Toukokuu 08
Hei se on ihan kesä nyt. Kaikenlaista kesäohjelmaa on jo harrastettukin. Käytiin esimerkiksi landella. Nykyisinhän tuo mökkeily on ihan mukavaa, kun osaan jo vähän rentoutua. Ei tarvii koko aikaa stressata, mitä perhe tekee. Makkaransyöntiä, ulkoleikkejä ja saunomista. Kivaa oli! Mamma ja pappa olivat varsin tyytyväisiä Taaviinkin. Se karkasi vain kerran! Eikä sitä tarvinnut huhuilla pitkin metsiä, riitti kun haki naapurista sussareita louskuttamasta.

Kivat on kelit olleet, joten agilityradalla on luuhattu. Harkoissa olen radalla pysynyt, joten mamma ei ole kuritoimenpiteistä puhunut. Kisoissa ei keskittyminen oikein riitä, mikä mammasta on suuri harmi. Loisto poikahan minä olen, jos sen radan vaan loppuun vetäisin. Taavi veteli myös hurjan hienoja suorituksia kontakteilla, kunnes tuli kamala takapakki. No mammalle tuli pieni hyllymasennus. Mutta tästä jatketaan, kun akka saa taas itsensä ojennukseen.

Tärkeitä tapahtumia on myös ollut. Nimittäin meidän synttärit. Taavin päiviä juhlittiin 25.5 ja meikäläinen täytti kahdeksan 4.6. Koska olemme koiria, joilla on jo kaikkea, emme saaneet mitään erityisiä lahjoja. Taavin paketissa oli pizzaa ja minun juhlissa tarjottiin nakkikakkua. Päivilläni oli myös muutama ihmisvieras, jotka nauttivat kuvallani koristeltua täyttistä. Heiltä sain lahjaksi juustoa. Nam!

Mammalla on nyt alkanut kesäloma. Mikä tarkoittaa varmaan sitä, että tulemme koirapuistoilemaan ahkerasti. Jos mamma nyt uskaltaa sinne lähteä. Tässä taannoin tapahtui vähän ikävä tapaus. Olimme minä, mamma ja Taavi puistossa. Paikalle pelmahti dalmis, jolla tuli ongelmia Taavin kanssa. Jos jollekin ongelmia tulee, niin yleensähän minulle. En minä mikään räyhäri ole, mutta jos joku tulee väittämään olevansa kovempi jätkä kuin mää, niin pakkohan siihen on jotain vastata. No niin tämä dalmis. Taavi meni ihan ystävällisesti tervehtimään ja dalmikselta paloi heti käpy. Se kävi päälle ja heitti Taavin kanveesiin. No tilanne saatiin selvitettyä. Taavia sattui vähän tassuun, mutta mitään vakavaa ei onneksi sattunut.

Mamma sitten yritti lähteä meidän kanssa puiston toiseen päähän vähän väljemmille vesille, mutta ei siitä mitään tullut. Täplikäs pirulainen ei jättänyt Taavia rauhaan vaan yritti koko ajan tulla kiinni rinnuksille. Remmiinhän se hulttio lopulta joutui, mutta meidän rento puistoiluhetki oli jo pilattu ja lähdettiin kotiin.