Ihmiseni
Ossin perheeseen kuuluu pappa Marko, mamma Marjutta ja isosisko, Nikita.

Marko on ehdottomasti perheenpää, jonka sanomisia kannattaa joskus kuunnellakin. Markon kanssa Ossi harrastaa enimmäkseen koirapuistoilua ja muuta ulkoilua. Markoa motivoi eniten koiran kouluttamiseen sen tuottama vahingonilo - tosin tulokset ovat olleet hyviä. "Nyt tulee makkara sun suuhun. Ei saa ottaa. Ei. Ei saa ottaa."

Mamma on sitten se henkilö, jonka seläntaakse voi mennä turvaan, jos on tullut tehtyä tuhmuuksia. Iltaisin Ossi myös käpertyy yöpuulle mamman koipien suojaan. Mamman kanssa Ossi harrastaa agilitya ja muuta puuhailuja. Marjutta piirtelee myös sarjakuvia ja ompelee inhottavia tossuja ja muita rättejä. Sekä inhoaa mamma-nimeä.

Nikita on kiireinen koululainen, joka pitää kaikista eläimistä. Nikitan kanssa Ossi ulkoilee tai nauttii vain elämästä ja köllöttelee sylissä.

Meidän lauma on järjestäytynyt niin, että mammalla ja papalla on molemmilla oma koti. Ruokakuppi löytyy tietysti molemmista osoitteista.

Rasa ja Jörö
Kääpiöpinserit ovat rottakoiria ja niin myös Ossi. Ossin tullessa taloon meillä oli kaksi degua Rasa ja Jörö. Monista muista säännöistä ja kielloista lipsuimme matkan varrella, mutta "jyrsijöitä ei saa kiusata" oli ehdoton ja pysyi. Ossi oppikin tulemaan hyvin poikien kanssa toimeen, vapaanakin. Ehkä tästä johtuen Ossilla ei ole koskaan erityisiä saalistushaluja ole ollut pihallakaan.

Rasa ja Jörö olivat mukavia kaveruksia, jotka asuttelivat varsin suurta häkkiä ja pureskelivat muina aikoina keittiön listoja. Pojat tulivat meille vuoden vanhoina, eivätkä koskaan täysin kesyyntyneet, vaikka herkut sylistä kelpasivatkin. Ossia Rasa ja Jörö eivät osanneet pelätä yhtään. Nokka kiinni nokassa kaverukset tekivät tuttavuutta "rotantappajaamme".

Olemme onnellisia siitä pitkästä ajasta, jonka saimme viettää deguveljesten seurassa.

Lisää tietoa deguista Gerbiiliyhdistys