Kiiltokuvan historiaa

Kiiltokuvan Historiaa

Etusivu½Esittely½Historiaa½Kokoelmani½Kirjallisuutta½Linkit½Saatavuus½Kustantajia½Logoja½Krüger98½Treffit| Näyttely

Painotekniikka kehittyy

1700-luvun lopulle asti kaikki painotuotteet olivat olleet mustavalkoisia, kunnes 1790-luvulla Saksassa keksittiin kivipainomenetelmä. Kiiltokuvien edeltäjät olivat erilaisia etikettejä, sikarikoteloitten kuvia ja muita mainoskuvia. "Oikeita" kiiltokuvia alettiin painaa 1800-luvun alkupuolella ja niitä käytettiin erilaisissa koristeissa sekä onnittelu- ja käyntikorteissa ('calling cards'). Vasta vuosisadan puolivälin jälkeen ilmestyivät markkinoille sopuhintaiset kiiltokuvat, joissa käytettiin upeita värejä ja taidokkasta kohopainantamenetelmää. Viimesilauksen antoi gletiini- ja kumikerros, joka teki kuvan pinnan kauniin kiiltäväksi. Painotekniikan kehityksen myötä kustantajat toivat markkinoille kiiltokuvia monista eri aiheista, joista tavallisimpia lienevät erilaiset enkelit, kerubit, lapset, viktoriaaniset hienot ladyt ja juhlapyhät.

Scrapbooks

Jo ennen kiiltokuvien kulta-aikaa, ihmiset keräsivät ja liimailivat kauniita painokuvia albumeihinsa ('scrap book'). Tämä harrastus oli erittäin suosittu Englannissa, missä edelleen kootaan samantapaista leikekirjoja perheen keskuudessa. Kirjoihin liimattiin kiiltokuvien lisäksi erilaisia koristeellisia etikettejä, karamellikääreitä, postikortteja ja lehdistä leikattuja kauniita kuvia sekä kirjoitettiin muistolause tai runonpätkä Toisinaan sivut ovat todellisia sommittelun taideteoksia. Kuvia vanhoista leikekirjoita voi käydä katsomassa amerikkalaisen Duke Universityn sivuilta ja kuvia myytävistä kirjoista tapaa silloin tällöin esimerkiksi internethuutokaupoissa. Suomessa näitä todella vanhoja albumeja tapaa harvoin, mutta jo Keski-Euroopan leikkikalukirpputoreilla ja antiikkiliikkeissä voi ihastella näitä viktoriaanisen ajan puhdetöitä.

Internetissä myynnissä ollut 1800-luvun albumi, eli "scrapbook"

Pohjoismaissa on harrastettu nk. värssykirjojen tai muistovihkojen kokoamista. Näitä vihkosia voi löytää edelleenkin ja monella ennen 80-lukua syntyneellä on varmasti ollut myös omansa. Vihkoa kierrätettiin ystävillä ja sukulaisilla, jotka kirjoittivat siihen kauniita toivotuksia ja liimasivat koristukseksi kiiltokuvia. Monet Suomesta löytyvät vanhemmat kiiltokuvat ovatkin jossain vaiheessa olleet värssykirjan sivuilla, joista ne on myöhemmin leikattu tai revitty irti.

Vanhan värssykirjan kannet 1950-luvulta (Kiitos, Sirke!)

Arkeissa vai irrallaan

Leikekirjoihin laitettavat kuvat täytyi aluksi itse leikata irti taustastaan, mutta 1837 keksityn väripainotekniikan (chromolitography) ansiosta kustantajat alkoivat painaa kuvia arkeissa. Kuvien väliin jäävät alueet oli "stanssattu" pois ja kuvia pitivät yhdessä ohuet paperikaistaleet. Sama tekniikka on käytössä nykyistenkin arkkien valmistuksessa ja tilankäyttö saadaan optimoitua sommittelemalla arkille mahdollisimman monta kuvaa niin, että niiden väliin jää vain vähän poisleikattavaa. Kokoanaisia arkillisia vanhoja kuvia on hyvin harvinaista löytää, sillä ne useimmiten leikeltiin albumeihin.

Aiheet vaihtelevat

Varhaisimmat kiiltokuva-aiheet olivat perinteisten enkelien, lapsien ja juhlapyhien lisäksi historiallisia ja suosittuja tapahtumia. Erilaiset kukka-aiheet - kimput, asetelmat, valtavat korit - olivat myös tavallisia. Kukkien keskeltä ojentuva käsi oli viktoriaanisen ajan symboleja ja tätä aihetta näkyy vielä nykyajan uusintapainoksissakin. Ihmisaiheiset kuvat vahvistavat vallalla olleita sterotyyppisiä sukupuolirooleja sekä heijastivat viktoriaanisen ajan kauneuskäsityksiä.

Viktoriaanisen ajan symboli - kukkien keskeltä ojentuva käsi

Suurin osa tämän päivän tarjonnasta on uusintapainoksia kiiltokuvan matkan varrelta, mutta jatkuvasti painetaan myös moderneja aiheita. On mielenkiintoista yrittää sijoittaa kiiltokuvan tyyli oikealle vuosisadalle ja -kymmenelle. Vuosisadan vaihteen ja alun piirrosjälki on erilainen ja kuvien väritys uusintapainoksissakin, ilmeisesti silloisen painotekniikan peruina, hieman rakeinen. Mitä lähemmäs 1900-luvun puoliväliä siirrytään, sitä tyylitellympiä ovat aiheet: lapsia ja vauvoja iloisissa väreissä sekä pehmeitä eläimiä. 60- ja 70-luvun yleinen tyyli näkyy myös kiiltokuvissa. Myös hahmojen vaatetuksesta voi päätellä hieman aikakautta.

Kuvia Suomesta

Kiiltokuvia painettiin lähinnä Englannissa ja Saksassa ja näissä maissa toimivat ainoat edellen painavat kustantajat. Ruotsissa ja Norjassa on valmistettu myös kiiltokuvia. Suomessa ei kovin laajaa kiiltokuvatuotantoa ole ollut, mutta lähellä meidän kiiltokuvakäsitystämme ovat nk "pula-ajan" kiiltokuvat. Näitä löytää edelleen antiikkiliikkeistä ja alan tapahtumista. Kuvat on painettu vahvalle paperille muutamalla värillä ja päälle on sivelty jonkinlainen lakka. Nämä kiiltokuvat tuli itse leikata irti taustastaan, eli niitä ei ollut leikattu itrralleen eikä niissä ole käytetty kohopainantaa. Näitä arkkeja on olemassa useita erilaisia - yhdessä liihottelevat enkelit kukkakuvien lomassa.

Nk. Pula-ajan kiiltokuva-arkki Suomesta

Kiiltokuvina voidaan pitää myös Paperitaiteen painamia suorakulmaisia kuvia, jotka pystyi repäisemään irti arkista ilman leikkaamista. Kuvat oli on painettu ohuelle kartongille. Kuulemma tällaisen kuvan saattoi aikoinaan saada opettajalta esimerkiksi matematiikan osaamisesta tai muunlaisesta kolumenestyksestä. Näitä arkkeja ja irrallisia kuvia näyttää liikkuvan vielä jonkin verran markkinoilla. Olen myös tavannut muutamia joulupukkeja ja lapsiaiheisia kuvia, jotka ovat suomalaista tuotantoa - lienevätkö juuri Paperitaiteen.

Suomessa kiiltokuvia on painettu myös Paletti-nimikkeellä. Tämä firma on painanut lähinnä ruotsalaisen E.O:n kuvia. Näyttää siltä, että lähes poikkeuksetta Suomessa painetut (Paletin logolla varustetut) kiiltokuvat ovat hyvin kellastuneita verrattuna ruotsalaisiin kuviin. Olen yrittänyt selvitellä ilmiön syitä ja tähän mennessä on tullut esille, että ehkä Suomessa käytettiin sellaista pintakäsittelylakkaa, joka ajan myötä on kellastunut ja toisinaan syöpynyt paperin läpi nurjalle puolelle. Olen esim. äidiltäni yrittänyt kysellä, olivatko kuvat jo 50-luvulla yhtä kellastuneita, mutta hän ei muistanut varmasti. Olen myös kuullut, että Ruotsista saatettiin tuoda Suomeen erinäisiä sekundaeriä sikäläisiä arkkeja, jotka olisivat näitä kellastuneita versioita. Jos tiedät aiheesta lisää, ota yhteyttä!

Lähteet:

Inga Holm: Kiiltokuvista kauneimmat, Karisto, 1998

Mamelok Press: http://www.mamelok.com/history.html

The Scrap Album: http://www.scrapalbum.com/

Osa kuvista poimittu Internet-huutokaupoista

kiiltokuva@luukku.com

kiiltokuva@luukku.com

You can e-mail me in English, German and Swedish!