...tästä se kauheus sitten alkoi. Mamma tunki minut yli suureen lasten slipoveriin. Väänteli ja käänteli. Sitten sai riisua. Kaivauduin mukavasti sohvannurkkaan. Juuri kun olin saanut mukavan rennon lökötysasennon, mamma tuli taas sen rätin kanssa. Jökötä siinä sitten paikallasi, riisu, pue, riisu...ja tätä voi jatkua tunteja!

...niin Ossi on uskomattoman kiltti sovitettaessa, vaikkei puuhasta pidäkään. Harvat ihmisetkään ovat yhtä kiitollisia mallinukkeja. Ossi seisoo täysin liikkumatta paikallaan... jollei sitten nukahda seisaalleen. Aluksi liimailin osia yhteen teipillä. Mutta koska malli oli niin rauhallinen, siirryin käyttämään nuppineuloja.

Mutta rajansa kaikella! Voi sitä onnetonta Taavia, joka ilmaantui paikalle kurkkimaan, mitä puuhailemme kesken piposession. Rauhallisesti nuokkuva musti räjähti kuin tulivuori. Pipo lensi takaraivolle: huis! Ja ossi iski kuin salama kiinni Taavin pehmoiseen kankkuun. Kunnollisen höykytyksen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tepsuttaa takaisin mamman luo korjailemaan pudonnutta päähinettä.