HauOpen osa3 03.07.2006
Mitenkäs se oli? Kolmas kerta toden sanoo eli plörinäksi meni. Ossi oli skrappina, kun tulimme kentällä. Mutta kun koiria alkoi ilmaantumaan lisää, hermot petti.

Onnistuin saamaan koiran mukaani lähdössä. Polleena olin sitten varma, että nyt päästään kyllä maaliin asti. Ossilla oli kuitenkin mielessä toisenlaiset ratakuviot.

Alun vähän löntystelevän etenemisen jälkeen (oli kuuma), pituudelta oli suoralinja yleisöön. Ja sinnehän se meni. Tassut vinkuen, pölypilven saattelemana. Ei enää helle haitannut.

Ja Taavi. Mamma oli kyllä taas niiin tarkkana. Koska koiraan ei yhtään voinut luottaa, ohjasin ylivoimakkaasti ja työnsin Taavin ohi esteiden. Kämmäiltiin ja sählättiin vaikka kuinka, mutta lähinnä se nauratti.

Taavi oli niin iloinen, kun se hompsusi edes takaisin. Ai mitä, eikö mennäkään tänne? Mihinkäs mennään? Aalla tuli melkein paha olo. Taavi jäi taas kiltisti paikoilleen nököttämään. Silmät suurina pikkuressu odotti kiltin koiran palkintoa.

Kontaktit on selvästi hallussa. Nyt pitää vaan opettaa koira tulemaan myös pois sieltä. Ja ehkä vähän muutakin...

HauOpen osa2 28.06.2006
Taavin hieno sijoitus oli tuonut rutkasti itseluottamusta joten lähdimme tietysti seuraavaankin osakilpailuun.

Tulimme ihan liian aikaisin kentälle. Emme osanneet arvatakaan, että kilpailijoita oli niiin paljon. Tällä kertaa Ossi oli vähemmän hermostunut ja nakittelujen jälkeen näytin saaneen kytkettyä koiran on-asentoon.

Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että kolmen tunnin odottelun jälkeen ohjaaja ei todellakaan jaksanut hermoilla ja Ossi oli varmasti ehtinyt turtua tilanteeseen.

En seisottanut Ossi kauaa lähdössä, mutta ylpeänä voin sanoa, että kyllä se ihan hallittu lähtö oli. Tosi hieno fiilis. Ossi ei karannut! Nollarata.

Olin jo aika puhki, kun tuli sitten Taavin vuoro. Ohjaaja ei jaksanut keskittyä kunnolla ja ohjaus oli sitä, että yritin pysyä koiran perässä ja huidoin väliin jotain epämääräistä, jos ehdin. Ohitimme sitten pari hyppyestettä.

Hassuin juttu tapahtui puomilla (mistä tulikin sitten hylly). Puomin loppukontaktilla Taavi iski perseen maahan, eikä liikkunut mihinkään. Juoksin itse jo pitkälle rataa eteenpäin, mutta Taavi vain istui. Jouduin huutelemaan pitkän aikaa ennen kuin Taavi tuli ja pääsimme radan loppuun.

Niin kyllähän minä näin, että toisia koiria komennettiin istumaan kontaktille ja lähteä sai vasta luvan kanssa. Mutta kun ei me olla sellaisia harjoiteltu. Välillä on kontakteilla tarjoiltu nakkinannaa, mutta yleensä sanon vain:"op,op", mikä tarkoittaa, että hidasta. Taavi oppii pelottavan nopeasti.

HauOpen 26.06.2006
Vähän on agilityintoa viime aikoina syöneet Ossin karkailukepposet. Mukava olisi päästä jo harrastuksessa eteenpäin, mutta sitten ollaan taas ihan alussa, kun koira ei pysy edes radalla...

Lähdimme siis möllikisoihin tappamaan mörköä. Ossi lähti harjoittelemaan hyvää käytöstä ja ohjaaja hermojenhallintaa.

Ja niihän siinä kävi. Paikalle päästyä Ossi kävi ylikuumana ja ärhänteli. Nakittelin sitä pienillä tottelevaisuusliikkeillä, mutta kunnollisesta keskittymisestä ei tullut mitään. Ja kerran ei herraa kiinnostanut, jäimme pois koko kisasta.

No, onneksi mukana oli varakoira Taavi. Hyvällä tuurilla onnistuin ohjaamaan Taavin ihan nappiin. Tiukkaa kyllä teki, että pysyin koiran mukana ja ehdin jotain huitoa. Taavi, kun on aika nopea. Juuri viimeisellä esteellä radalle karkasi toinen koira, ja Taavi tietysti perässä.

Jonkinlainen armo oikeudessa meitä kait kohtasi, koska lopputulos oli kuitenkin nolla ja Taavi pokkasi taas toisen sijan. Pakko kait nyt on sitten Taavillekin ne esteet opettaa. ;)

Sekavia tunteita 08.04.2006
Osallistuimme taas oman seuran epävirallisen epävirallisiin möllikisoihin. Mukaan lähti myös Taavi, vaikka pöytäkin opeteltiin vasta edellisviikolla olohuoneen sohvapöydällä.

Agility on laji, jossa tarvitaan kuntoa ja kärsivällisyyttä. Mutta ennen kaikkea se on hauskaa! Kuntoa ja kärsivällisyyttä koeteltiinkin. Kolmen esteen jälkeen Ossi otti ritolat ja katosi hallin toiseen päähän. Hauskanpitoa jatkui kunnes sain lopulta karkulaisen jallitettua.

Puolentoista vuoden harjoittelun jälkeen, sitä kait odottaa pääsevänsä edes radan puoleen väliin. Hammasta purren ohjaaja piti kärsivällisyytensä. Dumppasin Ossin jäähylle autoon ja päätin keskittyä vain Taaviin.

Taavi oli varsinainen mallioppilas. Radan laidalla se odotti rauhallisesti ja esteitä se suoritti innokkaasti ja hyvin kontaktia pitäen. Välillä meni tietysti vähän hutiin, mutta eipä sitä olla paljon harjoiteltukaan.

Koska en odottanut mitään, otin ensimmäisen radan liian löysin rantein. Sössin muutaman esteen ihan turhaan epätarkan ohjaamisen takia. Toisella radalla päätin keskittyä paremmin ja selvisimmekin vain viidellä virhe pisteellä. Ja pöytäkin onnistui. Yllätykseksi Taavi pokkasi molemmista radoista toisen palkinnon.

Ja mitähän tästä pitäisi ajatella?

Oikee möllinolla 22.08.2005 AgryCup
Uskaltauduttiin ihan oikeisiin möllikisoihin. Ohjaaja -tottakai- aloitti hermoilun jo hyvissä ajoin. Eikä oloa helpottanut, kun näimme kisapaikan. Voi ei! Kentän vierässä oli skeittipuisto. Yhden päälle kaatuneen luistelijan jälkeen, rullapyöräihmiset eivät ole oikein saaneet Ossin sympatioita osakseen.

No, vaihtoehtoja oli kaksi: menee huonosti tai sitten hyvin. Ja meillä meni hyvin! Rata oli aika helppo. Mutkat mamma otti varman päälle valssaten. Ja niinhän siinä kävi: saatiin nolla! Vauhtikin oli meidän mielestä ihan kovaa, mutta palkintosijoille se ei ihan riittänyt. Arvaa vaan, oliko mamma ylpeä ja arvaa vaan, sainko monta filesuikaletta!

AIKA -5,5  VIRHE 0  TULOS -5,5  SIJA 6.

Eka möllikisa 18.04.2005
Ajattelin, että viikonlopun jälkeen on varmasti hauskaa kerrottavaa, koska osallistuimme Ossin kanssa ekoihin möllikisoihimme. (Kyseessä oli ihan pienimuotoiset harjoituskisat oman seuran kesken.)

Olin - tietysti - valmistautunut katastrofiin. Mielikuvaharjoituksia, miten pääpunaisena jahdataan rähjäävä koiraa yleisön joukossa tai epätoivoisesti huudellaan käskyjä koiralle, joka on keskittynyt putken merkkailuun. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Ennen kuin päästiin tositoimiin Ossi joutui odottamaan aika kauan tolppaan sidottuna. Tätähän Ossi ei voi ymmärtää. Eihän niitä esteitä katselemaan olla tultu. Hyppimään nyt, hyppimään!

Kun sitten lopulta hain Ossi, poika alkoi käymään ihan ylikierroksilla. Yritin saada kaveria rauhoittumaan pikku kävelylenkillä tai muutamilla tottelevaisuusliikkeillä, mutta ei se mitään auttanut. Odotusaika oli ollut liian pitkä. Ossi bongasi kuin kumipallo ylös alas, eikä pysynyt hetkeäkään paikallaan.

Suoritukseen tämä ei näyttänyt vaikuttavan. Ossi jäi skrappina lähtöpaikalle odottamaan käskyä ja pöydällä jököttäminenkin onnistui hienosti. Putket Ossi suhasi niin nopeasti, etten ehtinyt edes huomata, mihin se koira katosi. Yksi pikkufiba taisi tulla (meinattiin kiertää yksi aita), mutta sillä ei nyt ole merkitystä, koska meillä oli tosi KIVAA!

Ja onnittelut myös harkkakamu Iitalle, joka pääsi "palkintopallille" asti.