Rrrrrrr...RENGAS!
Mamma jo luuli, että olin niin sanotusti rengasvarma. Sen verran hyvin oli sen mielestä harkat jo mennyt. Mutta ihan hölmönäkö se mua pitää! Minkä ihmeen takia sitä pitää jonkun rinkuloiden läpi hypätä, kun sivusta pääsee paljon helpommalla. Hä?

Verhotankoja ja pyöränkumeja
Kovasti yritin mammaa uudelleenkouluttaa, mutta samanlainen paukapää taitaa sekin olla kuin koiransakin. Yhtenä päivänä se sitten saapui kotiin hirveän kepin kanssa ja uhkaili suureen ääneen, että nyt se rengas opitaan! Mää ajattelin, että en ole ennenkään keppejä totellut ja en kyllä kumarra nytkään.

Kepin tarkoitus alkoi sitten pikku hiljaa selvitä. Suihkutankohan se oli. Mamma kävi vielä kellarista lainaamassa lasten pyörästä renkaan. Väkersi renkaan paikoilleen ja lisäsi vielä pari painoa heilumisen estämiseksi. Avot! Sisärengas.

Hökötys -tai ei se mikään hökötys ollut vaan ihan tukeva harjoituseste tälläiselle mini-kokoiselle treenajalle. Maksien kannattaa turvautua, vaikka rautakankeen- niin hökötys laitettiin sitten keittiön oveen. Keittiön oveen siksi, että meillä on keittiössä kaksi ovea. Ensin hypätään renkaasta ja sitten kierretään toisesta ovesta takaisin lähtöpuolelle. Ettei opita pahatapoja, niin mamma sanoi. Tuomarit ei kuulemma anna agilityssa lisäpisteitä, vaikka hyppäisi saman esteen edes takas monta kertaa.

Trrrreenataan
Se hökötys, joka oli siis tukeva, näytti epäilyttävältä. Mutta mamma ei antanut vaihtoehtoja. Se peitti renkaan sivut pyyhkeillä, läiskäsi oven kiinni ja meni itse renkaan toiselle puolelle nakkinamejen kanssa. Niin minä hyppäsin rrrrenkaan. (Eihän sieltä muutenkaan ulos päässyt!)

Ja välillä sitten toisinpäin. Seistään molemmat vieretysten, kunnes mamma antaa luvan RRRRRR! ja hyppään renkaan läpi toisella puolella odottavien herkkujen kimppuun.

Tätä me nyt harjoitellaan ihan hissukseen ja ajan kanssa. Sitten, kun tulee sen aika aletaan vetämään esirippua eli niitä sivuilla olevia pyyhkeitä hieman auemmaksi. Kovasti se nyt yrittää meikäläistä aivopestä ja saada rinkulan ystäväksi. Välillä se heittelee aukon läpi römylelua, mikä onkin tosi kivaa. (Etenkin se kohta, kun mamma ajaa meikäläistä takaa ympäri olkkaria ja puhisee ihan punaisena.)

...ja muita esteitä
Koska sisällä ei mahdu juoksemaan, tai ainakaan ohjaaja ei mahdu, olemme tehneet renkaalla muitakin harjoituksia. Harjoittelemme sellaista itsenäistä etenemistä. Sisällä sitä onkin hyvä harjoitella. Mamma tukkii huonekaluilla kulkuväyliä niin, että osaan itsenäisesti valita juuri sen reitin, minne mamma tahtoo mentävänkin.

Välillä mamma on virittänyt putken (sellaisen ikealaisen) renkaan perään olohuoneeseen. Putken päähän laitetaan tietysti nakki. Seistään ihan pistoksissa mamman kanssa keittiössä, kunnes se huutaa RRRRR, Putkeeen! Ja sitten se nakki on syöty.

Mamma yrittää opettaa myös esteiden nimiä. Keittiön toisessa ovessa on rengas ja toiseen se teippaa suksisauvan. Se on niin kuin aita. Sitten pitää mennä vessaan häpeämään. Sillä aikaa mamma piilottaa namin renkaan tai hypyn taakse. Hakee meikäläisen vessasta ja asettaa paikoilleen keittiöön. Sellaiseen hyvään paikkaan, josta näkee molemmille oville. Siis esteille. Namia ei vain näy, vaikka kuinka tihrustaa, kun se on niin pieni.

Mamma asettuu omalle paikalleen viereeni ja yrittää olla ihan patsaana, ettei vain vahingossakaan vihjaa, missä se nami on. Hyppääää! Ja saa lähteä. Sitten saa namin tai sitten ei saa. En minä tätä oikein vielä tajua. No, nakit kyllä maistuu aina!