Tulokset:

Agility
medi3-luokka

Toko
AVO-luokka

Muuta Mytystä:

Mytty edustaa minulle ominaisuuksiltaan nykyisellään lähes täydellistä koiraa. Mytty on erittäin itsenäinen, itsevarma, omanarvontuntoinen, tasapainoinen, työintoinen - lyhyesti lottovoitto koiraksi. 

Alku Mytyn kanssa ei kuitenkaan ollut lupaava. Se oli pentuna ääri-itsenäinen ja täysin haluton minkäänlaiseen kontaktiin ihmisen kanssa - se tuntui täysin sulkeutuneelta. Ainoa reaktio, joka siitä tuntui olevan saatavissa oli aggressio - se sai hillittömiä raivokohtauksia, jos sen elämään puututtiin millään tavoin. Siihen ei saanut kontaktia hyvällä eikä pahalla. Ainoa palkka, jolla tuntui olevan arvoa, oli sulkea se yksin johonkin eristyksiin. Mytty piti erikseen opettaa hyväksymään namit ja lelut palkkoina, mikään ei ollut niin itsestäänselvää kuin aikaisempien koirieni kanssa.

Se hakeutui kuitenkin alusta asti oma-aloitteisesti nukkumaan turvaan selkääni vasten, mikä oli mielestäni lupaava alku. Ja kaikesta vastahangasta huolimatta se ei koskaan pahimmankaan raivarin aikana yrittänyt uhkailla tai purra minua, vaan saatoin käsitellä sitä raivosta sähisevänä villipetonakin ilman suurempaa vaaraa itselleni. Päätin siis, että se saa viisi vuotta aikaa muuttua yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi. Tilanne olisi ollut toinen, jos olisi ollut muuta perhettä tai koira olisi ollut suurempi.

Alkuhankaluuksien jälkeen Mytty oli varsin pian sosiaalinen koirien kanssa, kunhan se sai tehdä tuttavuutta omien sääntöjensä mukaan ja omaan tahtiinsa. Se sai halutessaan yrmyimmänkin koiravanhuksen leikin temmellykseen, joten minun tehtäväkseni jäi tunnistaa mahdolliset ongelmatilanteet etukäteen. Mytty rakastaa juoksemista yli kaiken ja saattaa juosta tuntikausia putkeen silkasta vauhdin hurmasta - ja juoksuleikit muiden kanssa sujuvat kaikessa yhteisymmärryksessä, mikäli toinen osapuoli ymmärtää, että haukkuminen kuuluu asiaan leikkiinkutsussa. 

Rauhallinen, ystävällinen päättäväisyys oli ainoa, mikä toimi tämän koiran kanssa. Sitä täytyi aina kohdella oikeudenmukaisesti ja niin se alkoi myöntyä yhä useampiin asioihin. Selkeä käänne parempaan tapahtui 1,5-vuotiaana, jolloin Mytty lähti kehittymään jättiharppauksin. Sitä ennen se ei oppinut sisäsiistiksi, tuhosi kämpän tuhannen päreiksi, eikä tuntunut oppivan ensimmäistäkään käskyä. Yht'äkkiä se tuli luokse pienimmästäkin merkistä, jopa kesken superhauskan juoksuleikin kavereiden kanssa!!! Oppi sisäsiistiksi kerta heitolla! Lopetti kämpän tuhoamisen kuin seinään! Ja päätti, että mamman kanssa puuhaaminen on parasta maailmassa ja että mamman silmiin tuijottaminen on hänen elämäntehtävänsä. 

Samoihin aikoihin Myttyä aina vähän pelänneet tutut alkoivat kommentoida, että pistävä palo Mytyn silmissä on muuttunut iloiseksi ja lempeäksi ilmeeksi. Kolmekuisena vastaantulijat kommentoivat palavasilmäistä haastavaa katsetta ja nyt siitä oli tullut iloinen suklaasilmä:) Tästä meni tosin vielä nelisen vuotta, ennen kuin Mytty alkoi tervehtiä ihmisiä, jotka oli kuitenkin tuntenut jo vuosia.

Itsenäisyys ja itsevarmuus eivät kadonneet minnekään, mutta niiden lisäksi löytyi hillitön työinto ja loppumaton innostus kaikkeen yhteiseen puuhaan. Ja kerta kaikkiaan aseistariisuvan onnellinen yhteisymmärrys. En luopuisi mistään hinnasta kaikesta, mitä olen Mytyn myötä oppinut ja kokenut - ja kaiken jälkeen ottaisin riemusta kiljuen samanlaisen milloin vain. Jos vain tietäisin, mistä sellaisen voisi löytää.

Harrastuksista

Mytty on ollut hiomaton timantti lajissa kuin lajissa ja minulle on ollut ylitsepääsemätön katkeruuden aihe, että sekarotuisena sillä ei ole täysiä oikeuksia koiraharrastusmaailmassa, emäntä kun tarvitsisi välitavoitteita potkimaan laiskaa kilpailijaa eteenpäin.

Agility on yksi Mytyn leipälajeista. Mytty on huippunopea, teknisesti taitava, erinomainen hyppääjä ja se tekee täysillä hommia mammalle. Itsenäisyys ja kiihkeys ovat tuoneet haasteita agilityn saralla, sillä emme pääse usein radalle ja silloin kun pääsemme, vauhdin hurma ajoittain valtaa neitokaisen eli hyllyjä on keräilty kiitettävästi - mutta lähes poikkeuksetta hienoja sellaisia;) Mytyn kanssa on kisattu muutama kisa vuodessa ja harjoiteltu saman verran, joten innostuksen ylenmääräisyys lienee ymmärrettävää. Agilityn osalta sekarotuisten kohtelu on tuntunut erityisen katkeralta, sillä Mytyn kaltaisia superkoiria on harvassa. 

Flyball on yksi Mytyn lempparilajeista. Siinä saa juosta miljoonaa ja saa palloja (!) palkaksi ihan solkenaan! Mytty on kokenut näytöskoira tässä lajissa ja jaksaisi ilmeisesti juosta rataa loputtomasti. Ja vauhti on huima!

Toko on ollut meille vain hauska yhteinen leikki. Olemme kisanneet kerran yllytettyinä; siinä vaiheessa Mytty osasi vain kaksi käskyä 'maahan' ja 'paikka', mutta 'pienillä' lisäavuilla irtosi ihan hyvä ykköstulos ja tuomari sanoi koiran olevan erityisen lupaava:) Pitäisi ryhdistäytyä ja treenata lisää liikkeitä valmiiksi, nyt osataan jo aika paljon enemmän käskyjäkin, muutama vuosikin on päässyt vierähtämään;)

Haku ja rauniot ovat olleet Mytyn toinen suuri rakkaus agilityn ohella. Mytty on erinomainen etsintäkoira; erittäin hyvänenäinen, päättäväinen, sitkeä ja peloton. Mytty ei ole kiinnostunut ihmisistä, mutta se rakastaa etsintätyötä ja ilmoittaa luonnostaan löydöistään mammalle haukkumalla. Mytyn tavaramerkki on erityisen kuuluva, kova, kirkas, metallinen haukku, joka kuuluu millaisen metelin yli hyvänsä - ja on riski maalimiesten korville, jos he eivät ota varoituksia tosissaan ja suojaa kuuloelimiään:)

Jäljestys on Mytyllä verissä. Mytyn ensimmäinen jälki oli pari tuntia vanha noin puolen kilometrin kisajälki, kumpikin meistä oli ensimmäistä kertaa jäljellä. Ensimetrit menivät hieman hapuillen, mutta sitten löytyi ensimmäinen keppi, jonka Mytty nosti ja josta se sai kehut - ja sen jälkeen se meni kuin juna kepiltä kepille, jälki kulmineen mentiin täsmällisesti ja hapuilematta ja kaikki kepit nousivat. Mammalle tuli sen jälkeen melkoinen rimakauhu kokeilla uudelleen, kun pelkäsi pilaavansa luonnonlahjakkaan koiransa, mutta sittemmin on kokeiltu muutama kerta ja taidot ovat kiistatta käsittämättömät ja keskittyminen herkeämätöntä (esim. kanalintu lähti nenän vierestä lentoon - vain linnun puoleinen korva värähti, nenä ei noussut eivätkä silmät siirtyneet jäljeltä). Kaikki kouluttajat, jotka ovat nähneet neitosen jäljellä ovat olleet varsin yksimielisiä; luonnonlahjakkuus, tarvitsisi erittäin haastavia, riittävän pitkiä ja vanhoja jälkiä, että olisi minkäänlaista haastetta... Minusta ei ole ollut niitä tarjoamaan, joten jäljestäminen on ollut harvinaista herkkua.

Match show on ainoa näyttelyntapainen, joita sekarotuisille on tarjolla. Me olemme Mytyn kanssa käyneet mätsärissä muistaakseni kolmesti. Aina voitettiin sekarotuiset, koskaan ei päästy BIS-kehään, koska viralliset tuomarit eivät saa sekarotuisia katsoa, etteivät raukat saa traumoja ja näe jälkikäteen painajaisia - reppanat. Mytty on hyvärakenteinen ja hauskannäköinen ja mamman äärisubjektiivinen mielipide on, että Myy on maailman kaunein koira, ainakin melkein;)