteenpäin lähettämistä. Mamman mukaan meidän pitäisi harjoitella sitä paljon. En kuulemma oikein "irtoa". Mutta kannattaako kovin kauas lähteä juoksentelemaan, kun ne namit on kuitenkin mamman taskussa?

Vähän joka puolelta
Totuuden nimessä ei meidän keppitreenit ole näin selkeästi edenneet. Välillä on harjoiteltu kentällä ihan oikeilla kepeillä. Mamma on kulkenut vierässä, huitonut ja hihkunut tahtia.

Treenejä on tehty, miten sattuu sekaisin. Mamma on vaihdellut paikkaa keppien takaa, milloin oikealle, milloin vasemmalle. Tosin sen suurin virhe on kyllä ollut, että se tuppaa kävelemään aina samalla puolella. Siksi toinen puoli tuntuu vähän vaikealta.

Muutenkin se voisi jo luottaa muhun. Kaikki menee ihan hyvin, jos se ei huido ristiriitaisia ohjeitaan. Menee ihan sekaisin ja tulee stiplu.Eli ohjaajalla kädet taskuun ja antaa koiran hoitaa hommansa! Mutta eihän noi ihmiset niin nopeasti opi.

Treenejä in real life:
Keppikimara video
07.01.2006