Tammikuu 06
Ensimmäinen kuukausi vuotta 2006 eletty ja vähän seuraavaakin. Pakkaset on kyllä ollut sellaiset, ettei tuolla ainakaan koiran ilma ole ollut.

Mamman viime vuonna tekemät tossut on nyt tehotestattu. Todistetusti: varpaat ei jäädy ja tossut on ja pysyy, vaikka kuinka ravistelee. Ja epämukavat ne on edelleen.

Pakkasherran takia elo on ollut tylsää kotona nyhjäämistä. Piipahdimme kyllä yksissä epävirallisissa agikisoissa. Tosin emme päässeet ilmoittautumispöytää pidemmälle. Mamma ihmetteli jo kotona, kun nameiksi tarkoitetut kanapalat eivät maittaneet. No, mamma päätteli, että kyseessä oli taas meikäläisen nirsous. Kanoissahan oli ollut jotain äklöä kastiketta, vaikka mamma oli sitä liotellutkin pois. Niinpä se pakkasi mukaan myös lihapullia ja lähdettiin matkaan.

Hallissa käyttäydyin mamman mielestä oudosti. Ei maistunut pullerot, eikä tehonnut kuiskuttelut, että kohta päästään agilityyn. Pyörin, räyhäsin ja olin hermostunut. Ilmoittautumisen jälkeen mentiin pihalle, jos olo olisi siitä helpottunut. Ja helpottihan se, kun pääsi oksentamaan.

Siinä mamma sitten katseli tärisevää ja yökkivää pariaan. Starttiin oli pari minuuttia. Eipä paljon auttanut kuin perua koko juttu ja lähteä kotiin. Terveydentilastani mamma ei ollut pätkääkään huolissaan. Kyseessä oli selvästi herkkä masuni, joka oli saannut edellispäivänä jotain ärsyttävää apetta.

Pakkasten takia tämän lähemmäksi en oikeita agikenttiä ole päässyt. Sen sijaan tumpelo Taavi kävi meikäläisen harkoissa. Taavillahan on niin sanottu skandinaavikarva, jota ei pieni halla haittaa.

Taavi oli kuulemma ollut oikein mallikkaasti, karannutkin vain kerran. Ja suorittanut kokonaisia pieniä ratoja. (Uskoo, ken haluaa.)Ohjaaja oli kuulemma ihan kehunnut Taavin vauhtia ja irtoutuvuutta. Hmmr. Mitä kehumista siinä on, että mamman huutaessa:"Hyppää!", Taavi hyppää ja juoksee sitten 20 metriä eteenpäin?

Taavin irtouvuudesta on ollut muitakin ongelmia. Yhtenä päivänä minä, mamma ja Taavi olimme metsälenkillä. Juoksentelimme, tietysti, vapaana. No, Taavi äkkäsi puussa palokärjen. Takaa-ajohan siitä tuli. Tikka lensi puusta toiselle valkoinen vihulainen perässä. Mamma huuteli ja yritti rapistella makkarapussia. Ei mitään. Hikipisarat alkoivat karpaloitua sen otsalle. Lähettyvillä oli autoteitä. Pikällisen jallituksen jälkeen saimme saalistajan saalistettua ja normaali väri palasi mamman kasvoille.

Mammalla tuli mitta täyteen. Pikku piski laitetaan nyt kuriin ja järjestykseen. Taavi joutui käytöksen tehokuurille. (Kuulostaa ikävältä, vaikka on ylettömän mukavaa.) Kävelyllä mamma jakaa auliisti nameja, jos ottaa vain kontaktia ja vilkaisee sitä vähän silmiin. Välillä se syöksyy karkuun ja tekee jotain tosi mielenkiintoista. Lisäksi tehdään muita harjoituksia, jotka eivät ole kovin epämiellyttäviä sen namipussin takia.

Taavi on jo "kiltimpi", mutta miten lienee sen riistahulluus?