Maaliskuu 08
Kun nettisivuja katsoo niin näyttää siltä, ettei viime vuonna ole mitään kuulunutkaan. Eihän se nyt paikkansa pidä. Kujeita ja kepposia on tehtailtu entiseen malliin. Tätäkin vuotta eletään jo kolmannella kuulla. Mutta jos nyt tästä lähin kuulumiset päiviteltäisiin ajan tasalle.

Jahas. Nyt täytyy sanoa, ettei kuulu hyvää. Tai kuuluu kyllä, mutta näkö ei toimi. Olen nyt ollut kyklooppina toista viikkoa. Toinen silmä on ommeltu kiinni.

Silmään tuli pipi. Mentiin lääkäriin ja siinä oli haava. Tämä nyt ei ole mitään uutta. Koirapuistosta olen noita silmäpipejä kerännyt sen verran ahkerasti, että mamma jo ehdotti suojalasien käyttöä. Siis haava. Saatiin tipat ja mentiin kotiin.

Mamma ja pappa luuli sen jo parantuneen, mutta sitten alkoi sattua molempiin silmiin. Niin koski, ettei mitään nähnytkään, kun piti vain tihrustaa. Mentiin lääkäriin. Se silmä oli parantunut ihan väärin. Ja jostakin oli siihen toiseenkin silmään tullut haava. Ja taas tippoja.

Viikon päästä oli taas kontrolli. Eihän se pipi ollut mihinkään parantunut. Sain sen inhottavan piikin, josta jalat menee löysäksi pitkäksi aikaa. Lääkäri teki viiltoja toiseen silmään ja ompeli vilkkuluomen kiinni. Sitten se yritti tarjota sitä ämpäriä mulle päähän. Viisaana miehenä pappa torjui koko ajatuksen. Eihän siitä olisi mitään tullut. Päätäni olisin vaan hakannut seinään kunnes kammotus olisi irronnut. Kotona sitten sitoivat etutassuni, niin kuin niissäkin olisi jotain vikaa ollut. Tarkoitus oli etten raapisi silmääni. olivatpa tyhmiä. Ihan tarpeeksi siinä oli jo tuskia, että olisi vielä repimäänkin pitänyt käydä.

Ja taas viikon päästä lääkäriin. Kamala jalat alta-piikki ja silmä auki. Toinen silmä oli nyt näkökunnossa, mutta kyklooppisilmä ei ollut vieläkään parantunut. Ja taas pistettiin luomet langalla umpeen. Nyt on taas viikon päästä lääkäri. Saa nähdä (tai sillä toisella silmällähän en näe mitään) miten kauan tämä ruljanssi nyt kestää.

Puoli silmäisenä päivät on kulunut lähinnä soffalla. Ennen öögapipiä mamma raahasi minua ahkerasti agilitykisoihin. Ja kaikenlaistahan siellä sattui. Mamma se janoaisi niin paljon nollia ja pokaaleja, mutta enpä tiedä onko se nyt niin kiinnostavaa. Hieno rata ja mitä siitä sitten saa? Koiranruokaa. Pahimmassa tapauksessa joutuisin vielä syömäänkin ne! Kyllä koiran ruoka on ihanaa tuoretta pötsiä ja lihamössöä, eikä mitään kuivapuristettua puppua.

Ai niin. Jos sinulla tuli nyt hirveä sääli meikäläisen kurjan kohtalon takia, niin kysy mammalta osoitetta ja voit laittaa tulemaan vähän lohtumakkaraa!