Kesäkuu 10
Pakolliset mökkireissut on sitten hoidettu. Pidettiin juhannusta tuolla meidän "uusio-iskän" möksällä. Taavi oli tietysti onnesta soikee. Siellä oli nimittäin järvi missä puljata ja hiekkaranta kaivuukuoppia varten.

Siellä se höpelö sitten kirmasi. Edes takas rantaviivaa tunti tolkulla. Minähän en tuollaista turkin kastelua ymmärrä, vaikka ensiluokkainen pelastuskoira olenkin. Aina pidän huolen, jos joku meinaa uimaan tunkea.

Mutta Taavi. Vaikka se vettä niin rakastaa, niin uida se ei osaa. Lähtivät nimittäin kalaan. Ja Taavi tietysti meinasi, että nyt jäi laivakoira rannalle. Taavi syöksyi järveen ja lähti etenemään kuono kohti keulaa. Ja silmänräpäyksessä mammakin oli vaatteet päällä siellä jortsussa. Nimittäin muuten siinä olisi käynyt niin, että höpsö ois hupsahtanut pinnan alle.

Juuh eli mää enimmäkseni loikoilin auringossa ja avustin grillaamisessa. Ja yhtään makkaraa en jättäny! Ja sitten siellä oli näitä ihmislapsia. Kolme kappaletta.

Aluksi olivat vähän arkoja. Kun meillä on niin suuri suu. Mutta kyllä ne lopuksi tajusivat, että sivistyneitähän mekin ollaan. Ruoka syödään kupista, eikä suoraan käsivarresta. Saipa kerrankin ansaitsemaansa arvostusta. Jos vaikka vähän lötkötti, niin koko ajan oli semmoinen silittävä, rapsuttava, hierova pikku käsi iholla. Aaahhh....

Jaaha ja nyt ollaan taasen kaupungissa. Agilityradalla ollaan palloiltu, mikä onkin ihan hurjan hauskaa. Ei meinaa pöksyt pysyä vauhdissa. Jaa ja ne esteet. Mamma marmattaa, että jätän esteitä välistä. Mutta hei oikeesti ei nyt ehdi. Tää on hurrrrjan hauskaa!!!