Kesäkuu 05
Kauanpa jouduimme odottamaan, mutta alkoihan se kesä. Alkukuusta piipahdimme landella. Ihanaahan se on irtokoirana juoksennella vapaana kaupungin kahleista. Vaan eipä sitä jouda liikoja loikoilemaan. Aina on kaikenlaista puuhaa ja puhdetta.

Ensin joutui kaitsea isäntää. Kovasti yritin komentaa, mutta ei se mitään uskonut. Pakko oli ihan laiturin reunalle mennä sen kepin kanssa notkumaan. Ja eikun mammaa vahtaamaan, ettei nyt koko saunaa poltais. Nikitan perässäkin sai juosta, muutenhan vielä metsään eksyy vessareissullaan.

Vaan mikä oli kiitos kaikesta tästä uurastuksesta ja huolenpidosta? Iltapäivällä seistä jökötin ja vahdin viimeisillä voimillani sitä laiturin purkusavottaa. Silmät pysyi vain puolittain auki ja kuono koukkasi välillä maankamaran puolelle. Ja mitä tekikään muu perhe? Nauroi. Nauroi!

Taavia mökkeily ei näyttänyt väsyttävän tippaakaan, mutta eipä se mitään töitäkään tehnyt. Hompsusi vaan omiaan. Jahtasi kärpäsiä ja käpyjä ja katosi välillä metsään. Taavihan on pihakoira. Mamma ja isukki tuli kyllä siihen tulokseen, että Taavin oikea luonto olisi juoksennella jossain maatilan pihalla hiiriä ja kantturoita jahtaamassa. Niin on agraariset nuo syömätavatkin. Ahvenilta vaan päät poikki naks ja ruotoineen päivineen rouskis. Yöök!

Rankan mökkireissun jälkeen vietin 5-vuotissynttäreitä. Juhlat olivat pienimuotoiset, muutamia kaksijalkaisia kutsuttiin. Koska Taavin synttäreiden juhlinta oli jäänyt vähän vähemmälle saimme me molemmat cecar-nakkikakut ja lahjat. Vissiin yrittivät vähän pyydellä anteeksi sitä mökkireissua, koska sain anti-stressi-tyynyn.

Muita kesäkuun juhlia on tietysti juhannus. Yleensä sitä kait vietetään peilityynen järven rannalla. Mamman mielestä autio Mannerheimintie on yhtä sykähdyttävä näky, joten stadissa oltiin. Muu perhe , Taavi mukaan lukien, lähti kokkotulille. Minä olin yksin kotona. Kyllähän ne mukaan pyysivät, mutta sanoin suoraan, että en lähde. Ihmistä on kuin pipoa ja kaiken maailman rähmäkäpälät tulevat lääppimään. Ei sovi mulle.

Jotain ohjelmaakin siellä valkeilla oli kuulemma ollut, mutta Taavihan se oli illan päätähti. Ylenpalttiset huomionosoitukset alkoivat olla jo vähän liikaa meidän halipojallekin.

Muuksi kesäohjelmaksi mamma oli suunnitellut muutamia agilityn möllikisoja. Heh heh.. Mammalla taisi nousta jo vähän päähän, kun kurvit ja esteet alkoivat lutviutua. Eipä siihen paljon tarvita, että saatiin eukko palautettua maanpinnalle. Pikkaisen, kun koukkaa kesken radan ojan puolelle tai vaihtaa siinä välissä muutaman sanan treenikavereiden kanssa. Saa se julkinen esiintyminen sitten vielä odottaa.