Ossi on...
Ihan tavallinen kotikoira ja varmasti aika tavallinen kääpiöpinseri. Näyttelyissä ei olla paljon käyty, vaikka komeaksi on kehuttukin. Ossi viihtyy sohvalla tai lenkkipolulla, jossei sitten olla tekemässä jotain kolttosia.

Luonne
Ossi on luonteeltaan monipuolinen. Kotona mitä suloisin hauvavauva, joka kellahtaa kainaloon ja rakastaa rapsutuksia. Koirapuistossa taas itseään suurempi äijä, joka pistää "vähempiarvoiset" ojennukseen.

Usein Ossi kulkee omia polkujaan. Itsepäinenkin Ossi osaa olla. Miksi sitä pitäisikään totella, jos makkarat ovat unohtuneet kotiin? Fiksu Ossi kyllä on. Ja osaisi varmasti, vaikka minkälaisia temppuja, jos joku olisi osannut opettaa. Koulutuksen johdosta tai siitä huolimatta Ossi on ihan tervepäinen ja mukava koira.

Oma perhe on Ossille tärkeä. Siellä missä on rakkautta, on myös Ossi. Mikään halaus ei voi olla niin läheinen, etteikö väliin mahtuisi yksi kääpiöpinseri. Ossi toimii myös kotipoliisina, joka pitää huolen ettemme tee mitään "outoa" tai vaarallista kuten kiipeä tuolille tai mene uimaan.

Vieraista Ossi ei niinkään välitä. Kyllä Ossin kanssa kaveriksi pääsee, jossei heti ala lääppimään. Myöskään lapset eivät ole Ossin suuri rakkaus. Lukuunottamatta tietysti omaa "isosiskoa" ja eräitä muita tuttuja.

Ossi on arvonsatunteva herra, eikä sellainen lupsakka otus, jota voi pyörittää miten tahansa. Ossi on kuitenkin aina ollut hyvin kiltti. Kirkuvia kakaroitakin Ossi sietää ihailtavan hyvin, vaikka kärsimyksen määrä on varmasti suuri. Kohteliaskin Ossi on aina ollut. Eikä omaa perhettäkään vastaan ole napinoita kuulunut. Vaikka makkaran suusta ryöstäminen on julmaa! Ja äidin "sovitetaan uutta pukua"-tilaisuudet ovat tylsiä!

Miksi kääkkä?
Perheen äidin haave oli ollut lapsesta asti saada oma koira. Kun sitten elämä näytti onnistuvan lemmikkidegujemme Rasan ja Jörön kanssa, koiran hankkimista alettiin todella harkitsemaan. (Tästä nyt on pieniä näkemyseroja. Harkittiinko koiran hankintaa vai oliko pentu jo varattu.)

Ensimmäisen kerran kääpiöpinsereistä innostuin, kun näin kivannäköisiä pikkukoiria lähiympäristössämme. Hankin enemmän tietoa rodusta ja kääkkä vaikutti edelleen kiinnostavalta ja meille sopivalta koiralta. Koirakirjoja tuli kyllä plärättyä, mutta vakavasti emme muita rotuja harkinneetkaan.

Tietysti perheen isä talutti haaveissaan rotikkaa, mutta todellisuudessa tällaisen koiran pitämiseen ei kyllä ollut mahdollisuuksia. Totta kai pienikin koira tarvitsee liikunta ja yhtä hyvän koulutuksen kuin isompikin. Mutta ne mahdolliset ongelmat ovat myös toista koko luokkaa, 5o kiloisen jöötin kuin 5 kiloisen kirpun kanssa.

Kun kasvattaja sai meidät vielä vakuuttuneiksi, että kääpiöpinseri tulee toimeen myös lapsiperheessä ja elämä onnistuu myös meidän koirakokemuksellamme (jota ei siis ollut.) niin olimme valmiita varaamaan urospennun.

Ossi ei ole ollut ehkä kaikkein helpoin koira, vaikkei kyllä vaikeinkaan. Jotain yllätyksiä on tullut, mutta niitä varmasti tulee jokaiselle ensimmäisen koiran hankkineelle. Ossi on vastannut sitä kuvaa, joka meillä oli kääpiöpinsereistä ja edelleen olemme sitä mieltä, että kääkkä on se oikea.

Lisää tietoa kääpiöpinsereistä:
Suomen kääpiöpinseriyhdistys