Tammi/helmi 10
No johan on talvi! Loppua ei näy ollenkaan. Sen verran on ollut kovat pakkaset, että meidänkin on ollut ihan pakko varustautua. Ollaan Taavin kanssa kasvatettu talven aikana aikamoiset tassuvillat anturoiden lämmikkeiksi. Eikä sekään tunnu aina riittävän.

Ilmojen takia elämä on ollut aika paljon rauhallista löhöilyä. Koirapuistossa ollaan välillä käyty riekkumassa. Siellä on tullut katsastettua tuota jälkikasvuakin. Eikä tarvitse kyllä hävetä. Harelle terkkuja! Puistoilu on kyllä ihan ykköstä. Mammalla ei vaan tahdo aina hermo riittää. Vois kuulemma muutakin tehdä kuin olla takiaisena toisten takalistossa.

Taavi on nyt viime aikoina kunnostautunut karkailun saralla. Pappa oli sen kanssa iltalenkillä ja sinnehän se taas viuhahti. Metsään. No täys etsintäpartio lähti huhuilemaan Pylleröä pilkko mustasta metsästä.

Sillä aikaa, kun etsintäpartio rämpi epätoivoisesti maita ja mantuja, Taavi olikin jo lenkkinsä heittänyt. Siellä se sitten itkeskeli papan oven takana, miten ei oo ketään avaamassa. Tahtoo nyt sitten sanoa, että Taavilla tiukkaa remmikävelyä tästä etiäpäin.

No, on talvessa hyvätkin puolensa. Viime viikonloppuna käytiin Uutelassa tsekkaamassa talvimeri. Eihän siinä meressä mitään hauskaa, mutta ne lumipallot! Reviteltiin Taavin kanssa oikein kunnolla. Tsekkaapa vaikka valokuvat.