Maaliskuu 05
Maaliskuu ei ole vielä edes kokonaan ohi, mutta toivotaan ettei nyt enään enempiä tapahdu. Pikku-Taavi on kaivannut huomiota ja nyt se todellakin on onnistunut sitä saamaan. Oikeasti ei kyllä yhtään naurattanut, kun mamma yhtenä sunnuntai-iltana ryntäsi Taavi sylissä kotiin kiljuen eläinlääkäriä.

Taavi, joka aina niin rakastaa lapsia, oli hypännyt mäkeälaskevan muksun alle. Mamma tärisi ja selitti puhelimeen, jotain, että:"ei tässä nyt kahta tuntia voida odottaa...mitä ihmettä mä tälle koiralle teen sehän on kohta jossain shokissa." Taavi makasi ihan hiljaa ja paikallaan mamman sylissä, ja oikea etujalka sohotti kummallisessa mutkassa ihan väärään suuntaan.

Taavi, mamma ja meidän isukki lähtivät sitten eläinlääkäriin ja me jäimme Nikitan kanssa kotiin ihmettelemään, mitä oli oikein tapahtunut. Yritin vähän lohdutella Nikitaa, joka oli kamalan huolissaan Taavista. Ja huolissaan ne olivat siellä eläinlääkärissäkin. Taavi sai kyllä heti, kunnon mömmöt oloa helpottamaan, mutta mamma ja isukki jäivät vielä hermoilemaan röntgenkuvien tuomiota. Niin, ja kyllä me kaikki vähän hermoiltiin ja ajateltiin jo, vaikka mitä kauheuksia.

Jalka oli murtunut kahdesta kohtaa. Eläinlääkäri sanoi, että sen korjaamiseksi tarvitaan leikkausta, jota ei nyt tässä pystytä tekemään. Kovin paljon enempää se ei ollut uskaltanut sanoakaan, paitsi, että pitäisi siitä jalasta tulla vielä käyttökelpoinen. No, Taavi sai jalkaansa lastan ja poppoo palasi kotiin. Sitten vain odotettiin.

Yöllä ei saatu nukuttua. Taavi nukkui tunnin tai puoli ja heräsi sitten taas itkemään. Jalkaan kait särki ja muutenkin sen olo oli sekava. Raukkaparka ei uskaltanut oikein edes pissalla käydä. Aamulla Taavi voi jo paremmin. Se pomppi kolmella jalalla ja yritti ryövätä tyynyni niin kuin tavallista. Mamma ja isukki eivät oikein osanneet tehdä mitään.

Kahdeltatoista aukesi eläinlääkäri ja kolmeksi Taavi sai ajan leikkaukseen. Sitten piti vielä odottaa kuuteen, jolloin Taavi haettiin kotiin. Taavin jalkaan laitettiin ruuveja ja jotain tikkuja ja koko komeuden päälle iso sininen side.

Nyt sitten vaan odotellaan, että Taavin jalka paranisi mahdollisimman hyvin ja nopeasti, koska meillä kaikilla on todella tylsää! Millään lelulla ei saa leikkiä, ettei Taavi vaan riehaannu. Lapsivieraatkin on kiellettyjä, ettei Taavi innostuksissaan pusuta jalkaansa taas poikki. Maataan vaan ja nukutaan. Hoh hoijaa...