Ekat viralliset 15.09.2007
Mammalla oli tietysti suuret suunnitelmat. Nyt aloitetaankin kisaaminen oikein tuplanollalla. Tuloksia olisi voinut odottaakin, koska radat oli superhelppoja. Mutta kun ei ollut Ossin päivä.

Ensimmäisen kisan aikana satoi kaatamalla ja kenttä oli isojen lätäköiden peittämä. No eihän meidän hienohelma Oskari sellaisissa olosuhteissa etene. Edettiin hidasta kävelyvauhtia, ja yli ajasta tuli sitten hylsy. Ja kyllähän niitä virheitäkin mahtui. Heti ensimmäisen hypyn Ossi kiersi. Kesken keppejen Ossi meinasi lähteä yleisöön ja muutenkin välillä piti haistella tai ottaa ylimääräisiä sivukaarteita.

Toisella radalla ei satanut, mutta keskittyminen ja vauhti oli ihan yhtä hukassa. Kesken keppien piti taas alkaa haistelemaan. Samoin ennen A:ta haisteltiin ja ryhdyttiin vilkuilemaan yleisön puoleen. Ihan ei karattu, kun mamma komensi pontevasti jatkamaan matkaa. No, vaikeissa olosuhteissa pääsimme maaliin. Kisakeskittymistä täytyy kyllä nyt treenailla.

Hau epis 06.09.2007
Niin olen kaikille kehunut, että Ossi ei enään karkaa. Pitihän sitä mammaa taas näpäyttää. Ossi katosi omille teilleen jo heti lähdöstä. Yleisöön asti se ei kuitenkaan lähtenyt ja sainkin sen kutsuttua uusinta yritykselle. Alkukunniakierroksen jälkeen tehtiin puhdas rata. Mikä nyt pisteitä ajatellen, oli tietysti jo liian myöhäistä. Vähän enempi vauhtia saisi olla.

Taavilla olikin sitten vauhdikas päivä. Tukka ja häntä suorana pingottiin. Ja mikä parasta Taavi otti kontaktit, muttei jäänyt niille turhia istumaan. Hyvä Taavi! Radassa oli yksi kohta, jonka päätin ottaa riskillä ja tehdä kaksi takana leikkausta. Ensimmäisestä tulikin sitten kielto. Mutta toinen meni tosi hyvin. Laitetaan moka ohjaajan piikkiin. Taavi pokkasi hienosti kolmannen sijan.

AgryCup osa2 15.08.2007
Metromatka meni jällleen oikein mallikkaasti. Hieman Ossi oli kireä kentälle tullessa. Ja ihastui kovasti yhteen cavalieriin. Mietin siinä vähän miten mahtaa käydä, kun katsoin Ossin itkemistä sen tytön perään. Mutta hyvinhän se meni.

Tällä kertaa otettiin lentävä lähtö. Yhden hypyn jälkeen tein valssin putkelle, jossa mentiin sekaisin ja Ossi humpsahti selän taakse. Ohjaajan kämmäilystä huolimatta Ossi osasi kuitenkin etsiä putken itsekin. Kontaktit otettiin nyt tarkasti. Ja niinhän siitä, nolla tuli.

Taavi paransi suoritustaan sen verran, että päästiin jopa maaliin asti. Heti toiselta hypyltä ohjasin kait huonosti ja Taavi ajautui radan sivuun. No sitten taas maaniteltiin ja ihmeteltiin, että päästiin jatkamaan matkaa. Ja kontaktit. Aalla otettiin myös aikalisää. Mutta maaliin siis päästiin.

AgryCup osa1 09.08.2007
Päätimme lähteä kokeilemaan, onko kärsitystä jääkaudesta ja koirakoulusta ollut mitään hyötyä. Ensimmäinen "voitto" tuli jo metromatkalla Ruoholahteen. Yleensähän Ossi hilseilee, vinkuu, pomppii ja voi muutenkin huonosti julkisissa kulkupeleissä. Olin ihan hölmistynyt. Koira napotti kiltisti lattialla, eikä ääntä päästänyt.

Ja sama jatkui kilpapaikalla. Ossi oli ihan viilipytty. Ei usein niin tavallista ärhäntelyä tai hermostusta. Lähdössä Ossi meinasi vilkaista sivulle, jolloin sanoin kovan ein. Pientä ongelmaa oli saada Ossi istumaan lähtöön. Mutta ei tietoakaan siitä, että oltaisiin karkailtu. Ainut virhe tuli aalla, jossa en ottanut kontaktia kunnolla. Tosi hienoa!

Taavin suoritus alkoi vähän huonosti: ensimmäinen aita tippui. Harkoissa Taavi on jo jättänyt paikallaan istumisen sikseen. Mutta mutta...puomin kontaktilla pylly meni maahan, eikä sitten noussut. Kuola vain heilui tuulessa, kun Taavi odotti nakkinamia. Pikällisen maanittelun jälkeen pääsimme jatkamaan.

Vauhti oli vähän hidasta ja lopulta se pysähtyi viimoiseen putkeen. Taavipa päätti merkata reitin muitakin varten. Että hylly tuli.

Kontaktia! 13.06.2007
Taavin kaasujalka oli ollut jo kauan kateissa, mutta niin on kova mammalla kilpailuvietti, että pakko oli kisoihin tunkea. Ja eikun Taavi vesikoirien möllikisoihin.

No kävi hyvin ja huonosti. Taavi pokkasi toisen sijan ja hienon pokaalin. Ratavirheitäkin oli pyöreä nolla. Aikavirhettä olikin sitten useamman suorituksen verran. Eipä siinä tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun palkintopallilla heiluttiin.

Ensimmäinen tyssäys oli puomi. Taavi muisti hyvin, että kontaktille jäädään nameilemaan. Toinen asia olikin sitten saada Taavi POIS sieltä kontaktilta. Pitkällisen maanittelun jälkeen jatkoimme matkaa, kunnes törmäsimme aitaan.

Taavi meinasi kiertää aidan, minkä mamma sai hienosti korjattua. Konseptit meni kuitenkin niin sekaisin, että Taavi päätti laittaa pyllyn maahan ja miettiä tilannetta uudelleen. Ja taas nökötettiin.

Tämän jälkeen ei ollut mikään yllätys, että otimme aikalisän myös a-esteen kontaktille. No ehkä pientä onnistumisen tunnetta, kun kauhean maanittelun jälkeen saavuimme lopulta maaliin.