Näiden sarjakuvien sankari on Ossi. Ossi on ihan tavallinen, vaikkakin komea kääpiöpinseriherra. Meidän oma hauvavauva. Koirapuiston kingi. Nokkela nakkivaras.
...siis veijari, jonka seikkailut ei satuilua kaipaa. Siksi näissä sarjakuvissa on pyritty pitäytymään tositapahtumissa.

Tosi-strippejä koiranelämästä!

Mamma piirtää
Ossin seikkailuja tuhertelee Ossin "äiti", Marjutta. Sarjakuvat syntyvät perinteisesti tussilla ja siveltimellä. Väritys sutaistaan sitten hiirellä. Sarjakuvat ovat olleet mamman Se suuri rakkaus pienestä pitäen. Omat raapustukset ovat vain tähän asti jääneet enempi haaveilun asteelle...
...mutta päätös on tehty. Piirtämään!

Muita mamman sarjakuvasotkuja.

Luetteko te tätä?
Suurin syy näiden sarjakuvien olemassaoloon on: "jos nyt joskus saisi jotain aikaiseksi." Tarinat ovat kuitenkin aika turhia ilman kuuntelijaa. Kaikenlainen palaute kunnon haukuista, haukahduksiin otetaan ilolla vastaan.

Rustaa vieraskirjaan tai pistä postia.

Marjutan mietteitä sarjakuvasta ja elämästä
...eli se pidempi versio

Kun olin neljä, suurin haaveeni oli saada koira - tai edes kani. Sain joululahjaksi akvaarion. Viisitoistavuotiaana ostin tussia ja haaveilin sarjakuvien piirtämisestä.
Mitä tulee, kun yhdistetään suuruudenhulluus ja laiskuus? Vastaus: Ei mitään.

Piirtämisestä pidin joskus paljonkin. Erinäisistä syistä into on ehtinyt välillä vähän laimeta. Sarjakuvia olen aloittanut piirtämään useampaan otteeseen. Laatikoista löytyy erilaisia hahmoja, innolla hutaistuja luonnoksia juttuideoiksi ja jopa muutama oikea sarjakuvakin. Vaan kuinkas sitten kävikään? Loppui ideat, katosi innostus ja keksin taas jotain parempaa.

Ossi -stripit
Ossi-strippejä aloin tekemään, koska kauhukseni huomasinkin olevani jo aika vanha. Aika lopettaa nillitys ja unelmointi. Ossi-sarjakuvien piti olla nopeasti hutaistu harjoitustyö ennen kuin tartun niihin "kuningasideoihin". No, nopeasti ei ole nimeni. Piirustuskäden verryttely, tyylin ja työtapojen etsiminen on vienyt aikaa. Mutta ihmeekseni projekti on edennyt - ja myös niinä päivinä, kun ei ole hotsittanut.

Ossi-strippien lähtökohta on ehkä hieman tavallisesta poikkeava. Usein kait stripeillä on pohjalla joku tosi elämän sattumus tai oivallus, joka sitten liioitellaan ja paisutellaan hyväksi jutuksi. Näissä sarjakuvissa taas suurin haaste on ollut pitää mielikuvitus kurissa ja yrittää pysyä siinä "tylsässä" todellisuudessa. Kaikki jutut perustuvat johonkin tositapahtumaan. Tietysti tapahtumia on juoduttu hieman muokkaamaan, jotta ne kääntyvät myös toimiviksi stripeiksi. Lennokkaimmat ideat on kuitenkin heitetty armottamasti roskakoriin.
(No, myönnettäköön: muutamassa jutussa mielikuvitus on hieman karannut käsistä.) Tiukista periaatteista johtuen on selvää, että syntyvien juttujen määrä on rajallinen. Tietysti Ossin kaltainen veijari antaa ideoita, vaikka mihin, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina se.

Tekniikkaa
Strippien tyylillinen innoittaja on ollut Jan Romare, vaikka lopputuloksesta sitä ei varmasti näekään. Yksinkertaisen tyylin valitsin käytännön syistä: halusin saada jotain valmista aikaiseksi. Nyhertämisen sijasta halusin myös keskittyä enemmän itse tarinankerrontaan. Tärkeänä olen myös pitänyt hahmojen eleiden ja ilmeiden harjoittelua kuin oikeiden mittasuhteiden tarkkailua. Opettavaista on ollut pohtia, mitä vähintään vaaditaan, jotta lukija saa käsityksen tapahtumapaikasta ja tilanteesta.

Ossi-strippiorginaalit ovat valtavaa A1-kokoa. Syy tähän on, että sarjakuvat on piirrelty siveltimellä. Välineellä, jota tähän asti olen syvästi karttanut. (Kaikki tussiterät ja kynät oli rikki.) Jättikoko on mahdollistanut sen, että olen voinut huiskia viivoja varsin rennosti, pelkäämättä, että millinheitto tekee iloisesta naamasta vihaisen. Ruutusommittelu onkin sitten hankalampaa, eikä ihan natsaa. Harmaat varjostukset eivät ole tyylillinen valinta vaan käytännönratkaisu piilotella epävarmaa tussiviivaa, joka ei vielä ihan yksinään kanna. Valitettavasti jouduin luopumaan varsin kauniista tussilaveerauksista ja turvautumaan hiireen. Tulokset olivat liian vaihtelevia.

Eteenpäin
Tällä hetkellä tavoitteeni sarjakuvapiirtäjänä on piirtää sarjakuvia. Toivoisin voivani vastata kysymykseen:
Mitä harrastat? - Sarjakuvien tekemistä!

Olen kaksikymmentäseitsemän. Minulla on koira -kaksi. Ja edessäni on pieni läjä ihan oikeita sarjakuvia.

Marjutta 27.12.2004