Tulokset:

Terveys
lonkat B/A
kyynärpäät 0/0

Agility
maxi3-luokka

Näyttelyt
ERI
(arvostelut)

Muuta Tuiskusta:

Tuisku on koiralaumamme Suuri Päällikkö, joka pitää pikkumustat kurissa ja herran nuhteessa silloinkin, kun mamma ei ole maisemissa. Tuisku on itsevarma, aktiivinen ja arjessa erittäin luotettava mamman ylpeys. 

Tuisku on erittäin älykäs -ongelmaksi asti-, yhteistyöhaluinen ja -kykyinen, avoin ja myös itsenäiseen työskentelyyn kykenevä. Tuiskusta löytyy varsin kiitettävästi taisteluhalua, saalisviettiä, röyhkeää asennetta ja dominanssia. Puutteita löytyy toimintakyvyssä ja etenkin hermorakenteessa, Tuisku reagoi laukauksiin ja stressaantuu herkästi paineistavissa tilanteissa. 

Tuiskuliini on mamman silmäterä ja erittäin johdonmukaisena ja kaikesta huolimatta tasapainoisena koirana on ollut todellinen ilo omistaa. Ja mamman mielestä vielä ihan kivan näköinenkin:) Tuisku on aika kevytrakenteinen ja kestävä liikkuja. Turkkikaan ei ole koskaan ollut ihan yletön ja ennen sterilointia se oli erittäin helppohoitoinen. 

Tuisku on legendaarinen sottapytty-porsastelija. Tuisku rakastaa kaikkea märkää ja likaista, ja edelleen nyt veteraani-iässä kahlaa mielellään läpi kaikki kuralätäköt, -ojat, turvelöllöt ja multakasat. Tuisku ei tosin tyydy vain kävelemään niiden läpi, vaan hinkkaa itsensä niihin huolellisesti niin, että turkin alkuperäisväri katoaa mahdollisimman tarkasti. Lopuksi komeus viimeistellään kieriskelemällä mahdollisimman monessa roskakasassa.. Mikä hyvänsä alusta kelpaa Tuiskulle selälleenheittäytymiseen, se ei etsi varsinaisesti hajuja.

Tuisku on edelleen erinomaisessa kunnossa, eikä ikä paina. Tee on ollut koko ikänsä perusterve tervaskanto, joten toivon, että meillä on vielä runsaasti yhteisiä vuosia edessäpäin.

Harrastuksista

Tuiskun kanssa on tutustuttu useimpiin koiraharrastuslajeihin vuosien varrella ja vaikka kisattu on vain agilityssa, hauskaa on ollut monen muunkin puuhan parissa.

Agility on Tuiskulle tutuin laji. Sen parissa me molemmat aloittelimme yhdessä harrastamista. Tuisku on teknisesti erittäin taitava, erinomainen hyppääjä, nopea, helppo ohjattava; irtoaa hyvin ja pitää loistavasti kontaktia kaukanakin - mutta ei ole alku-uran ikävien kisakokemusten jälkeen pystynyt kisoissa toimimaan omana itsenään, vaan on kisoissa huolestunut kivireki.. Viimeiset viis-kuusi vuotta ovat olleet jo helpompia, mutta erinäisistä, ohjaajasta johtuvista, syistä ei ole tullut kisattua. Olemme kisanneet kaikki nämä vuodet muutaman kisan vuodessa. Kisoja ei ole lukumääräisesti montaa ja harjoituskertoja niitäkin vähemmän;)

Flyball on Tuiskun mielestä idioottimainen laji ja soveltuu vain älyltään vajavaisille;) Tuisku osaa teknisesti suorituksen, mutta ei ymmärrä, miksi tehdä täsmälleen samaa rataa loputtomasti edestakaisin. Missä on kaikki haaste ja vaihtelevuus?!

Toko on ollut meille vain hauska yhteinen leikki. Tuisku rakastaa niitä muutamaa toko-liikettä, joita aikoinaan harjoiteltiin ja esim. stressitilanteessa sivulletulo on niitä harvoja täysin vastustamattomia asioita, joilla jännittävän tilanteen voi saada poikki. Olen leikilläni harkinnut toko-kisauran aloittamista nyt yli 11-vuotiaana;)

Haku olisi lajina sopinut Tuiskulle kuin nenä päähän. Tuiskun paukkuarkuuden vuoksi kisaaminen ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseen, joten treenaaminen on ollut vaikea järjestää. Kaikki haun osa-alueet sopivat neitoselle kuin nakutettuina; Itsenäinen työskentely kuitenkin hallinnassa ollen. Maalimiesten ilmaiseminen haukkumalla sopii erinomaisesti röyhkeän ystävälliselle, avoimelle koiralle kuten Tuisku on. Monien muiden partisten tavoin Tuiskukin on luontainen nenänkäyttäjä, selkeästi ilmavainuinen koira. Tuisku oli erittäin sitkeä ja määrätietoinen etsintätyössä ja silloin se ei ollut hevin hätkäytettävissä, vaikka potentiaalisen häiritseviä ääniä olisikin ollut ympäristössä.

Tuisku mieltää itsensä selkeästi hakukoiraksi, joten muutamat jäljestysyritykset ovat kariutuneet siihen, että Tuisku yrittää päättäväisesti lähteä hakupistoille jäljeltä, jota se tuntuu järkähtämättä pitävän keskilinjana. Siinä ei paljon namitkaan paina vaakakupissa, kun koiran mielestä ihanampaa olisi etsiä piiloutuneita ihmisiä..

Vesipelastus olisi myöskin ollut laji, johon Tuisku tuntui luodulta. Olemme päässeet kokeilemaan sitä vain kerran, mutta Tuisku oli selvästi elementissään. Sille ei ollut mikään juttu hypätä veneestä ja raahata vene ihmisineen rantaan. Samoin hukkuneen pelastaminen rantaan sujui innolla ensiyrittämällä. Tuisku rakastaa vetta ja uimista, joten sillä oli hillittömän hauskaa ja sitä riemua katsellessa myös mammalla:) Alokasluokan liikkeet menivät hienosti heti ensimmäisellä yrityskerralla.

Näyttelyt jäivät meille Tuiskun kanssa aika tuntemattomaksi alueeksi. Tuisku kävi ensimmäisen kerran näyttelyssä juuri kaksi vuotta täyttäneenä. Osallistuimme erikoisnäyttelyyn ja Tuisku joutui avoimeen luokkaan kaikkien täysikasvuisten koirien joukkoon, vaikka oli vielä kovin keskeneräinen. Olimme käyneet näyttelytotutustreeneissä, mutta yllätyksekseni Tuisku oli kehässä hyvin hermostunut, eikä todellakaan parhaimmillaan... Saatiin ihan perushyvä arvostelu keskenkasvuisesta koirasta. Kokemus ei kuitenkaan ollut kovin miellyttävä koiralle, joten seuraavaan näyttelykäyntiin meni reilut 7 vuotta. Kesällä 2003 kävimme kahdessa näyttelyssä, koska olin päättänyt käyttää typykän näytillä ennen kuin leikkaan turkin lyhyeksi. (Olin menossa ranneleikkaukseen ja pelkäsin, että en pysty pitkään aikaan selvittelemään turkkia.) Saimme kaksi kovin erilaista arvostelua, toisessa tuomari ei pitänyt tyypistä ja toisessa piti erittäinkin paljon...