Tammikuu 05
Tammikuu olikin kummakuu. Alkukuusta harjoiteltiin ihan puhtaalla hiekkakentällä. Käytiin me loppukuustakin agilitya harjoittelemassa. Lunta vain oli kaulaan asti. Eipä se pahemmin häirinnyt, kun esteiden välissä kulki kuitenkin hyvä polkuverkosto. Mamma puuskutti vieressä umpihangessa, mutta saipahan kerrankin senkin perä vähän kyytiä.

Viime aikoina mamma on alkanut kouluttamaan meitä kimpassa Taavin kanssa. (Ei siis agilitya, vaan ihan muuten.) Jos nyt suoraan sanon: Eihän se tule meidän kanssa toimeen yksinkään! Nähtiinhän se jo tässä yksi päivä kävelyllä. Tuli koira vastaan. Mamma laittoi "muka" Taavin nätisti istumaan. Mutta kun Taavistakin on tullut sellainen sikaniska, että pää on kaulaa kapeampi niin eipä siinä mamman höpötykset paljon painaneet. Taavi livahti irti kaulapannasta ja ryntäsi sinne minne halusikin. Tämän jälkeen mamma tietysti kiristi komentoa, siis kaulapantaa. Seuraavan koiran kohdalla mamma olikin terästäytynyt sen verran, että ehti nappaamaan karkulaisen niskasta kiinni ennen kuin se ehti pidemmälle.

Juu...Taavi on kasvanut, eikä sitä oikeen voi olla huomaamatta. Muutaman kerran olen erehtynyt sen kanssa vetämään lelua. Mullikka vain peruuttaa ja minä raahaudun perässä. Minä! Eihän se nyt käy. Yleensä olen pitänyt linjoistani aika tarkkaa huolta, mutta viime aikoina olen yrittänyt kerätä massaa. Kaikkien hämmästykseksi olen oman kuppini lisäksi tyhjentänyt myös Taavin kipon. Olen myös huomannut, että aina silloin, kun mulla on tosi kova nälkä ja siksi muutenkin kurja olo, niin aina silloin Taavi on tosi ärsyttävä. Siis sen kanssa menee HERMOT!!! (Ja olen muuten ihan varma, että viime agilitytreeneissäkin ne toiset kärkkyi vain mun makkaroita. Mun!)

Siitä harjoittelusta. Koska yhdessä koirassa ei ollut mammalle tarpeeksi haastetta, nykyisin se huitoo kahdelle yhtä aikaa. Ollaan harjoiteltu semmoisia juttuja, että ensin mamma kutsuu meidät molemmat luokseen ja sanoo:" paikka". No, tämähän on ihan selvää. Mutta sitten se tulee hulluksi. Ensin se sanoo:" maahan". Yritän tehdä työtä käskettyä, mutta mamma alkaakin karjua:" Ei Ossi, ei!". Samaan aikaan se kuitenkin huiskii vasemmalla kädellä maahan-merkkejä ja tunkee juustoa Taavin kuonoon. Ja skitsofreeninen meininki vain jatkuu: "tänne, sinne, kieri, hyppää, istu!" Kurkitaan varovasti Taavin kanssa kulmien alta ja yritetään pähkäillä, tarkoittaako se tänne tällä kertaa tänne vai kenties paikka tai jotain muuta. Ihan hullua!